maanantai 31. elokuuta 2015

Muusat, ystävät, perhe, rakastajat ja taitelijat yhdessä huulilla

Minulle päätyi keväällä blogikokeiluihin pari Chanelin uudistunutta Rouge Coco -huulipunaa.


Vanhat Rouge Coco -punat ovat olleet ihan mukavia tapauksia, mutta eivät enää koostumukseltaan ihan viimeisimmän huulipuna-aallon harjalla, joten oli mukavaa, että ne päivitettiin.


Uusi koostumus lupailee sulavansa huulille entistäkin paremmin ja kosteuttavansa huulia tehokkaasti runsaspigmenttisillä sävyillään.


410 Catherine on kevyt persikkainen sävy, jossa on hento kullanhohde.


Vaalea sävy suli huulille melko hyvin eikä huulten pieni kuivuus ollut sille liiemmin haitaksi. Pigmenttiä oli sen verran, ettei huulten oma sävy kuulla läpi kuin ihan kevyesti.


Sävy näyttää huulilla todella kevyeltä ja luonnolliselta ja sopii kauniisti luonnolliseen nude-meikkiin tai tummemman silmämeikin pariksi. 


426 Roussy oli punista se rohkeampi.


Pinkki sävy oli jälleen niitä, joihin aina lankean, sillä vaikka se oli voimakas, oli se silti pehmeä eikä ollenkaan liian räikeä.


Tämäkin sävy suli huulilleni kauniisti ja näytti todella raikkaalta.


Pidin uudistuneesta koostumuksesta paljon, sillä se liukui huulille ohuena ja kevyenä, muta tuntui lupaustensa mukaisesti kosteuttavalta ja ihanan pehmeältä. Puna myös kesti huulilla todella hyvin. 


Pidän ihan erityisesti siitä, kuinka sävyjen nimissä on tarinaa. Punat on jaettu neljään sävyperheeseen: nude-sävyjen nimet tulevat Coco Chanelin perheestä, punaisten sävyjen puolestaan rakastajien mukaan, korallit muusista, pinkit parhaista ystävistä ja luumut taiteilijoista. Roussy kuuluu parhaiden ystävien pinkkiin perheeseen ja Catherine puolestaan muusien koralliseen perheeseen.


Oletteko te jo kokeilleet uudistuneita Rouge Coco -huulipunia?

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kuinka ruotsalaiset meikkaavat?

Muistaako joku vielä, kun Englannissa asuessani summailin yhteen brittiläistä tai meikkityyliä? Nyt kun olen saanut hieman tarkasteltua lähempää ja ajatuksella ruotsalaista meikkityyliä ajattelin koota yhteen hieman ajatuksiani siitä.

En ollut koskaan ennen Tukholmaan muuttoa ajatellut ruotsalaisten naisten meikkaamista sen kummemmin. Siinähän ne meikkaavat missä suomalaisetkin, mutta käyttävät vain vähän enemmän aurinkopuuteria, vai mitä? Itseasiassa ei.


Olen Tukholmassa saanut jo pariinkin otteeseen kuulla jopa paikallisilta miehiltä, kuinka suomalaiset naiset kuulemma usein meikkaavat paljon. Hämmennyin väitteestä, sillä minusta se ei todellakaan pitänyt paikkaansa mitenkään yleistävällä tasolla. Meillähän on yleensä melko kevyt meikki kasvoilla arkena!

Aloin tarkkailla ihmisiä kaupungilla enemmän ja suorastaan jopa tuijottamaan ja analysoimaan ihmisiä julkisilla paikoilla liikkuessani ja totta se oli, meikkikulttuurissa tosiaankin on suuri ero! En nimittäin ollut koskaan laivalla töissä ollessani tajunnut, kuinka vähän ruotsalaiset naiset yleensäottaen meikkaavat. He nimittäin todellakin tekevät sen hyvin kevyellä kädellä!


Meillä Suomessa kevyeen ja normaaliin arkimeikkiin kuuluu helposti meikkipohjan, ripsivärin ja kulmakarvojen huolittelun lisäksi myös kevyt silmä- ja huulimeikki. Vaikka kantajallaan olisi kasvoillaan nuo kaikki, voi hän silti näyttää todella kevyesti meikatulta ja ihan vaan huolitellulta ilman, että se on silmiinpistävää. Tukholmassa minulla on kuitenkin tullut aivan toisenlainen olo. Täällä nimittäin näkee esimerkiksi luomivärienkäyttöä huomattavasti Suomea vähemmän.

Ruotsalainen nainen pärjäisikin melko varmasti kahdella meikkituotteella: ripsivärillä ja aurinkopuuterilla. 


Jos ruotsalaista meikkiä vie pidemmälle, kuuluu siihen kulmakarvojen laitto ja mahdollisesti hieman meikkipohjankin käyttö. Huulilla voi myös olla kevyttä huulikiiltoa. Yleisilme ruotsalaisessa meikissä on kuitenkin hyvin kevyt ja luomiväriä käytetään huomattavasti vähemmän ja harvemmin. Täytyy itseasiassa sanoa, etten ole katukuvassa nähnyt ennen niin paljon meikittömiä tai ihan vaan (lähes) meikittömiltä näyttäviä naisia kuin Tukholmassa ja silti he näyttävät niin hyviltä ja huolitelluilta! 


Yleensä tuohon kaikkeen yhdistyvät sitten vielä pitkät vaaleat, ilman mitään kikkailuja leikatut hiukset ihan iästä riippumatta -meillä Suomessa kun monien naisten pitkät hiukset lyhenevät neljän kympin paikkeilla tai hiuksiin on muuten vaan leikattu erityisempää mallia tai värjätty erityisemmällä tavalla.

Ja ovathan nuo ruotsalaiset naiset ihan pirun kauniita (ja miehet komeita...), pakko myöntää. Sellaisia luonnonkauniita, joille vähempikin meikki riittää.


Olen itse huomannut muutoksen omassa meikkaamisessani Ruotsiin muuton myötä. Toki yksi osatekijä on ollut hiusteni vaalentuminen, jonka jälkeen kevyempikin meikki riittää, mutta nykyään tunnen itseni kaikkein kotoisimmaksi meikissä, jota käytin ennen vain kiireisinä työ- ja kouluaamuina tuntien siinä itseni huolittelemattomaksi ja jotenkin vaan suttuiseksi sen kanssa koko päivän. En tiedä, onko minusta vaan tullut vaivihkaa mukavuudenhaluisempi vai mistä sopuli-ilmiöstä on kyse, mutta täällä sen kaiken ennen niin kevyenä pitämäni meikin kanssa kulkeminen tuntuisi jotenkin jopa ylilaittautuneelta!


Käytin ennen aina luomiväriä normaalissa arkimeikissäni. Joskus aikoinaan luomiväri saattoi olla kirkkaamman väristä tai sitten ihan vaan pehmeän lilaa, mutta viimeaikoina se vaihtui kevyisiin nudesävyihin, joihin toi huomiota pieni shimmerisyys. Silmissä tuli aina olla rajaus, joka oli yleensä tehty pehmeällä ruskealla kynällä. Ilman sitä silmät tuntuivat jotenkin katoavan.


Nykyään en enää oikeastaan edes käytä luomiväriä tai jos käytän, on se todella kevyttä ja  lähes huomaamatonta. En liiemmin edes rajaa silmiäni ja silmämeikkini onkin yleensä vain muutama ripsivärikerros, mikä on todella uutta ja poikkeavaa minulle, joka on kulkenut viimeiset noin viisitoista vuotta lähes aina meikattuna.


Meikkipohjaa käytän edelleen normaaliin tapaan, eli levitän kasvoilleni mielelläni meikkivoiteen ja puuterin sekä käytän silmänalusillani peiteainetta (tai korvaan joskus tuon kaiken meikkipuuterilla). Suomessa opettelin aurinkopuuterin käytön löydettyäni hyviä tuotteita ja nykyään minulla on jopa hieman väritön olo ilman sitä, vaikka sitä kevyellä kädellä kasvoilleni yhä laitankin.


Lisäksi huolittelen kulmat kuntoon ja jos jaksan oikein panostaa, saatan laittaa huuliini kiiltoa kaupungille lähtiessä. Joskus nudelookin panostus saattaa myös olla hieman kirkkaammassa huulipunassa, mutta yleensä lopputulos on todella kevyt.


Olen viimeaikoina omaksunut itselleni meikkityylin, jota olisin aiemmin pitänyt todella tylsänä, mutta jossa minusta tuntuu nykyisin kaikkein kotoisimmalta. Jopa niin kotoisalta, että kun vähän aikaa sitten erääseen illanviettoon lähtiessäni aloin laittautua en edes harkinnut tekeväni yhtään voimakkaampaa ehostusta vaan käytin automaattisesti tuota samaa luonnollista lookkia ja minulla oli paras ja varmin olo. Sen tajuaminen tuntui hassulta.


Uusi kevyempi meikkilookki on itseasiassa jopa tehnyt meikkaamisesta jännittävän nopeaa. Voiko se oikeasti tapahtua näin lyhyessä ajassa ja vieläpä niin, että minulla on silti hyvä olo koko päivän? Outoa, mutta ihanaa!


Oletteko te huomanneet mielenkiintosia meikkauseroja eri maiden välillä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...