tiistai 25. marraskuuta 2014

Wow, Double Serum!

Ihmisille hoetaan usein, ettei heidän tarvitse yrittää olla täydellisiä tai niinkuin muut vaan parasta on löytää ne omat "vikansa" ja tehdä niistä sitten niitä parhaita ja uniikkeja puoliaan, joita muilta ei löydy.

Sama viisaus pätee kosmetiikkamaailmassa. Jos tuotteessa on jotain, minkä voisi tavallaan laskea "viaksi", on sitä turha yrittää maskeerata piiloon väkisin, vaan siitä voi tehdä tuotteelle uniikin, ihmisille mieleenpainuvan piirteen, joka saa heidät ostamaan tuotetta.

Ai mistä kummasta minä nyt puhun? Kuka tahtoo ostaa viallisia tuotteita? Ei, nyt käsisitte väärin. Puhun nimittäin esimerkiksi tällaisista tuotteista:


"Wow, Double Serum -nimen tuote, jossa on kaksi eri puolta, joista toinen on kosteuttava ja toinen öljyinen ja ravitseva. Mieletön idea, kuin kaksi tehotuotetta yhdessä! Tuon kyllä tahdon!" ajattelee moni kuluttaja. Ja juuri sellaiseltahan se on saatukin näyttämään ja kuulostamaan.


Tosiasiassa veikkaisin kyseen olevan siitä, että kun tuotteessa on noin selkeä vesifaasi ja öljyfaasi, on niitä haastavaa yhdistää. Ehkä on oikeasti ollut vaikeaa formuloida tuote, jonka emulgaattori emulgoisi kaksi faasia yhteen tehokkaasti pitäen ne hyvin yhdessä, mutta saaden tuotteen silti kaikkien sen ominaisuuksien mukaan pysymään parhaana mahdollisena läpi sen elinkaaren. Toisaalta osa pakkauksen ainesosista kaipaisivat myös tehokasta suojaa valolta ja toisaalta olisi mukavaa näyttää kuluttajille jo pullossa, miltä sen sisältö näyttää.


Tässä vaiheessa on hyvä kutsua mukaan pakkaustiimi.


Mitäs, jos lakkaisitte yrittämästä noiden faasien täydellistä yhdistämistä vaan pakkaisimme ne vaan suosiolla pulloon, josta ne tulisivat eri säiliöistä, mutta sekoittuisivat kuluttajan levittäessä niitä sormillaan iholle? Tehdään toisesta säiliöstä läpinäkymätön, jotta sen sisältö pysyy suojassa ja toisesta sellainen,  että se suojaa sisältöä sen minkä tarvitsee, mutta kuluttaja voi silti nähdä, minkä näköistä tuotetta on ottamassa. Ja hei sopiiko, että pakkaus olisi ruskea, sillä toinen faasinne on sen värinen ja se voisi hyvinkin kaivata pientä glamorisointia, sillä se ei ole itsessään kovin viehättävän näköistä muuten?



Sen jälkeen mukaan säntää markkinointiosasto.


Ihan mahtava idea, nimetään se vielä erittäin houkuttelevaksi ja pakataan niin, että tuo kahden eri faasin erillään oleminen on se "the thing". Tämän voi todellakin puhua mahtavaksi jutuksi!



Ja niin on syntynyt tuote, joka on aivan täydellinen pienine vikoineen ja jota kaikki rakastavat silti. Tai ainakin minä rakastan, sillä tämä Clasinsin tuplaseerumi on ollut aivan loistava tuote kosteuttamaan ja ravitsemaan ihoani.


Tuote kulkee suomeksi "ihon ikääntymisen merkkejä ehkäisevänä tehohoitona", eli se ei ole tarkoitettu vain nelikymppisistä ylöspäin vaan myös jo meille abaut kolmekymppisille, jotka tahdomme pitää huolen siitä, etteivät elämän realiteetit yhtäkkiä iske vasten kasvoja nelikymppisbileiden jälkeisenä maanantaiaamuna saaden meitä epätoivoisina ryntäämään anomaan kosmetiikkaosaston myyjältä lohduttavia sanoja ja tehokkaita tuotteita.


Oma ihoni kuivuu helposti ja kuivuus onkin yksi niistä selkeimmistä ikääntymisen merkkejä esiintuovista tekijöistä, joten kun ihon pitää kosteutettuna ja kimmoisana, näyttää se myös freesimmältä ja sitä kautta nuorekkaammalta. Tämä hitusen öljyinen, mutta silti vesifaasinsa komppaamana iholle hyvin imeytyvä, mutta sen pinnalla yhä olemassaolevalta tuntuva tuote on ollut minulla ahkerassa yökäytössä yövoiteeni alla tuoden iholleni juuri sitä lisäapua, jota se on näin alkavan talven korvilla kaivannut. Englannin ilmasto on kosteampi kuin Suomessa jo ihan sisätiloissakin yleensä, mutta silti ihoni kuivuu ja kaipaa pelastajia, joillaisena tämä on ollut aivan loistava valinta.


Välittömän ja konkreettisen avun tuomisen lisäksi tahdon tietysti myös uskoa, että tämä pitää ihoni iän pysähdyksissä pidemmän aikavälin apuaan myös tarjoten. Siitä voi sitten vaikka maksaakin vähän lisää (vaikkakin tämän nimenomaisen tuotteen olen saanut itselleni kokeiluun töiden kautta, hinta noin 88,90).


Onko joku muu kokeillut Clarinsin Double Serumia? Vaikuttaako ylipäätään siltä, että näin talven korvilla ihonne kaipaa lisäravintoa voiteen lisäksi?



Postauksessa läpikäyty tuotteen, pakkauksen ja markkinoinnin yhdistämisprosessi on täysin omaa mielikuvitukseni tuotosta perustuen omiin allalla saamiini oppeihin enkä todellakaan väitä, että nimenomainen tuote olisi synytynyt juuri näin. Postauksen aiheena on enemmänkin herätellä ajatuksia eri pakkausmenetelmien ja markkinointikeinojen takana.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Inside the Industry 9: Kuinka kosmetiikassa käytettyjen aineiden turvallisuutta määritellään

Parissa aiemmissa Inside the Industry -sarjan postauksissa on viimeaikoina käyty läpi kosmetiikkatuotteisiin liittyvää turvallisuutta ja yksittäisten tuotteiden ja ainesosien turvallisuuden arviointia senhetkisen tiedon pohjalta.

Kuten viimeksi kerron, täytyy jokaiselle EU:ssa myytävälle kosmetiikkatuotteelle tosiaan olla tehtynä turvallisuusarvio. Kun tuotteelle tehdään turvallisuusarviota selvitetään, kuinka paljon kuluttaja altistuu jokaiselle sen raaka-aineelle tuotetta käyttäessään. Monia varmasti kiinnostaa vielä tietää, että mihin nuo turvallisuusarvioinnista saadut tulokset perustuvat, eli kuinka niitä lasketaan. Tänään käydään läpi se.


Sanon jo nyt, että aihe on ihan hemmetin tylsä ja veikkaan, että 80 prosenttia teistä skippaa laskukaavojen ohitse suoraan tekstin loppuun (tai vaan sulkee koko selainikkunan) enkä todellakaan tuomitse teitä siitä hyvästä vaan lähinnä jopa pahoittelen, etten voi jättää tätä postausta tekemmättä, sillä halusin nyt välttämättä tuoda tämän aiheen tänne esiin ihan vaan osoittaakseeni kiinnostuneille, kuinka näitä lukuja todellakin konkreettisesti lasketaan eikä vaan sanota, että joo joo, tämä ainesosa on turvallinen, laitetaan vaan sitä sinne tuotteeseen.

SCCS eli Scientific Commitee of Consumer Safety on yksi EU-komission komiteoista ja se antaa lausuntoja ja mielipiteitä ei-syötävien kuluttajatuotteiden (kosmetiikan lisäksi lelut, tekstiilit ym.) ja niihin liittyvien palvelujen (esimerkiksi tatuointipalvelut) terveys- ja turvallisuusriskeistä. Tämä ihmisten turvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteleva komitea on paitsi määritellyt keskivertoihmisen koon myös sen, kuinka paljon minkäkin tyyppiselle kosmetiikkatuotteelle yhdellä käyttökerralla keskimäärin altistutaan.


Otetaan tässä tarinassa vaikkapa esimerkiksi vartalovoide, jolle tuon taulukon mukaan päivässä altistutaan (helppouden vuoksi kokonaisluvuksi pyöristettynä) keskimäärin kahdeksan gramman verran, kun tuotetta käytetään kerran päivässä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos vartalovoidetta käyttäisi päivittäin, käyttäisi sitä tiedekomitean määrittelemä keskikokoinen ihminen keskimäärin noin kahdeksan grammaa kerralla.


Sitten otetaan käsittelyyn joku vartalovoiteen yksittäinen aine ja lasketaan, kuinka paljon tuota yksittäistä ainetta tuossa yhdessä käyttökerrassa on. Jos tuotteessa olisi vaikka 10 prosentin pitoisuus tuota superainetta, olisi sitä kahdeksassa grammassa 0,8 grammaa.

Sen jälkeen huomioidaan, mikä on tuotteen mahdollinen imeytymisprosentti (tämä voi olla joku kyseisen aineen kohdalla testein todistettu luku tai jos sitä ei ole erikseen ilmoittaa, niin sitten vaan oletus, että kaikki iholle laitetusta aineesta voi imeytyä suoraan sataprosenttisesti elimistöön) ja lasketaan, kuinka paljon sitä voisi siis teoriassa imeytyä elimistöön.


Otetaan esimerkiksi vaikka aine, jonka imeytymisprosentin olisi todettu olevan 1,5% (eli iholle laitetusta määrästä 1,5% imeytyisi suoraan kroppaan). Lopputulos voisi siis noiden avulla laskettuna vaikka olla, että kahdeksasta grammasta iholle laitettavaa voidetta superainetta olisi 0,8 grammaa ja siitä 1,5 prosentien voidessa imeytyä kehoon voisi lopullinen mahdollinen imeytyvä ainemäärä olla 2,4 mg.

Sitten lasketaan vielä, että komission mukaan keskivertoihminen painaa 60 kiloa, eli se tarkoittaisi, että tuotetta voisi teoriassa maksimissaan imeytyä käytössä kehoon 2,4 mg /60 kg eli sen Systemic Exposure Dose (SED) olisi 0,04 mg/kg/day.

Aine on joskus todennäköisesti testattu eläimillä (kuten suuri osa kosmetiikan aineista on, vaikkei kosmetiikan eläinkokeita enää EU:ssa sallitakaan...mihin palaan myöhemmin lähitulevaisuudessa) tai modernina aikana muilla korvaavilla menetelmillä ja sille on saatu arvio siitä, mikä niissä pysyi turvallisuuden rajoissa, eli esimerkiksi 20 mg/kg/päivässä oli maksimimäärä, joka ei vielä ollut haitaksi testikohteelle (kulkee nimellä NOAEL).


Kun nuo kaksi lukua sitten suhteutetaan jakamalla toisillaan, saadaan lopputulokseksi margin of safety (eli MoS), joka kertoo, kuinka turvallinen aine on. Näillä luvuilla MoS olisi 500. Kun MoS on vähintään 100, on aine turvallinen ja jos se on vähemmän, ei se ole turvallinen. Tässä tapauksessa aine olisi siis hyvin turvallinen käytettäväksi tässä tuotteessa.


Entäs jos arvo ei olisi turvallisissa rajoissa? Sitten tulisi miettiä, että voisiko ainetta laittaa tuotteeseen pienemmän pitoisuuden tai että onko sitä ollenkaan fiksua käyttää tuotteissa, joita levitetään näin laajalle ihoalueelle. Kuten Inside the Industry -sarjan aiemmassa postauksessa on käynyt ilmi, voi asian turvallisuus olla kiinni vain sille altistumisen määrästä. Mikään ei ole täysin turvallista, ei vesi eikä ilmakaan, mikäli niille altistuu väärällä tavalla ja väärissä määrin!


Kuten huomaatte, on kaikkea mietitty melkoisesti ja kun tuote kehitetään ja tuodaan markkinoille, täytyy siitä tosiaan olla tehty turvallisuusarviointi, josta käy ilmi, että tuotteen aineiden raja-arvot ovat kunnossa. Jonkun on täytynyt allekirjoittaa tuo dokumentti ja siitä on vastuussa yhtiö, joka tuotteesta vastaa.

Melkoisesti funtsittavaa siis, jos tahtoo alkaa luomaan omaa kosmetiikkaa eikä todellakaan ihan järin mielenkiintoistakaan, mikäli lähtee ihan oikeasti laskemaan noita, kuten me olemme koulussa opetelleet tekemään.


Postauksen pointtina olikin siis lähinnä todistaa kiinnostuneille, millaisia kaikkia seikkoja otetaan huomioon, kun kosmetiikkatuotetta ja sen ainesosien kehoon imeytymisen turvallisuutta pohditaan.


(Ja jos joku spottasi jonkun errorin laskuissani, niin kertokaa ihmeessä. Minusta ne eivät nimittäin tosiaan ole sitä helpointa ja yksinkertaisinta iltapuhdetta, joten voin ihan hyvin olla tehnyt niissä virheen.)

Naps, nyt saa herätä taas!


Seuraavassa Inside the Industry -postauksessa käydään vielä lopettamassa tämä ainesosapohdinta oman kemikaalicocktailin miettimisen kautta, mutta sitten lupaan jo siirtyä asioissa husmars eteenpäin ja itseasiassa luvassa on se paljon toivottu INCI-lukutaitoa for dummies -postaus, jonka jälkeen uskon teidän olevan todella paljon viisaampia kuin jopa mitä itse olin vielä pari kuukautta sitten ennen tänne Lontoon kouluun pääsyäni!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...