torstai 30. lokakuuta 2014

Laitonta ajatella noin!

Eräs Lontoossa suoritettavista kursseistani on kosmetiikkalainsäädännön kurssi. Menin tunneille innolla, sillä olin opiskellut samaa jo Suomessa ja ajattelin, että kerrankin tietäisin tunneilla jotain.


Muutaman tunnin jälkeen koin pientä turhautumista. Minähän tosiaan olin opiskellut nämä asiat jo, saanut niistä todistukseeni hyvän numeron enkä edes saisi tällä kurssilla hyväksiluettua mitään. Pitäisikö minun kysyä Suomesta ja täältä, että voisinko skipata koko kurssin? Pääsisin vähän helpommalla luku-urakkani kanssa ja voisin keskittyä muihin juttuihin.


Ja sitten minä taas sen muistin: En minä, aikuinen ihminen, ollut tullut tänne numeroita hakemaan vaan tietotaitoa kerryttämään. Ja jos aioin työskennellä kosmetiikan parissa lopun elämääni olisi todellakin tärkeää, että kosmetiikan lainsäädäntö olisi istutettuna selkäytimeeni ja tulisi sieltä kuin apteekin hyllyltä -mielellään vielä suomen lisäksi englanniksikin. Ja se ei vielä tullut, vaikka jokaista läkipykälää silmäillessäni aina muistinkin, että "Ai niin, noihan se olikin." Tämän vuoksi olisi hyvin tärkeää että kiltisti viikosta toiseen pakottaisin itseni luennoille, pänttäisin tietoa päähäni ja pakottaisin itseni oppimaan kaiken niin suomeksi kerraten kuin englanninkielisillä termeilläkin.


Toinen valaistuminen asian suhteen tuli, kun koulullamme oli meille kosmetiikan kemian kakkosvuoden ja kolmosvuoden opiskelijoille tarkoitettu Industrial Day. En edes ymmärtänyt kunnolla, mikä päivän tarkoitus oli ja kun minulle selvisi, että se käsittelee kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden työharjottelukokemuksia (oppilaat viettävät työelämässä "replacement yearin" palaten sen jälkeen opiskelemaan viimeisen kouluvuotensa) ja tsemppaa kakkosia niitä kohti mietin ensin päivän tarpeellisuutta omalta kannaltani.


Vaihtarikaverini jätti suosiolla tulematta, sillä emmehän me kuitenkaan tekisi harjoittelujamme tämän koulun kautta ja päivä keskittyisi niihin hommiin, joihin nämä täältä valmistuvat voisivat hakea. Ymmärsin näkemyksen, sillä ei minusta koskaan tulisi kemistiä P&G:lle tai laboratorio analyytikkoa Burberrylle. Päätin silti, että menen katsomaan, saisinko päivästä edes jonkun pienen tiedonsiemenen irti, silä niitähän tänne oli tultu hakemaan.


Ja voi jestas, mitä elämyksiä päivä minulle tarjosikaan!


Kuuntelin päivän aikana 12 vartin esitystä eri toimenkuvissa olleilta työharjoitteluua tehneiltä oppilailta ja siitä huolimatta, että ne keskittyivät lähes täysin pelkkiin erilaisiin labrapuolen hommiin, jollaisiin en itse koulutuksellani tulisi työllistymään, tuli minulle rivien välistä selväksi yksi asia: Jos aikoo olla kehittyvässä kosmetiikkamaailmassa pätevä tekijä, on kosmetiikkalainsäännön osaaminen aivan ehdoton juttu.


Vaikkei sitä päivän aikana erityisesti korostettukaan, tajusin sen itsekin. Tajusin myös, että jos tahtoo olla ihan ässä, on tunnettava EU:n yhteisen kosmetiikkalainsäädännön lisäksi ainakin myös USA:n ja Aasian (varsinkin Kiinan ja Japanin) kosmetiikkalainsäädäntö, sillä kansainväliset markkinat kulkevat kokoajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että Aasian ja Yhdysvaltojen kanssa käydään kauppaa. Tämän lisäksi tietämys mm. Venäjän kosmetiikkalainsäädännöstä voi avata paljon ovia ja mahdollisuuksia.


Jos ei minusta siis voisi koskaan tulla kaikkitietävää pätevää kosmetiikkakemistiä näillä opinnoillani voisin ainakin varmistaa, että opiskelen lainsäädännön kunnolla. Olkoon se sitten vaikka se minun valttikorttini työelämässä!


Ja täällä sitä taas istutaan kirjastossa EU:n kosmetiikkalainsäädäntö nenän edessä vaikka viime keväänä mielessäni kiittelinkin itseäni siitä, ettei minun hetkeen tarvitsisi siihen syventyä tällä intensiteetillä, tiesinhän sen jo suurpiirteisesti.


Löysin motivaationi.


Uskon, että teitäkin kiinnostaa varmasti kuulla pieniä lainsäädännön eroavaisuuksia eri maiden välillä, joten niistä tulee mielenkiintoisia postauksia tulevaisuudessa!

PS. Huomenna blogissani alkaa uusi aikakausi ja uudet blogituulet lähtevät virallisesti puhaltamaan. Tulkaahan katsomaan, mitä se käytännössä tarkoittaa!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Instant Refresh

Ennen Lontooseen lähtöäni sain juuri sopivasti Pantenelta muutamia tuotteita kokeiltavikseni.

 

Tuotteiden joukosta löytyi Instand Refresh Dry Shampoo ja kuivashampota tunnetusti rakastavana ja alituisesti kokeilevana, käyttävänä ja vertailevana ihmisenä otin tämän ilomielin vastaan testailuihin. Sain tuotteesta sekä täyden koon että tämän kätevän matkakoon, jonka sitten poimin Lontooseen mukaani.

 

 

Pantenen kuivashampoo lupaa pakkauksessaan puhdasta tunnetta ja puhdasta lookkia, joten oletin tuotteen olevan enemmän puhdistava kuin volyymia antava kuivashampoo. Kuivashampoothan kun voi pääsääntöisesti jakaa kahteen kastiin: toiset jättävät hiukset vain puhtaiksi ja freesin tuntuisiksi toisten tuodessa hiuksiin enemmän ryhtiä ja rakennetta jättäen tunnun, että tyvessä on rasvaisuutta imevää ja hiuksia kohottavaa tuotetta.

 

 

No tämäpä oli kuitenkin enemmän sellainen rakenteen tuntua tuova tuote. Minua se ei haitannut, sillä olen itse nimenomaan sellaisten fani, mutta ehkä pakkausmerkinnöistä saa enemmän kuvan tuotteesta, joka jättää vain sen puhtaan ja freesin tunteen?

 

 

Niin tai näin, mutta tällä todellakin sai hiusten tyveen ryhtiä ja rakennetta. Jopa helposti niinkin paljon, että tyvi todellakin tuntui tupeeratulta ja lakatulta aina välillä. Tämä toimi siis loistavana liian liukkaan tukan tekstuurintekijänä tai pesua vailla olevan lättänätukan ryhdistäjänä, mutta minulle ainakin jäi tunne, että halusin pestä tämän käytön jälkeen hiukseni.

 

 

Ihan pelkäksi kuivashampooksi koin tämän olevan jo liikaakiin tekstuuria tuova tuote, mutta jos etsii nimenomaan kuivashampoon ja tyveä kohottavan tuotteen yhdistelmää, niin tällä kyllä saa helposti tyveen sitä kaipaamaansa rakennetta.

 

 

Oletteko te kokeilleet Pantenen kuivashampoota? Kumman tyyppisistä kuivashampoista ylipäätään enemmän pidätte: pelkkää puhtautta antavista vai myös rakennetta tuovista?

tiistai 28. lokakuuta 2014

SE tunne

Sinä samaisena päivänä, jona tajusin ymmärtäväni emulsioteorian ja kosmetiikan raaka-aineiden perusteet ihan oikeasti minusta tuntui, kuin taivaan portit olisivat auenneet minulle. Yhtäkkiä maailma oli täynnä kirjoja ja artikkeleita, joiden lukemisesta en aiemmin edes uskaltanut haaveilla ymmärtämättömyyden pelossa, mutta joita nyt saatoin tavata läpi ymmärryksellä jatkuvasti kosmetiikkamaailman tietotaitoani kasvattaen enkelikuoron laulaessa korvani vieressä hoosiannaa.

 

 


Se tuntui ihan uskomattomalta. Kaikki ne paksut opukset, jotka kirjastossa olivat näyttäneet ennen järkyttävän pelottavilta ja monimutkaisilta tietokirjoilta olivatkin muuttuneet yhtäkkiä saduiksi, joita tahdoin selata läpi yhtä uudelleen ja uudelleen.


 

Enää ne eivät olleetkaan pelottavia kauhukirjoja, nyt ne olivat mielenkiintoisia kertomuksia aiheista, joiden tasolle minunkin ymmärrykseni ylsi. Se tunne oli jotenkin aivan uskomaton.

 

 

Aiemmin olin lukenut täällä opiskelemani pakkausopin kirjoja "helppoina kirjoina", sillä niissä ei aina menty niin syvällisyyksiin. Tärkeintä oli vain ymmärtää terminologiaa, mutta niissä ei menty kemiallisiin rakenteisiin ihan yhtä vahvasti. Lakiopinnot olivat myös mielenkiintoisia, sillä suoritin ne jo suomeksi ja nyt olin lähinnä kertailemassa ja oppimassa tulevaisuuttani varten, millaisella terminologialla asiat englanniksi hoidetaan.

 

 

Mutta arvatkaa vaan, olisinko enää millään malttanut keskittyä noihin oppiaineisiin, kun minulla oli kirjasto täynnä kosmetiikan maailman kirjoja, jotka suorastaan lauloivat runojaan korviini!

 

 

Enää nuo kirjat eivät olleetkaan vain niitä kuivia ja tylsiä lähdeteoksia, joita kouluprojektia tehdessä oli pakko käyttää apuna, koska "opettaja käski käyttää jotain kirjaakin eikä vaan nettiä", nyt ne olivat jotain ihan muuta ja täysin uudessa huudossa.

 

 

Tänne Lontooseen opiskelemaan lähtö oli luultavasti parasta, mitä minulle ammatillisessa mielessä olisi koskaan voinut tapahtua. Tarkoittamatta mitenkään vähätellä opetusta Suomessa (meillä on opettajina loistavia tietopankkeja!) en vaan varmasti henkilökohtaisesti olisi saanut motivoitua itseäni tälle tasolle, mille olen täällä päässyt.

 

 

Suomeksi olisin vaan ajatellut, että joo joo, se on sitä hankalaa kemiaa, katsotaan jos osaan. Täällä minulla on puolestaan pakon edessä ollut hirveä taistelutahto oppia ymmärtämään asioita ja tehdä se vieläpä englanniksi ja nyt kun terminologia on tuttu englanniksi, ovat kaikki nuo kirjaston hyllyjen aarteet vapaasti käytettävissäni -niitä kun on pienen lukijakunnan vuoksi suomennettu varsin vähän.

 

 

Samoja opuksia löytyy onneksi Suomestakin koulumme kirjastosta, joten ihan kaikkia en joudu joulukuussa Lontoosta lähtiessäni hylkäämään, mutta kyllähän noita oikeasti ikävä tulee.

 

 

Oletteko te oppineet lähiaikoina jotain sellaista, minkä oppiminen on tuntunut avaavan teille ihan uusia ovia? Salsaamaan? Laittamaan ruokaa? Soittamaan kitaraa? Puhumaan uutta kieltä? Miltä se on teistä tuntunut?