perjantai 24. lokakuuta 2014

Inside the Industry 1: Kosmetiikkapakkauksen funktio

Olen hehkuttanut blogissani jo usein, kuinka mahtavaa on saada opiskella Lontoossa ja oppia kokoajan lisää. Jauhan jatkuvasti kuinka olen oppinut kaikkea uutta kosmetiikan kemiasta, lainsäädännöstä ja pakkausteoriasta, mutta siihen se on jäänyt. Tiedän: "Kerro nyt hemmetti vie sitten jotain meillekin!" ajattelette te.

 

 

Ja niin minä päätin tehdäkin, sillä kuten muutama teistä minulle kommenteissa on todennutkin, on tiedon jakaminen täällä hyvä tapa oppia ja sisäistää asioita itsekin paremmin. Päätinkin siis alkaa tehdä teille enemmän postauksia opinnoistani, mutta pitää hommat kiinnostavalla tasolla ilman liian monimutkaisia juttuja. En siis lähde opettamaan teille kemiaa (tiedätte, että hyvä kun itsekään osaan sitä...), mutta haluan käydä blogissani läpi juttuja, jotka olen itse todennut todella mielenkiintoisiksi.

 

Tekemäni postaukset tulevat muodostamaan ikäänkuin juttusarjan, jonka edetessä huomaa, miksi aiempi postaus oli tärkeä. (Täggään postaukset "Inside the Indistry -tagilla.) Joidenkin postauksien kohdalla voi tulla tunne, että täh, oliko tämä nyt niin tärkeä ja nämähän ovat itsestäänselvyyksiä, mutta jonkun myöhemmän postauksen ilmestyessä voikin sitten huomata, että aah, tämän vuoksi se postasi silloin tuosta. Lukekaa siis ne jutut, jotka kiinnostavat ja skipatkaa, jos ei kiinnosta.

 

Tänään haluaisin aloittaa aiheella, joka käsittelee osaksi itsestäänselvyyksiä, mutta jonka ymmärtäminen on tärkeä pohja monille tuleville postauksilleni. Tänään postaan nimittäin kosmetiikan tuotepakkauksista. Postausta voi ajatella paitsi kosmetiikan näkökulmasta myös ihan mistä muusta tuotekategorioiden näkökulmasta tahansa ja sen jälkeen hommaa on helppoa lähteä syventämään. Pahoittelen, jos käännökseni ovat joidenkin termien suhteen erilaisia kuin viralliset käännökset, sillä olen itse opiskellut nämä täällä englanniksi.

 

Oletteko ajatelleet, mitä kaikkia funktioita kosmetiikkapakkauksella on? Niitä on nimittäin melkoisen monta, kun asiaa alkaa miettiä.

 

Ensinnäkin tuotteen pakkauksen täytyy koota tuotteen osat yhteen. Jos kyseessä on shampoo, voi tämä ensisijainen pakkaus olla pelkästään itse shampoopullo, mutta esimerkiksi hiusvärin kohdalla on tärkeää, että tuotepakkaus pitää varmasti sisällään niin väriaineen, hapetteen, hoitoaineen, hanskat ja käyttöohjelehtisen. Näiden kaikkien osien yhdessäpitäminen on tärkeää, sillä kuluttaja olettaa, että ostaessaan tuotteen ovat kaikki sen osat tallessa, sillä ilman jotain näistä osista tuote voi olla käyttökelvoton tai jopa vaarallinen käyttää (esimerkiksi hiusväri ilman suojahanskoja tai ihokarvanpoistovoide ilman käyttöohjelehtistä).

 

 

On myös tärkeää, että tämä ensisijainen pakkaus on testattu tehokkaasti siltä varalta, ettei se vaikkapa vuoda. Jos tavaraa vuotaa ulos, ei 200 ml shampoopullo enää sisälläkään 200 ml tuotetta eikä se enää ole myyntikelpoinen. Samalla se on vuotaessaan myös voinut sotkea ylmpärillä olevat tuotteet tehden niistäkin mahdollisesti jopa myyntikelvottomia. Ja jos pakkaus vuotaa, voi vuotaminen jopa tuhota sen kyljessä olevat käyttöohjeet ja varoitukset, jolloin sitä ei ainakaan enää voi myydä. Tuotepakkauksia tuleekin siis testata niissä olosuhteissa, joissa tuotetta ensisijaisti käytetään: pöydällä pidettäväksi suunnitellun litran käsivoidepullon ei tarvitse kestää samanlaista laukussapyörimistä kuin käsilaukkukokoiseksi tehdyn 30 ml pakkauksen vastaavaa tuotetta tulee kestää.

 

 

Pakkauksen täytyy myös auttaa tuotetta säilymään hyvänä sen ajan, minkä sen on suunniteltukin säilyvän. Sen täytyy siis pitää pöpöt mahdollisimman hyvin loitolla tuotteesta ja mitä paremmin homma sujuu, sitä vähemmän turhaa jätettä syntyy, kun pilaantumaan ehtineitä tuotteita ei tarvitse heittää pois.

 

 

Kolmanneksi pakkauksen täytyy tietysti houkutella kuluttajia haluamaan ostaa tuote. Sen täytyy siis näyttää suunniteltuun kohderyhmään vetoavalta.

 

Edellisen kohdan lisäksi on tärkeää, että pakkaus lisää tuotteen tunnistettavuutta läpi tuotteen elinkaaren tehtaalta kuluttajalle. Itse ensisijainen tuotepakkaus on tunnistettavissa, mutta jotta tuotepakkauksia olisi helpompi käsitellä tehtaalla ja tuotantoketjun eri vaiheissa, on ne pakattava toissijaisiin pakkauksiin, jotka sisältävät useamman yksittäisen tuotepakkauksen. Olisi epäkäytännöllistä pitää 60 voideta erillään, mutta on paljon kätevämpää pakata ne kymmeneen kuuden pakkaukseen, joka voi sitten olla esimerkiksi se minimierä, jonka tuotteita myyvä taho tilaa. Nämäkin pakkaukset täytyy olla tunnistettavissa, jotta käsittely olisi helmpompaa. Koska tuotteita on kuitenkin liikuteltava ja kuljetettava paikasta toiseen, täytyy nämä toissijaiset pakkaukset pakata yhä edelleen yhteen isoiksi kokonaisuudeksi, sillä kuuden voidepakkauksen laatikot eivät puolestaan ole kovin käteviä käsitellä, kun tavaraa siirretään vaikkapa tuhansien tuotteiden lentorahdilla maasta toiseen. Tässäkin vaiheessa on yhä hyvin tärkeää, että tämäkin pakkaus on selkeästi tunnistettavissa.

 

 

Lisäksi on tärkeää, että pakkaus tukee tuotteen käyttöä. Meikkivoiteen voi pakata lasiseen vauvanruokapurkkiin ja se varmasti säilyy siellä, mutta olisiko se fiksua? Eikö olisikin paljon fiksumpaa pakata tuote pumpulliseen pulloon, jolloin sen annostelu olisi kuluttajalle helpompaa? Tai jopa vaikka laittaa pakkaukseen pumpun sijaan vaikkapa sivellin, jonka sisältä tuote tulee, jolloin tuotepakkauksella todellakin olisi tärkeä funktio itse tuotteen käyttöprosessissa ja se tukisi tuotetta? Kynsilakkapullo voisi olla melkoisen onneton ilman korkkiin rakennettua sivellintä, vaikka se muuten suorittaisikin tehtävänsä tuotteen säilyvyyden, tunnistettavuuden ja kuluttajiin vetoavuuden kannalta.

 

 

Erittäin tärkeää on kuitenkin se, että tuotteelle valittu pakkaus suojaa tuotetta läpi tuotteen iän. Pakkauksen täytyy suojata tuotetta tehtaalla, pitää tuote suojattuna varastoinnin aikana, kestää kuljetus myyntipaikkaansa, suojata tuotetta sen ollessa esillä esimerkiksi kaupan kirkkaissa valoissa ja pitää tuote suojattuna vielä sitten senkin ajan, kun kuluttaja vihdoin ostaa tuotteen ja käyttää sitä itse kotonaan. Siksi onkin tärkeää ymmärtää, millainen itse tuote on ja minkä tasoinen suojaus missäkin vaiheessa on tarpeellisinta.

 

Voi nimittäin olla ok, että muutama meikkikynän teroitin vaurioituu kuljetuksessa eikä jokaista tuotetta tarvitse tämän pelossa suojata ja pehmustaa erikseen (tai pakata omaan pieneen pahvilaatikkoonsa), vaan riittää, että parikymmentä pelkän suojamuovin sisään pussitettua teroitinta on pakattu tarpeeksi vahvoihin toissijaisiin pakkauksiin jotka on sitten pakattu kuljetusta ja siirtelyä tehokkaammin kestäviin isompiin pakkauksiin, joiden ulkonäkö ei ole yhtä tärkeä kuin ensisijaisen pakkauksen ulkonäkö olisi. Sen sijaan ei varmasti ole ok, että kovinkaan moni 350 euroa maksava luksuskosmetiikan kosteusvoide vaurioituu kuljetuksessa, eli näiden kohdalla jo itse ensisijaisen tuotepakkauksenkin on usein oltava jykevämpää tekoa.

 

 

Kun asiaa siis todella ryhtyy ajatuksella miettimään huomaa, että tuotteen pakkauksella on melkoisen monta funktiota. Tuotepakkauksen kehittely ei siis ole alkuunkaan yksinkertainen juttu, sillä paitsi että sen täytyy olla vetoava, on sillä myös erittäin tärkeä rooli sen sisällön suojelussa. Kerronkin teille juttusarjan seuraavassa osassa millaisia kaikkia uhkia kosmetiikan tuotepakkaus saattaa elinkaarensa aikana kohdata!

 

Kiinnostiko ketään? Tuliko ahaa-elämyksiä? Tämä oli kaikki tosiaan hyvin perusjärkeilyä, mutta tarpeellista tiedostaa tulevia postauksia silmälläpitäen.

 

torstai 23. lokakuuta 2014

Kuinka pitkälle pötkitään

Olen nyt esitellyt teille lähestulkoon kaiken mukaanpakkaamani kosmetiikan, mutta vielä olisi vuorossa mukaanpakkaamani kasvojenhoitotuotteet. Oletteko valmiina? (Tai kiinnostaako edes ketään...)

 

 

Ensinnäkin otin mukaan valtavan kasan sieltä sun täältä saamiani matkakokoisia puhdistustuotteita, jotka toimivat kaksoipuhdistuksessa. Mukaan lähti vain pari pientä silmämeikinpoistoainetta, sillä niitä minulla ei tällähetkellä poikkeuksellisesti edes ollut kotona täysikokoisina. Sellainen taitaakin olla pian ensimmäinen täällä tekemäni kasvojenhoitotuotehankinta! Saa nähdä, kuinka pitkäksi aikaa nuo muut matkakokoiset putsarit riittävät. Olen vaan hamstrannut ja hamstrannut niitä raaskimatta käyttää niitä, mutta nyt päätin, että ottaisin vaan kaikki mukaani ja käyttäisin pois. Saahan niitä sitten aina uusia tarvittaessa.

 

 

Kasovesistä mukaani lähti Lumenen kosteuttava kasvovesi sekä blogin kautta JTBeauty Outletista saamani Amie-merkin Petal Perfect 2-in-1 Cleanser & Toner. Lisäksi mukaan pääsivät blogikokeiluihin Naturellementilta saamani matkakokoinen Aloreen Tonin Lotion sekä saman merkin ihana Chlorovitae Two Phase Mist City Protect -suihke.

 

 

Silmänympärysvoiteiden kanssa minulla oli pieniä arviointivaikeuksia. Käytössäni olevan i+m Naturkosnetikin silmänympärysvoiteen pakkauksesta on hankalaa sanoa, paljonko tuotetta on vielä jäljellä. Yökäytössä minulla ollut Louis Widmerin silmänympärysvoide oli jokatapauksessa lopuillaan ja arvelin, ettei Sensain pieni Eye Contour Balm kuitenkaan riitä loputtomiin, joten otin mukaani vielä Shiseidon silmänympärysvoiteen. Tiedän, että minulla on näitä täällä varmasti ihan liikaa, mutta uskon näistä ainakin kolmen loppuvan täällä ennen kotiinpaluutani.

 

 

Kasvovoiteista pakkasin mukaani i+m Kosmetikin hehkuttamani Fluid Revitalin, Etude Housen Face Conditioning Creamin sekä yhden täysikokoisen vajaan ja kaksi matkakokoista Sensain Cellular Performancen Emulsion Moistia. Nämä ovat periaatteessa tarkoitettu aikuisemmalle iholle, mutta olen tykännyt tuotteen koostuksesta kovasti ja se on sopinut minulle, joten otin nämä mukaani myös näiden riittoisuuden vuoksi, oli kuitenkin hankalaa arvioidam kuinka kauan tällaiset minulla riittäisivät. seerumeiden puolelta otin käyttöön Favoran kosteuttavan seerumin (josta sain ulos kaksi käyttökertaa ennen kuin sain todeta sen loppuneen...) sekä Clarinsin ihanan Double Serumin.

 

 

Huulienhoitoon poimin mukaani Ardenin 8 Hour Creamin huulivoiteen sekä kaikkeen muuhun yleiseen tarkoitetun matkakokoisen version varsinaisesta 8 Hour Creamista.

 

 

Hätätilanteita varten otin mukaani myös Cliniquen suosikkituotteeni eli Anti-Blemish Solution -linjan Spot Treatment Gelin. Minulla on yhä käytössä vanha Neulashin versio ripsiäni kasvattamassa, joten sekin tuli pakattua mukaan.

 

 

Lopuksi mukaan pakkautui vielä 1,5 tuubia Bepanthenin sinistä emulsiota, jota ilman en vaan voi olla. Tämä ei saa loppua matkani aikana missään tapauksessa!

 

 

Mukaan pakkautui siis tällainen määrä kasvojen ihonhoitotuotteita, mutta uskon saavani niistä vaihtoni aikana loppuun ainakin 90 %. Toivottavasti palaan Suomeen mukanani vain Neulash, Shiseidon silmänympärysvoide, Cliniquen täsmähouto ja mahdolliset Bepanthen-tuubin jämät.

 

Katsotaan, kuinka pitkälle näiden kanssa pötkitään!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Voittajat ei pelkää hävii

Kuten eilen lupailin on tänään vuorossa tarinaa toisesta laboratorio kerrastani täällä London College of Fashionissa, jonka Cosmetic Science -linjalla olen vaihtoani suorittamassa.

Kuten juonta seuranneet varmasti muistavat, oli ensimmäinen labrakertani ihan suoraan päivänpaisteen takaa. En tiennyt yhtään mitä tehdä, miksi edes tekisin ja millä muka edes voisin tehdä. Tai uskaltaisinko edes tehdä.


Kuten kuitenkin eilen kerroin, olin tuon kokemuksen opettamana ryhtynyt opiskelemaan entistäkin suuremmalla apinan raivolla. Opiskelen ja opiskelin jo tuota ennenkin täällä aina ennen ihonhoidon oppituntia läpi opettajan verkkoon etukäteen laittaman presentaation, luen hänen suosittelemastaan kirjasta itsenäisesti aiheesta ja tarvittaessa teen jatkoselvittelyjä itselleni. En tiedä, toimiiko kukaan muu luokkakaverini näin, sillä tunnun olevan ainoa, joka kirjastossa viettää aikaa tai lainaa joidenkin kirjojen ainoita kappaleita, mutta siis minä ainakin olen tunneille mennessä aina täydessä valmiudessa ja hyvin tietoinen siitä, mitä on tulossa. Ja tällä kertaa ihonhoidon oppitunnin alkaessa olin myös opiskellut sen emulsioteorian ja siihen liittyvät materiaalit läpi.

Tiistai päivistä oli ehtinyt tulla minulle mielessäni jo mörköjä. Ne alkavat pakkausopin luennoilla, joiden alussa on joka kerta pieni tentti edellisen viikon asioista ja jatkuvat sen jälkeen ihonhoidonluennoilla päättyen labratyöskentelyyn. Pitkä ja pelottava päivä, siis.

Minua oltiin kehoitettu käsketty ostamaan oma labratakki ja tein työtä käskettyäni. Koska hommaa ei määritelty mitenkään erityisesti, päätin pitää itsekseni edes hieman hauskaa ja tilata itselleni tämän:


Olisin ihan erityisesti kylläkin halunnut käydä ostamassa labratakin näin halloweenin alla lasten naamiaisliikkeestä, joissa niitä varmasti olisi ollut tarjolla, mutta koska olin niin syventynyt opintoihini ei minulla ollut aikaa tehdä tuollaista henkilökohtaista, vain itseni tietoisuuteen tuotavaa, mutta mieltäni silti lämmittävää kapinaa. Tyydyin siis tilaamaan Amazonista kotiovelle lasten labratakin ja suojalasit.

Labrapäivän aamuna olin siis valmis.


Olin nukkunut ihan hemmetin huonosti edellisen yön jännittäen seuraavaa päivää. Neljän tunnin "yöunien" jälkeen yritin laittaa aamun käyntiin valamalla itseeni taisteluhenkeä. Söin hyvän aamiaisen. Vedin huuliin kirkkaanpunaista mieltä piristävää huulipunaa. Popitin koko koulumatkan kännykästäni Eye of The Tigeria, Apulannan Minä olen voittajaa ja kaikkea mahdollista minut tsemppihenkeen kiihdyttävää.


Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun tajusin, ettei labraparini ollut koulussa. Onneksi hän lupasi tulla paikalle flunssastaan huolimatta iltapäivän painajaishetkeeni, jota odotin kauhulla koko päivän. Olin päättänyt etukäteen ottaa kaikki labrakertani kuin nyrkkeilyottelun: Treenaa niin, että osaat väistää iskuja, hyväksy, että välillä mustilta silmiltä, pieniltä ruhjeilta ja yllättäviltä lyönneiltä ei voi välttyä, älä missään tapauksessa kaadu kesken ottelun tai luovuta ja aloita taas seuraava erä täysillä huolimatta siitä, miten edellinen erä on mennyt.

Ja sitten se tuli, round two. Ja sitten se meni. Ja se oli ihan huippukivaa ja tiesin nyt, että mitä välineitä tarvitsen, miten toimia ja mistä mikäkin löytyisi. Oli ihan mielettömän varma olo. Tässäkö se nyt oli? Tätäkö minä jännitin? Olo oli yhtä pöllämystynyt kuin odotettuasi koko viikon kauhulla hammaslääkärikäyntiä peläten porausta ja sitten hammaslääkäri toteaakin vain, että kaikki hyvin ja nähdään vuoden kuluttua uudelleen hammaskivenpoistossa. Opettajakin kävi pari kertaa varmistamassa, että sujuuko meillä kaikki hyvin. "Todellakin sujuu," minä hymyilin.


Ja minulla oli tosiaan kivaa. Kaikki sujui hyvin ja pikkukemistin leikkiminen yhdessä labraparini kanssa oli todella hauskaa, vaikkei lopputuloksemme todellakaan edes muistuttanut koostumukseltaan sitä paksua kasvanpoistovoidetta, jollaista siitä oli tarkoitus tulla. Ei se mitään, ei se ole niin vakavaa. Oppimassahan tuolla ollaan ja jos en jälleen oppinut muuta tai tiennyt, mikä formuloinnissa meni pieleen, niin opinpahan ainakin, että labrassa on hauskaa ja minä pärjään sielläkin. Ensikerralla lopputuloskin on sitten ehkä parempi ja voin jatkossa nukkua yönikin rauhassa.

Mieltäni myös helpotti kovasti, kun myöhemmin kyselin luokkakavereiltani heidän kemian taustoistaan. Kävi ilmi, että edellytyksenä tänne tulolle oli collegessa meidän lukion pitkää kemiaa vastaavien opintojen suorittaminen kiitettävällä menestyksellä. Ilmankos nuo ovat niin hemmetin eteviä ja asiat tulevat niin näppärästi ulos! Itsehän suoritin kemiaa lukiossa yhden kurssin 11 vuotta sitten ymmärtämättä siitä mitään, mutta saaden siitä sattumalta kutosen, kun tentti perustui "valitse oikea vaihtoehto" -tyyppisiin kysymyksiin. Tämän lisäksi olen siis vain itsenäisesti yrittänyt aiemmin viime syksynä ottaa kemian perusasiat haltuun (jos muistatte tämän postauksen). Voin siis todellakin elää sen kanssa, että muut täällä ovat lähtökohtaisesti minua etevämpiä. Aina voi oppia!

Tarinan opetus: Don't worry, be happy.

Ei vaan: Älä tee asioista itsellesi liian suuria mörköjä vaan selvitä, miksi ne pelottavat sinua, tee jotain sen eteen ettei sinun enää tarvitse pelätä ja huomaa, että kaikki pelkosi olivat turhia. Ja tähän loppuun jokainen voi sitten omatoimisesti popittaa sen Apulannan Minä olen voittaja -kappaleen ja muistaa olevasa voittaja kun vain niin päättää.