tiistai 28. heinäkuuta 2015

Inside the Industry 32 : Lainmukaiset pakkausmerkinnät

Kosmetiikkapakkauksissa on vaikka mikälaista tietoa esitettynä ja vaikka millä mitalla, mutta silti joskus tuntuu, että jotain tietoa uupuu. Miksei tässä eyelinerissani lue, montako milliä tässä on tuotetta, eikö tässä kuuluisi lukea? Miksei tässä lue, että näitä naamioita on varmasti pakkauksessa kolme? Missä tämän tuotteen pakkausmerkinnät ylipäätään oikein ovat?

Tänään käydään läpi, mitä pakkausmerkintöjä kosmetiikkatuotteessa tulee olla, jotta ne täyttävät lain asettamat vaatimukset. Tämä voi olla pääosin tylsää, mutta ehkä tästä irtoaa edes yksi pieni uusi tiedonjyvä. Harva kun jaksaa avata kosmetiikan koko lainsäädännön itsenäisesti eteensä tavattavakseen.


Ensinnäkin pakkauksessa tulee olla esillä tietysti tuotteen nimi ja mikäli siitä ei suoraan käy ilmi niin myös tuotteen käytttötarkoitus tulee sekin olla esitettynä. "Mascara" ei tarvitse esittelyä käyttötavastaan, mutta mikäli tuote kulkee nimellä "mystinen kaatseenvangitsija" se jo kaivata esittelyä käyttötarkoituksistaan ja ideastaan.


Lisäksi pakkauksesta tulee löytyä merkintä siitä, mikä taho on se tuotteesta vastuussa oleva taho. Muistatteko tämän aiemman Inside the Industry -postaukseni, jossa kävi ilmi, mistä kaikesta tuo vastuussa oleva taho oikeastaan onkaan vastuussa? Kuten jo silloin mainittiin, on sen tahon näyttävä selkeästi esitettynä ja tarvittaessa alleviivattuna tuotteen pakkauksessa.


Jos tuotetta tuodaan maahan, täytyy siinä lukea tuotteen alkuperämaa. 


EU käsitellään yhtenä isona alueena eikä toisesta EU-maasta toiseen tavaran viemistä enää siksi kutsuta virallisesti maahantuonniksi, vaan maahantuontia on tuoda tuote EU:n ulkopuolelta. Jos siis tuo tuotteen Ranskan markkinoilta myyntiin Suomeen ei ole virallisesti maahantuoja vaan jakelija. Termi maahantuoja on kuitenkin vakiintunut meidän arkikeleemme ja puhumme yhä maahantuojista, vaikka yleensä kyseessä ovat vain jakelijat.


Pakkauksessa tulee myös lukea, paljonko se tuotetta sisältää. Muistatteko, kun olen Inside the Indistry -sarjan aiemmassa tuotteen sabiiliutta koskeneessa postauksessa kertonut teille, kuinka tuote saattaa elinkaarensa aikana hieman elää ja kuinka siitä voi vaikkapa haihtua jotain ainetta pois hieman? Tämä pakkausmerkintä kertoo siis, paljonko tuotetta on ollut sen pakkaushetkellä, mutta koska kuluttajia ei tietenkään voida johtaa harhaan, ottaa usea firma huomioon tämän mahdollisen tuotteen haihtumisen yms. ja laittaa vaikkapa sen 50 millin sijaan voidetta pakkaukseen 53 milliä.

Tiesittekö, ettei tuotteessa tarvitse kuitenkaan lukea sen sisällön määrää, mikäli se on alle 5 milliä tai 5 grammaa? Tämän vuoksi esimerkiksi siinä tussimaisessa nestemäisessä eyelinerissa ei välttämättä lue, kuinka paljon se tuotetta sisältää. Moni sarja merkitsee sisällön silti, mutta lain mukaan sitä ei tarvitse merkitä. Myöskään ilmaisnäytteissä tai yhteen käyttökertaan tarkoitetuissa pakkauksissa ei tarvitse olla näkyvillä sisällön määrää. Tiedän ainakin yhden suuren kosmetiikkamerkin, jonka huulipunissa ei lue, paljonko ne sisältävät juurikin siksi, ettei määrää tarvitse merkitä tuossa tapauksessa, vaikka moni muu sarja sen silti merkitseekin.

Tuotteiden kappaleellista määrää ei monipakkauksissa tarvitse myöskään ilmoittaa, mikäli määrä näkyy helposti tuotepakkausta silmäillessä ilman, että pakkauksen joutuu avaamaan tai jos pakkaus yleensäkin myydään yksittäin. Jos siis läpinäkyvästä muovista näkee, että pakkauksessa on aina kaksi naamiota yhdessä, ei sitä ole tarvinnut erikseen kirjata.


Tuotepakkauksen tulee myös kertoa, kuinka kauan tuote säilyy hyvänä ja kuluttajan kannalta turvallisena käyttää. Tämä on se aika, jonka verran firma on tehnyt mm. niitä stabiiliustestejään huomaten ja voiden osoittaa, että tuote tosiaan on turvallinen niin kauan. Ei siis ole sattumaa tai pakon sanelemaa, että jokaisessa ripsivärissä lukee, että tuote säilyy hyvänä kuusi kuukautta, vaan tuo merkintä oikeasti perustuu johonkin. Tottakai tuota testatessa mennään yleisten käytöntöjen mukaisesti ja firmoille riittää, että he voivat merkitä ripsiväriinsä tuotteen pysyvän hyvänä kuusi kuukautta avaamisesta vaikkapa sen seitsemän tai kahdeksan kuukauden sijaan, sillä kuluttajat ovat tottuneet, että mascara pysyy yleensä hyvänä puoli vuotta. (Olen kyllä nähnyt niitäkin ripsivärejä, jotka lupaavat 12 kuukauden säilyvyyden avattuina.)

Miksi tuotteissa sitten on välillä päivämäärä ja välillä taas ei?

Jos tuote pysyy valmistuksen jälkeen hyvänä yli 30 kuukautta (eli 2,5 vuotta), tulee tuotteeseen merkitä avattua purkkia kuvaava symboli, joka kertoo, kauanko tuote pysyy hyvänä. Avatun purkin sisällä tai vieressä voi lukea vaikkapa, että 12 M tarkoittaen, että tuote säilyy hyvänä 12 kuukautta siitä, kun kuluttaja avaa sen. Jos taas tuote säilyy hyvänä korkeintaan 30 kuukautta valmistuksesta, täytyy tuotteesta löytyä selkeästi ilmaistuna mihin asti se säilyy hyvänä.


Ai mistä sitä sitten voi tietää, että kauanko se on siellä hyllyllä seissyt? Ei sitä voikkaan tietää, mutta kosmetiikkatuotteet valmistetaan yleensä niin, että niiden elinkaaren (elämä tehtaalta siihen, kun asiakas käyttää tuotteen loppuun) oletetaan olevan kolmesta viiteen vuotta, eli vaikka ostaisit tuotteen kaksi vuotta sen valmistuksen jälkeen ja pitäisit sitä kotona hetken aikaa jemmassa, on silti yhä hyvin todennäköistä, että ehdit käyttää sitä juuri niin kauan, kuin sen pakkausmerkintäkin sitä suosittelee pidettävän korkeintaan avattuna. Ei huolta, siis.

Jos puolestasi voit bongata tuotteesta merkinnän siitä, mitä ennen tuote on käytettynä parasta, on tuote valmistettu korkeintaan 2,5 vuotta ennen tuota vanhenemisen hetkeä.

Joskus tuotteesta voi löytyä jopa molemmat merkinnät. Voi nimittäin olla, että vaikkapa puhdistusliinat menevät kaksi vuotta valmistuksen jälkeen ja vaativat siksi eräpäivän pakkaukseensa, mutta että niiden pakkausta voi silti pitää avattuina vain 3 kk.


Tuotteen pakkauksessa on myös näyttävä tietyt lainmukaiset varoitusmerkinnät. Jotkut laissa esitetyt raaka-aineet ovat sellaisia, että mikäli niitä käytetään tuotteessa, on tuotteeseen kirjattava tiettyjä pakkausmerkintöjä, joita on käytettävä sanasta sanaan ilman muuntelua tai vääntelyä vähemmän kuivan kuuloisiksi. Näitä voivat olla esimerkiksi hiusväreihin liittyvät varoitusmerkinnät.


Kosmetikkatuotteessa tai vähintään ainakin sen pakkauksessa tulee myös aina näkyä tuotteen eränumero. Eränumero on eräänlainen "salakoodi", jonka avulla firma voi jäljittää tuotteen tarvittaessa. Jos firma esimerkiksi saa valituksen asiakkaalta ripsiväristä, jonka massa oli totaalisen kuivaa, voi firma tuotteen eränumeron tarkistettuaan selvittää, onko vika jopa koko erässä ja onko valmistuksessa tapahtunut virhe. Tämän takia valmistajalla on aina jokaisesta valmistamastaan tuote-erästä jemmassa itsellään verrokkikappale, johon noita virheellisiä tuotteita voidaan sitten tarvittaessa verrata.


Ja niin, tuotepakkauksessa tulee aina tietysti myös näkyä tuotteen INCI-luettelo, jossa esitetyt nimikkeet on oltava siinä lain määräämällä tavalla. Tuotteessa ei siis voi lukea vaan, että "water" vaan se on aina aqua tai "fragrance" vaan siinä on luettava perfume.


Tuotteen raaka-aineet on myös esitettävä siinä pitoisuusjärjestyksessä, kun ne tuotteessa valmistuksen hetkellä esiintyvät. Kuitenkin ne raaka-aineet, joita on tuotteessa alle yksi prosentti tuotteen sisällöstä saavat olla listassa ihan missä järjestyksessä tahansa. Kärjistettynä tämä voi siis tarkoittaa sitä, että pääosin pelkkää vettä sisältävän tuotteen INCI-luettelon alussa voi hyvinkin kärjessä olla lista vaikka mistä kuluttajan korvaan hienoilta kuulostavista ainesosista, vaikka niitä olisi tuotteessa yhtä minimalistisen pieni määrä tai vähemmänkin kuin yhtä säilöntäainetta. Aina ei siis voi luottaa siihen, että INCI:ssä "hyvän kuuloisella" sijalla esiintyvää raaka-ainetta olisi tuotteessa oikeasti paljon. (Tässä aiheeseen liittyvä aiempi Inside the Industry -postaus.)

Nanomateriaaleille tulisi varmaan pyhittää oma postauksensa, mutta tässä välissä kerron vain, että mikäli tuotteen sisältö niitä sisältää, tulee ne olla merkittyinä [nano]-merkinnällä. 


Jokaisessa eri sävyisessä tuotteessa ei myöskään tarvitse olla esitettynä juuri siinä sävyssä käytettyjä väriaineita, vaan ne voidaan vaan merkitä INCI-luettelon loppuun +/- -merkinnällä värikoodeittain. Jos kuluttaja on siis allerginen jollekin tietylle värille, ei hän voi INCI-luetteloa katsoessaan tietää, onko juuri sen luomivärin sekoituksessa käytetty sitä tiettyä INCI:ssä esiintyvää sinisen sävyä, vaan hän voi joutua tiedustelemaan asiaa suoraan valmistajalta.


Kaikki tuo yllä esitetty tieto täytyisi ympätä tuotepakkaukseen niillä kielillä, joita kunkin myyntimaan lainsäädäntö vaatii ja esimerkiksi meillä Suomessa asiat täytyy tietysti olla niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Jos asioita ei saada ympättyä itse tuotteeseen, täytyy ne laittaa tuotteen mukana tulevaan lappuseen, erilliseen korttiin tai ylipäätään kiinnittää tuotteeseen jotenkin. Esimerkiksi saippuoiden tai kylpykuulien kanssa tämä ei aina kuitenkaan ole mahdollista, joten siinä tapauksessa kaikki tieto tulee olla myymälässä esillä tuotteiden myyntitelineiden välittömässä läheisyydessä.

Aikamoinen määrä tietoa siis esitettäväksi!

Nyt sitten vaan tutkimaan, löytyykö tuotteista kaikki vaaditut merkinnät ja jos ei muuta tekemistä ole, niin valituksia rustaamaan!

Tuliko postauksessa esiin mitään uutta tietoa pakkausmerkinnöistä, mitä ette olleet aiemmin tienneet?

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tosi ässä luonnonkosmetiikan ripsiväri

Minulla on ollut varsin vähän kokemuksia luonnonkosmetiikan ripsiväreistä, sillä vaadin ripsiväriltäni melko paljon. Tai no, lähinnä tahdon, että se tuo ripsilleni massaa ja paljon, mutta kykenee silti erottelemaan ne siististi.


En ole aiemmin löytänyt luonnonkosmetiikasta minun makuuni tarpeeksi täyteläistä ja jämäkkämassaista ripsiväriä, mutta asiaan on nyt saatu muutos ja sen muutoksen järjesti ZAO, jonka ripsiväri päätyi minulle kaverini kautta. Muistatteko, kun kerroin, etten lämmennyt merkin huulikiillolle? No nyt on täysin toinen ääni kellossa!


ZAO Volume & Sheathing Mascara oli nimeltään hieman outo, mutta kyllä se tosiaan käärii ripset melkoisen mascarakuorrutteen alle.


Ripsivärin harja on melko tavallinen pullukka, mutta ripsivärin massa on kerrankin täyteläisen voidemaista sekä sopivan jämäkkää ja paksua.


Ilman ripsiväriä, yhdellä kerroksella ja kahdella kerroksella kuorrutettuina. Ripset todellakin saivat ripsiväristä itseensä massaa ja lopputulos jätti ripset "sileän" näköisiksi. (Tiedätte varmasti, kuinka jotkut tuuheuttavat ripset tekevät ripsistä rosoiset hämähäkinkoivet?) Omat ripseni ovat melko hennot, joten meinasi olla hieman niin ja näin, olivatko ne jopa liian hennot, jotta ripsiväri kykenisi erottelemaan niitä tarpeeksi. Hitusenkin vahvemmissa ripsissä tämä on varmasti vielä upeampi. 


Oli mukavaa huomata, että luonnonkosmetiikan ripsivärillä voidaan saada näinkin hyvää jälkeä ripsiin. Tämä taisikin itseasiassa hypätä suosikikseni kokeilemistani luonnonkosmetiikan ripsiväreistä, joiden koostumukset ovat yleensä olleet turhan vetisiä ja lopputulokset liian mitäänsanomattomia makuuni. 


Ripsiväri pysyi ripsissä hyvin varisematta ja pidin siitä, kuinka pehmeiksi sen vahamainen koostumus ripset jätti. Tämä mahdollistaa uuden ripsivärikerroksen lisäämisen myöhemmin ongelmitta, mikä on minusta aina plussaa. 

Ja jälleen kerran annan ihan erityistä plussaa ripsivärin kauniille bambupakkaukselle!


Oletteko te löytäneet hyviä ripsivärejä luonnonkosmetiikan puolelta?

ZAO Volume & Sheathing Mascaralla on hintaa n. 21,90 euroa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...