maanantai 20. lokakuuta 2014

Kamalan ihana asuntoni Lontoossa

Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, millaisen asunnon Lontoosta itselleni sain ja kuinka sen ylipäätään lopulta löysin.

Aluksi asunnon etsiminen Suomesta käsin tuntui todella hankalalta ja turhauttavalta. Kaikki asunnot olivat vapaana heti ja niitä oli mentävä paikanpäälle katsomaan. Minä puolestani halusin toimia muutamia viikkoja etuajassa ja vuokrata asunnon jo Suomesta käsin menemättä paikanpäälle. En minä halunnut maksaa hotellista ja juosta näytöstä toiseen, halusin vain löytää netin kautta kelvollisen huoneen ja mennä suoraan sinne.

Kun edellä sanoin "huoneen", tarkoitin tosiaan sitä. Lontoossa on hyvin harvinaista, että kukaan asuu yksin ja yleensä kaikki asunnot ovat aina jaettuja. Samassa kolmen makuuhuoneen asunnossa voi asua vaikka kolmekin pariskuntaa ja olohuoneessa majailla vielä yksi sinkku, sillä täällä asuntojen vuokrat ovat kalliita. Harvalla on varaa tai halua laittaa vuokraan toistatuhatta puntaa kuussa ja siksi kimppakämppäily on täällä täysin yleistä aikuisten työssäkäyvienkin ihmisten eikä vaan opiskelijoiden keskuudessa.


Etsin itse asuntoja lähinnä Spareroom-sivuston kautta laitellen aina silloin tällöin ilmoitusten perään viestiä. En ollut suosiossa: oudolla nimellä varustettu opiskelija, jota ei voisi edes tavata ennen diilin tekemistä. Ei herunut hevillä.



Olin säästänyt lähes koko kesän laivapalkat voidakseni ottaa rennosti ja stressaamatta Lontoossa. Asuisin siellä nyt elämässäni viimeistä kertaa, joten kyllä minulla oli oikeus nauttiakin siitä. Tämän vuoksi budjettini asumisen suhteen ei ollut yhtään tiukka.



Ja sitten sen löysin. Täydellisen kuuloisen kaksion juuri siltä alueelta, miltä sen toivoinkin löytyvän. Olin ennen asunut Tower Bridgen Buttler's Wharfin puolella ja tämä ihanuus sijaitsi suloisen St. Katherine's Docksin puolella. Yksityinen vuokranantaja oli todella ystävällinen ja suostui "haastattelemaan" minut Skypessä ja teimme diilin. 

Pari viikkoa ennen muuttoa minulla oli siis vihdoin asunto valmiina odottamassa minua. Minun ei tarvinnut edes valehdella paljoa. Jätin vain sanomatta, että olen opiskelija, sillä asunto vuokrattiin nimenomaan työssäkäyvälle ihmiselle (olenhan minä abaut freelance-kirjoittaja) enkä kokenut siitä huonoa omaatuntoa, sillä me molemmat saimme mitä halusimme: minä ihanan asunnon ja vuokranantaja rahansa ja hyvän ja asiallisen vuokralaisen.


Asunnossa oli tilaa runsaasti ja sen olohuone ja makuuhuone olivat juuri rempattu ennen muuttoani.


Asunto oli kalustettu valmiiksi ja vaikkeivät kalusteet ihan minua olleetkaan, oli asunnon sisustus silti minulle sopivan selkeä.


Värimaailma oli sopivan neutraali ja sisustus ihanan minimalistinen.


Olohuoneessa oli parketti, mutta makuuhuoneessa puolestaan kokolattiamatto.


En ole kokolattiamattojen suuri ystävä, mutta koska tiesin sen olevan vasta asennettu enkä joutunut miettimään, mitä kaikkea se ooli nähnyt ja kokenut saatoin hyvillä mielin tassutella sen päällä.


Makuuhuone oli mukavan iso ja avara ja säilytystilaakin oli runsaasti minun tavaramäärääni nähden.


Eikö näytäkin kivalta? Tähän väliin voisin sitten heittää sen jaripetterimäisen "vitsi, vitsi" -huudahduksen ja palata niihin realiteetteihin...

Minä tiesin kyllä tämän vuokratessani, ettei asunto ollut ihan täysin valmis remontin jäljiltä. Keittiö ja kylpyhuone olivat kulemma "alkuperäisessä kunnossaan", mutta kerroin minulle riittävän, että lämmintä vettä tulee, ne ovat siistejä ja keittiössä voi kokata ja että kunhan asunnossa ei olisi hiiriä olisin onnellinen. Nämä seikat olivat kuulemma kohdallaan. En ollut nähnyt kuvia muista huoneista kuin olohuoneesta ja makuuhuoneesta, sillä vuokranantaja ei kumma kyllä oikein ehtinyt lähettää niitä koskaan...

No, katsokaapas minun keittiötäni:


Jos huomionne kiinnittyi tämän baaritiskimäisesti olohuoneeseen aukeavan keittiön rumaan siniseen ikkunaverhoon ja keskityitte kauhistelemaan, että onpas kamala, niin älkää jatkako lukemista. Se ei nimittäin suinkaan ole keittiöni kamalin osa.


Keittiössänihän ei nimittäin siis ole varsinaista asennettua lattiaa.


Lattiatasossa on pelkkä betoni, joka siis kyllä on periaatteessa siisti ja puhdas, mutta itse lattiaa ei ole vielä asennettu.


Ei huolta, täällä on kuitenkin kasa lautoja, jotka ilmeisesti ovat matkalla keittiön lattiaksi!


Keittiön tasot ovat kuitenkin onneksi siistit ja muutama ovi roikkuu vaan vähän sijoiltaan, joten keittiö palvelee tarkoituksiani hyvin. Pyykinpesukone, mikro ja jääkaappi ovat kaikki hyvässä ja siistissä kunnossa, joten näillä pärjää hyvin.


Eteinenkin on kaikessa nuhjuisuudessaan ihan hauskan näköinen.


Huomasittehan, että minulla on reikä seinässä?


En varsinaisesti tiedä, mitä rakenteita reijän takaa löytyy enkä oikeastaan välitäkään tietää niin kauan, kun sieltä ei ainakaan tule hiiriä tai rottia ulos.


Entäpä huomasitteko tämän? On ihan ok jättää pistorasia näin, täällä Englannissa se ei ole niin tarkkaa.


Ai mitä, makuuhuoneen matto vähän repsottaa kynnyksen kohdalta? Jesarilla se hoituu!


Ja kuka sitä nyt kattoa katselee, mitä sitä siistimään. Myös nuo pahvista teipatut suojat ovat aika nastoja.


Kylppärissä on tietysti kaksi hanaa, kuten vanhassa kunnon brittiasunnossa kuuluukin olla. Hankalaa kuin mikä, mutta ainakin tulee vettä.


"Otin täältä koko asunnosta kaikki patterit irti kun ne olivat turhia. En usko, että sinulle tulee kuitenkaan missään vaiheessa kylmä." Tjaah, voiko noinkin tehdä?


Ehdoton lempparini on kuitenkin suihku. Minulla oli todellinen piteleminen pokassani, kun näin sen ensimmäistä kertaa vuokraisännän seisoessa vieressä.


"Minulla on siellä vielä vähän remontti kesken, mutta pohjatyöt on kyllä tehty ja nuo on vain teipattu suojaksi. Älä välitä niistä, suihkua voi käyttää kyllä hyvin."

"Tuota, haluaisitko kenties tulla tekemään remontin loppuun tässä joku päivä vaikka? Se on minulle ihan ok."

"Voi kuinka ystävällistä sinulta, mutta en halua häiritä sinua. Teen sen sitten kun olet lähtenyt."

Niin, tämä nykyinen tilannehan ei sitten yhtään häiritsekään minua...


Minulla on myös pieni suloinen parveke (jonka ovenkahva tosin jää käteen ovea avatessa ja sulkiessa).


Ja minun pienellä suloisella parvekkeellani on pehmeä kokolattiamatto. Lienee turhaa miettiä, mitä moiselle tapahtuu kosteassa brittiläisessä ympäristössä...


Ja sitten täällä on tämä huone. Jättisuuren vesisäiliön sisältävän huoneen etualalla on kaksi mustaa laatikkoa, joita ei kuulemma saa liikuttaa, kuten niiden päälle asetettu lappukin kertoo. En tiedä, mitä ruumiita niiden taakse vesisäiliön alle on haudattu, mutta en oikeastaan välitäkään tietää. Minulle riittää, että komeron oven avaamalla huoneesta huokuu vesitankin vuoksi ihana lämpö asuntooni.

Englannissa on jotenkin vaan niin koomista se, ettei asumisessa ole mitään standardeja. Lähes kaikki on ok eikä ikinä voi tietää, mitä tulee vastaan. Suomessa tässä kunnossa olevaa asuntoa ei edes kehtaisi vuokrata kellekään (saisikohan edes?), mutta täällä se on ihan ok. Ja ihan ok myös pyytää ihan kiskurihintaista vuokraa, sillä aina on joku pöllö (kröhöm), joka sitä suostuu maksamaan.


Olen kuitenkin ihan pirun onnellinen. En minä valita, naureskelen lähinnä. Nautin siitä, että minulla on ihanalla sijainnilla asunto, jota minun ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Koska britit puhuvat suntojensa koosta aina vaan makuuhuoneiden määrän mukaan en tiedä, kuinka suuri asuntoni on, mutta arvelisin sen olevan n. 45-50 neliötä, mikä on minulle varsin ruhtinaallisesti ottaen huomioon, että muutin tänne vain yhdellä matkalaukulla ja käsimatkatavaroilla.

Tältä täällä siis näyttää. Saa huutonauraa.

PS. Te kaikki Lontoossa vierailua luonani suunnitelleet kaverit: Vieläkö tahdotte tulla? ;)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mukaanpakatut kroppakivat

Olen käynyt teille läpi Lontooseen mukaanottamani meikit ja hiustuotteet, mutta nyt voisi olla mukaanotettujen vartalotuotteiden vuoro.


Näitä ei Nimittäin tullut poimittua mukaan ihan suunnatonta määrää. Toisin kuin hiustuotteiden kohdalla, sallin itselleni näiden kanssa poikkeuksen: ottaisin mukaani tuotteita alkuajaksi, mutta näiden loputtua voisin ostaa korvaavia Lontoosta. Olisipahan sitten edes jotain pientä, edullista ja mukavaa ostettavaa, johon voisin kosmetiikkafiilistelyni helposti purkaa tietäen, että tuotteet kuluisivat kuitenkin loppuun ennen Suomeen palaamista.


Mukaan lähdi LivBoxista saatu Dolce&Gabbanan Dolce-suihkugeelin lahjakoko, blogin kautta saamani Terre d'Ocin Black Body Soap sekä Lushilta saatu Magnificent Soap -palasaippuan kokeilukoko.


Vartalovoiteita otin mukaani vain kaksi minikokoa, sillä tiedän, että juuri niiden ostaminen on minulle se kaikkein tyydyttävin juttu -eikä se onneksi vaadi kuin parin punnan investointeja! Mukaan lähti LivBoxista saatu The Body Shopin vartalovoi sekä ystävältÄ lahjaksi saatu Armanin Si-tuoksun vartalovoide. (En ottanut tuubia mukaani aukileikattuna vaan tuote on ehtinyt jo kulua täällä ollessani aukileikkausvaiheeseen.)


Otin mukaani Nivean deodorantin, joka paitsi painaa lasipakkauksensa vuoksi vietävästi on kaiken lisäksi lähes täysin loppu. Halusin kuitenkin käyttää sen loppuun ja mietin sen loppumisen vapauttavan grammoja matkalaukustani kotiinviemisiä silmälläpitäen. Tämän lisäksi mukaan tuli puoliksi käytetty Rexona, jolle saan varmasti marraskuussa hankkia seuraajan.


Käsille otin mukaani LivBoxista tulleen minikokoisen L'occitanen karitevoi-käsivoiteen sekä blogin kautta kokeiluun saamani terre d'Ocin karitevoita sisältävän käsivoiteen käsilaukkukoon. Itseasiassa noita pieniä L'occitanen käsivoiteita oli kaksi (toinen ihan hitusen isompi), mutta toinen oli kuvienottohetkellä kateissa.


Lisäksi mukaan lähti blogikokeiluihin Lushilta saatu Tiny Hands -niminen kiinteä käsivoide.


Kaikenlaista yleisempää tehokosteuttelua varten mukaan pakkautui vielä Terre d'Ocin pikkupurkki argan bodybutteria, jonka sain vähän aikaa sitten blogikokeiluihin.


En vaan malttanut olla pakkaamatta mukaani Lushilta kokeiltavakseni saamaani näytepalaa merkin suihkussa käytettävästä The Sunblockista. Tämä oli ihan pakko päästä kokeilemaan ja raportoimaan käytöstä teille!


Tämä tuote olisi ehkä mennyt enemmän meikkipuolelle siinä missä kynsilakatkin menivät, mutta laitan sen nyt tälle puolelle. (Eiväthän meikinpoistoaineetkaan mene meikkien kategoriaan.) otin siis mukaani Oriflamelta saamani uuden todella näppärän kokoisen The One nail Polish Removerin. Pullo riittää varmasti käytössäni juuri sopivasti joulukuun puolivälin paikkeille saakka.


Pakkasin mukaani vain yhden hajuveden. Loppukesästä ihastuksen kohteekseni päätynyt Guccin Rush 2 -tuoksu on ollut suosikkini viimeaikoina ja veikkaan kovasti, että se tulee loppumaan ihan liian aikaisin. Yritän kuitenkin olla turhaan säästelemättä sitä ja käytän sitä ihan niin paljon ja usein kuin vain mieleni tekee ja sieluni sietää, sillä loppuvan minä sen haluan kuitenkin. Olen sitten vaikka lopulta ihan ilman hajuvettä jos niikseen tulee.

Tällaisella varustuksella minä siis hommaan lähdin ja olen jo nyt saanut ostaa pari pientä kivaa juttua ihan tarpeeseen. Palataan niihin sitten lähiaikoina!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Muji Multi Cape

Minut ja blogini paremmin tuntevat tietävät, ettei ostolakossa ole kyse vain kosmetiikkatuotteiden määrän pienentämisestä vaan paljon muustakin. Olen syvällä sisimmässäni todellinen minimalisti, joka rakastaa selkeyttä ja haaveilee elämästä, jossa omaisuus mahtuisi pariin matkalaukkuun.

Tämän vuoksi rakastan myös monikäyttöisiä vaatteita. Olen esitellyt teille jo aiemmin blogissani yhden monikäyttöisen lempparivaatteeni eli DKNY:n Cozy-neuleen ja tänään antaisin antaa vuoron toiselle vastaavalle vaatekappaleelle.


Päivän vaate on Muji-merkin Multi Cape, jonka omistan itse valkoisena ja tumman sinisenä. Tämä huivin mallinen ja parilla nappirivistöllä varustettu monitoimivaate on jälleen mitä mielettöminen monitoimivaate, sillä se on vieläpä hyvin kevytkin!


Huvista saa tehtyä tavallisen löysän lyhyehköhihaisen neuletakin, joka menee kaikissa tilanteissa.


Jos napit napittaa hieman eritavalla, syntyy tästä pidemihihainen neuletakki.

Tässä edellä esitetyssä mallissa hihat ovat melko leveät ja "neuleen" pääpaino on keskivartalolla hartiaseudulla.


Erilailla napittanalla syntyy jälleen erilainen neuletakki.


Vaihtoehtona on myös pidempi neule.

Kankaasta saa myös viittamaisen neuletakin.

Jos viitan napituksen paikkaa siirtää, tulee lopputuloksesta jälleen erityylinen.

Viittaan voi myös luda hauskan yksityiskohdan kierteellä.

Ja saahan tästä vaikka liiviinkin! Halutessaan tämän mallin voi myös napittaa edestä.


Taipuupa tämä myös mukavaksi hartiahuiviksikin.

Ja jos säät kylmenevät, voi tästä kiepauttaa ihan vaan kaulahuivinkin. Ja kaulahuivina käytettynä Sitten onkin jälleen vaan taivas rajana sen suhteen, kuinka tämän kaulalleen asettelee!


Taipuupa kangas vielä tuubihuiviksikin, joka on tässä kuvassa kaksinkerroin kaulallani.

Tämän Mujin monitoimivaatteen kanssa käyttötapoja on vaikka kuinka ja ohut sekä kestävän tuntuinen (puuvilla- ja akryllisekoitteinen) vaatekappale on jatkossa aivan must-tuote minun vaatekaapissani -varsinkin matkistaessa.

Omat Mujin Multi Capeni olen ostanut Lontoosta hintaan £29,90. Mujilla ei ole Suomessa liikettä, mutta esimerkiksi Tukholmasta löytyy liike keskustasta Åhlensin alakerrasta.

Mitäs sanotte tästä monitoimivaatteesta? Innostuiko joku muu?

Ps. Pahoittelen kuvien laatua. Osaan juuri ja juuri kuvata kameralla tuotteitani, mutta näköjään itselaukaisimen tarkennuksen kanssa on todellakin harjoiteltavaa...