Päivä 303: Have an Aussome day!

No johan näitä pukkaa! Katsokaapas, mitä postimies minulle kantoi:



Aussien Real Volumet vaihtoivat vähän aikaa sitten nimeään Aussome Volumeiksi ja nyt näitä taas tipahti yhdet kappaleet postimiehen kuormasta. No, enpä pistä vastaan, sillä todellakin pidin näistä ja erityisesti tästä hoitoaineesta, joka minulta juuri vähän aikaa sitten loppuikin. Että tattista vaan taas, kiva saada varastoihin täydennystä! (Vielä kivempaa tosin olisi saada varastoihin tyhjennystä...)

Onko joku muu kokeillut Aussien tuuheuttavat tuotteet? Mitä olette tykänneet?

Taas on muuten leikitty värikoordinaattoria. (Kuinka sujuvasti tajunnanvirtaa kirjoittava ihminen voikaan hypätä aiheesta toiseen...)

Essien upea Mint Candy Apple kynsilakka piti laittaa mätsäämään, sillä ilman mitään mätsäystä lakka on aika hurja kynsissä:



Löysin ihan tismalleen samansävyiset korvakorut!



Paitojen alta hieman pilkottava sopivan värinen toppi oli tietysti ehdoton.



Sopiva silmämeikki piti tietysti myös laittaa, vaikka se näyttääkin kuvassa enemmän siniseltä kuin mintunväriseltä, mitä se todellisuudessa oli. Luomilla on käytetty yksinkertaisesti vain Diorin Mystic Jade paletin minttua ja Smoky Crystal paletin harmaanmustaa.

Kahta viimeistä kuvaa katsellessa voin taas kiukutella talvea ja sisävalaistusta, jossa on täysin tuurista kiinni saada sävyt erottumaan kuvissa oikeanlaisina.

Innostuiko joku muu tästä ihanasta Essien lakasta? Itse innostuin niin, että lakka oli kynsissäni kuusi päivää! Siis ihan tosi, kuusi päivää putkeen minun kynsissäni. Hyvin, hyvin poikkeuksellista!

Myönnettäköön toki, että ihan pientä tuunausta kyllä tein lakalle parin päivän jälkeen:



(Sävy näyttää turhan tummalta kuvassa.)
Lisäsin päälle kerroksen China Glazen Holographic topcoatia antamaan ihan kevyttä shimmeriä ja juuri sitä lakka oikeastaan tuntuikin kaipaavan. Ja täytyy kyllä sanoa, että harva lakka on saanut näin paljon kehuja ja ihailua kynsissäni. Tuttujen lisäksi nimittäin ihan tuntemattomatkin ihmiset ovat kehuneet lakkaa minkä ymmärrän kyllä täysin, sillä sen verran upea lakka on kyseessä!

Ei kai tätä lakkaa voi muuta kuin ihailla, vai mitä mieltä olette?

Päivä 302: Suloista ja ihanaa

Titta vad jag har fått!

Guerlainin koulutuksesta tupsahti runsaasti käytettävää ja kokeiltavaa (hieman Pradoilla terästettynä):



Terracotta Bronzing Essentials -setti sisälsi tällaista kivaa:



Koulutuksen kuumin oppi oli ”kolmosten” (kolmosen mallisesti otsalta poskipäiden kautta leukaperille) piirtely aurinkopuuterilla kasvoille, joten oli mukavaa saada mukaan jotain, millä niitä kolmosia voi piirrellä. Setti sisälsi Terracotta Bronzing Powderin sävyn 02 sekä näppärän ja varsin hyväntuntuisen hyvin kompaktin siveltimen sutimista varten. Guerlainin aurinkopuuterissa on muuten mukana kevyesti esimerkiksi glyeseriiniä, eli se sopii usein myös kuivemmalle iholle! Tämän kanssa tullaan tekemään tarkempia kokeiluja joskus ajan kanssa.



Ja voi, miniatyyrit ovat aina niin hellyttävän näköisiä! Itse näen työssäni lähinnä niitä jättisuuria 75ml- 125 ml testereitä, joten myös tavallisen 30 ml tuoksupullon näkeminen saa aikaan aina ihastelua.



Katsokaa nyt itse vaikka, eivätkö ole suloisia? Okei, kuvista ei tietysti hahmota tuotteiden kokoja, mutta uskokaa siis minua, kun sanon, että ne ihan tosi ovat suloisia. Pradan L'eau Ambrée ei ole millään lailla minun makuuni oleva tuoksu, mutta näitä pieniä pulloja on vaan niin ihana katsella.

Guerlainin L'instant de Guerlain ja L'instant Magic eivät myöskään ole tuoksuja minun makuuni, mutta samalla lailla suloisia. Taitavat kuitenkin lähteä eteenpäin jollekin, joka katselun vuoksi tykkää myös käyttää näitä.



Insolence on jo melko mukava tuoksu minun nenääni, mutta My Insolence menee taas jo hieman yli. Mutta hei, nämä vasta söpiksiä ovatkin! Kuin pieniä karkkeja!

Pienistä karkeista muuten tulivat mieleeni parit ihanat korvakorut, jotka juuri ostin Tukholmasta:



Niin, karkkiassosiaatio on lienee hyvin looginen? Aivan älyttömän suloisia ja ihania, pienten tyttöjen juttuja! (Eli siis juuri tällaisten, jotka joutuvat tyytymään laivatyöskentelyyn, kun eivät lentokoneeseen tosiaan pääse...) Samaan söpöyskategoriaan kuuluu muuten vielä ehdottomasti koulutuslahjana myös saatu Nina Riccin omppukaulakoru:



Adorable!

Oletteko te löytäneet Guerlainilta suosikkituotteita? Insolence tuoksu kuuluu varmasti ainakin monen suosikkeihin? Tai onko joku Pradan suomalaisittain hieman voimakkaampien tuoksujen ystävä?

Päivä 301: Laivakuulumisia

No niin, kotona tosiaan taas!

Työharjoitteluni tosiaan tapahtuu laivalla, kuten moni olikin jo hoksannut. Lähdin siis kokeilemaan, kuinka erilaista samanlainen kosmetiikan myyntityö, jota normaalisti maissa teen, voi laivalla olla. Ja erilaistahan se tosiaan oli!

Ensinnäkin laivalle nimenomaan tullaan shoppailemaan, ei vaan katselemaan ja tappamaan aikaa. Laivalla raha polttaa taskussa ja kaikki on niin halpaa, että tuhlaamaan on pakko päästä! Loppuillasta pienessä hiprakassa olevat matkustajat ovat myös varsin lystikkäällä päällä ja ostosten määrä ja hinta kasvaa ihan rinta rinnan promillejen kanssa. Ostoksien tekoon ei tarvitse keksiä hyviä syitä yhtä aktiivisesti kuin maissa. Syyksi riittää se, että tavara on halpaa.

Myös erikoisia tilanteita on huomattavasti maamyyntiä enemmän. Esimerkiksi eräänä iltana minua tuli ottamaan kädestä venäläinen setä, joka talutti minut käytävälle kurkistamaan, miltä siellä soittava pianistityttö näyttää, jotta voin valita tytölle sopivan tuoksun, jolla mies voi sitten tämän ihailunsa kohteen yllättää. Harmikseni minä en puhunut venäjää ja hänestä ei mitään muuta irronnutkaan kuin tätä kaunista kieltä papupadan lailla. Siinä minä sitten ojentelin hänelle tuoksutikkuja hänen esittäessään (lopulta) pantomiinina millaisia tuntemuksia mikäkin tuoksu hänessä herätti. Lopuksi päädyimme Lancomen Hypnose Senses -tuoksuun, joka sai hänet liitelemään pilvissä pienen balleriinan tavoin... Ja ei, en halunnut käydä enää katsomassa, mikä pianistin reaktio tähän humalaisen venäläisen miehen ihailijapostiin oli.

Olin aluksi hieman huolissani, kuinka jopa yli kymmenen tunnin työpäivät tulevat sujumaan, jos minut yllättää matkapahoinvointi ja nukun yöni huonosti laivan keinuessa ja kolistessa. Onneksi otin oman tyynyni mukaan (paras mukaani pakkaama asia!) ja nukkuminen ei todellakaan tuottanut minulle mitään ongelmia. Kun työpäiväni loppui puolenyön paikkeilla, olin todellakin valmis vain kaatumaan sänkyyni enkä olisi voinut vähempää välittää, vaikka laivalla toistuisivat Titanicin tapahtumat. Myös matkapahoinvointilääkkeet ja korvatulpat saivat molemmat olla rauhassa lääkepussissani.

Eniten olin innoissani, mutta samalla myös hieman kauhuissani Tax freen tuotevalikoimasta. Pari minulle vähemmän tutumpaa sarjaa täytyy opiskella vielä tarkemmin, mutta eiköhän kaikki muuten suju hyvin. On kuitenkin ihanaa, että tulee jotain uutta myytävää! Eniten harmia tuottaa vielä se, että valikoima on useiden sarjojen kohdalla huomattavasti maamyynnin valikoimaa suppeampi ja aina kun kuvittelen vieväni asiakkaan juuri oikean tuotteen luokse saan huomata, ettei sitä olekaan myynnissä. Tuoksupuolen laaja valikoima puolestaan on ihana juttu, vaikka oikeaa hyllypaikkaa saakin vielä jonkun verran miettiä. Melko nopeasti pääsin kuitenkin kärryille minulle uusista tuoksuista, sillä niiden opiskelusta tykkään kovasti. Ja vaikkei nippelitieto kaikista meikki- ja ihonhoitotuotteistakaan ole vielä täysin hallussa, sujuu homma kuitenkin hyvin. Avuton, turhautunut tai hyödytön olo ei onneksi tullut missään vaiheessa.

Mutta siis kuten sanoin, olen tästä työharjoittelumahdollisuudestani todella innoissani! Eihän tämä tosiaan mitään glamouria ole, mutta aivan mielettömän mielenkiintoista ja opettavaista. Ja vihdoinkin pääsee kielipääkin hieman harjaantumaan, sillä kieliä tulee normaalissa työssäni puhuttua paljon harvemmin kuin luettua. Englanti sujuu tietysti ihan hyvin, mutta ruotsin käyttöä jännitin hieman. En ole suomenruotsalainen, kuten lähes kaikki laivalla asiakaspalvelussa työskentelevät tuntuvat olevan, vaan minulla on takana pelkkä lukioruotsi (peruskoulussa jätin sen opiskelun hieman vähemmälle...), mutta olen kyllä pärjännyt melko hyvin. Perussanasto on toki ihan hyvin hallussa ja joudun normaalissa työssäni muutenkin lukemaan ruotsia päivittäin, mutta kauneudenhoitoalan erikoissanastoa saa vielä hieman hakea. Onneksi ruotsalaiset puhuvat mielellään myös englantia, joten kun oikein on sormi mennyt suuhun, on puheen voinut sujuvasti vaihtaa englanniksi ja asiakas lähtee paikalta tyytyväisenä. (Hhmm, tässä taisin paljastaa, millä suunnalla liikkennöin...)

Minun oli tarkoitus räpsiä tältä ensimmäiseltä reissulta kuvia, mutta arvatkaa vaan jaksoinko! Olin ihan pirun väsynyt jokaisen päivän jälkeen, sillä vaikka olen kyllä tottunut menemään vasta keskellä yötä nukkumaan, en todellakaan ole tottunut yhdistämään sitä seitsemältä heräämiseen.Olen ehdottomasti iltavirkku ja aamutorkku ja inhoan päivällä olevien vapaahetkien tuhlaamista päiväuniin ja mielummin kulutankin muutamat vapaatuntini maissa uusia paikkoja tutkien ja pieniä seikkailuja harrastaen. (Ylpein olen muuten ehdottomasti siitä, että osasin ominpäin matkustaa Tukhlmassa metrolla ja ostaa vieläpä lipunkin!)

Onko lukijoiden joukossa joku, joka on työskennellyt tai peräti työskentelee laivalla? Mielelläni kuulisin konkarin suusta kommentteja!

Nyt tämä väsynyt matkustaja lähtee nauttimaan vapaapäivistään, joita sattuneesta syystä tosiaan tulikin useita. Laivalle palaan taas kahden viikon kuluttua.

Päivä 300: Ostolakossa?

Aina välillä joku jaksaa kommentoida, että miksi ihmeessä blogini nimi on Ostolakossa, jos kerran ostan tuotteita. Tähän väliin tahtoisinkin siksi muistuttaa lukijoitani, että tämä on minun ostolakkoni ja sitä, millaiseksi minä ostolakkoni tahdon laittaa. En ole missään vaiheessa sanonut, että pyrkisin totaaliseen ostolakkoon vaan blogini ideana on ollut, että uutta ei osteta, jos vanha vastaava jo löytyy. Oma tavaravuoreni kun on kertynyt lähinnä siksi, että olen aiemmin sanonut piut paut moiselle ajatukselle. Ai miksi ei voisi omistaa kerralla kymmentä käsivoidetta? Ai miksi putsareita pitäisi olla kerralla kotona vain kaksi? Ai onko muka outoa omistaa 100 huulikiiltoa tai 300 kynsilakkaa?

Tämä "lakko" on herätellyt minua tajuamaan, että kaikkea ei ole pakko saada ja omistaa. Koska olen kuitenkin vain ihminen, myös minä sorrun välillä. Ja välillä on ihan ok sortua! Ei kokoajan tarvitse painaa hampaita kiristellen ihan vaan siksi, että joutuu miettimään, että "Voi ei, mitäköhän ne mun lukijat nyt tästä ostoksesta sanoo!"

Onneksi moni lukijani on myös tajunnut tämän. Itseasiassa suurin osa lukijoistani. Blogiani ei pidetä pelkkänä loppuneiden tuotteiden kanavana, vaan ihan kosmetiikkablogina, jonka sivumausteena on seurata jemmojen kanssa taistelua (niin lisääntymistä kuin pienenemistäkin). Moni lukijani on sanonut ostaneensa blogini vuoksi jonkun tietyn tuotteen, mutta moni on myös sanonut, että on ryhtynyt ajattelemaan enemmän tuotejemmojaan ja monen kätköt ovat jopa pienentyneet!

Ja sanonpahan vaan, että aika harva meistä pystyy olemaan laihdutuskuurillakaan vuoden ympäri ihan ilman repsahduksia. Entäs sitten, jos laihduttaja ratkeaa välillä suklaapatukkaan? Ei se tarkoita sitä, että koko laihdutuskuuri olisi pilalla eikä henkilö voisi enää sanoa laihduttavansa! "Ok, nyt meni suklaapatukka, mutta huomennapa ei varmasti mene!"

Trendikkään ilmiön sijaan halusin lanseerata ostolakosta ajattelutavan, en pelkkää konkreettista päivästä x päivään y kestävää ihQtettavaa ilmiötä. Ja voin kertoa, että kun kyllästyn ostolakkooni, en silti aio vaihtaa blogini nimeä ja osoitetta. Ostolakko kuvaa nimittän enemmän juuri ideaa eikä konkreettista absoluuttista lakkoilua. Vaikka lopettaisin virallisen lakkoni, jää ostolakon idea silti takaraivooni enkä todellakaan aio luopua siitä enää koskaan täysin. Pyrin jatkossa lakkoni loputtuakin käyttämään vanhan tuotteen loppuun ennen uuden ostoa ja pitämään tuotemäärän kohtuullisena. En voisi enää kuvitellakaan, että hankkisin jemmoihini 10 shampoota tai 20 muotoilutuotetta! Toki välillä saattaa lipsahtaa mopo pahastikin käsistä, mutta idea ostosten vähentämisestä on se, mitä korostan.



Ei, en ole lopettamassa varsinaista lakkoiluani vielä, mutta halusin vain valottaa ajatuksiani teille hieman.

Tiedän, että olen yllyttänyt teitä tuoteostoksiin, mutta käsi ylös: Kuinka moni on myös alkanut miettimään omaa purkkimääräänsä ja tehnyt tai ainakin suunnitellut tekevänsä sen vähenemiseksi jotakin?

Päivä 299: Voiko SE olla liian iso?

Tänään mietitään, voiko SE olla liian iso. Itse olen nimittäin tähän asti tykännyt pienistä, mutta viime aikoina olen mieltynyt hieman kookkaampiin enemmän. Nyt vain aloin miettimään, että voiko se olla liian iso?

Mitä mieltä olette, onko se liian iso? Minusta on, ja juuri siksikin se on aivan mahtava.

Kerroin teille vähän aikaa sitten yhdestä uudesta intohimostani, joka kohdistui hiuspantoihin. Koska olen tsempannut hiusteni kanssa, tahdon esitellä teille lisää tukkalaitteitani. On nimittäin muutamia muitakin juttuja, joihin olen tykästynyt.

Yksi juttu ovat hiuskukat. Aiemmassa kuvassa näkynyt violetti kukka löytyy minulta myös kultaisena (no tottakai useissa väreissä...):



Muut hiuskukkani ovat hieman pienempiä:



Rakastan erivärisiä hiusruusuja!



Alemmat punertavat ja keltaiset ovat pieniä klipsuja.



Nämä kaksi puolestaan ovat pinnien nokissa kiinni. Näppärät työntää kampauksen sekaan!



Tästä tykkään todella paljon, sillä tämä on samalla yksinkertainen, mutta silti hieman erikoinen.



Kaikki mikä kiiltää, vetoaa tähän harakkaan. Varsinkin strassit ovat ihania ihan kaikkialla, niin myös näissä klipseissä.



Flexi8 soljet ovat ehkäpä yksi parhaista keksinnöistä, mitä ikinä solkirintamalla on tehty. Näillä saa aikaan vaikka mitä ja ennekaikkea hiusta rasittamatta ja katkomatta!

Millaisten koristeiden avulla te tukkaanne väkerrätte? Mistä tykkäätte tukkalaitteitanne ostaa? Itse olen aivan rakastunut Bijou Brigitten liikkeisiin, joista löytyy vaikka mitä ihanaa ja ennen kaikkea halvalla. Jos lompakkoni vain sallisi, piipahtaisin liikkeessä päivittäin ja lähtisin joka kerta ison kassillisen kanssa ulos... Glitterikin tuntuu jo hieman hintavemmalta, mutta Ninjasta olen myös tehnyt paljon edullisia löytöjä. Vinkatkaa, jos tiedätte muita edullisia paratiiseja Suomessa tai netissä!

Päivä 298: Tunnustuksia

Todella moni on haastanut minut paljastamaan itsestäni muutamia faktoja, mutta olen ollut hyvin laiska näiden haasteiden kanssa enkä ole saanut hommaa oikein toteutettua. En tiedä mitä kirjoittaisin tai kenet edes haastaisin (enkä muista, keiltä kaikilta olen tämän haasteen edes saanut), sillä kaikki seuraamani bloggaajat ovat jo saaneet blogiinsa tämän haasteen. Tyydyn siis itse vaan toteuttamaan haasteen jälkijunassa ja toteamaan, että kaikki aktiivisesti seuraamani bloggaajat ovatkin jo toteuttaneet haasteen.

Tässä kuitenkin omat tunnustukseni:

1. Tykkään Jari Sillanpäästä. Ihan tosi, Jartsa on ihan mielettömän symppis ja laulaa ihanasti! Ja ne lantiomuuvit! Eipä kyllä Antti Tuiskun lisäksi moni suomalainen artisti moisia liikkeitä vetele... Olen jopa käynyt Jartsankeikallakin. Tosin sydämessäni on aina paikka myös ikuiselle rakkaudelleni Hansoneille, eli minut tuntevat eivät kuulemma hämmästy, kun kuulevat minun pitävän Jartsastakin. Lukeutuvat kuulemma samaan, outoon kategoriaan. Eivät minusta vaan. Lisäksi olen viimeaikoina tykästynyt kovasti The Baseballsin musiikkiin. Toisaalta nautin myös älyttömästi Bob Marleyn kuuntelusta... Melko laaja maku, ilmeisesti? Jazzia en kuitenkaan voi sietää enkä suurinta osaa klassisesta musiikista, sillä musiikissa on ehdottomasti oltava selkeä rytmi.



2. Välillä minulla on teille niin hirvittävät määrät kerrottavaa täällä blogissa, että saatan näpytellä jopa viikon postaukset etukäteen valmiiksi. Sitten aina välillä tarkistelen ja hion niitä tehden joskus myös pieniä lisäyksiä niihin ennen niiden julkaisua. Ja välillä lykkään niiden julkaisua pitkäänkin, kun keksin jotain, mitä tahdonkin julkaista ennen niitä. Hyvin harvoin koittaa päiviä, joina en tietäisi etukäteen, mistä aion blogata. Ja hyvin harvoin nykyisin koittaa päiviä, joina julkaisen vasta samana päivänä näppäillyn postauksen.

3. Postausteni menneet ja tulleet tuotteet eivät ole aina ihan reaaliajassa. Tämä johtuu juuri siitä, että olen niin innoissani kirjoitellut postauksia valmiiksi etukäteen, että yllättäen loppuneet tai minulle ilmestynee tuotteet eivät vaan pääse heti esiin. Saman kuun trafiikin pyrin kuitenkin laittamaan saman kuun postauksiin.

4. Olen kotona aika kova kiukuttelija. Omasta mielestäni tietenkin hyvin suloinen kiukuttelija. Töissä osaan joustaa, mutta kotona on parasta totella minun tahtoani, tai puhkun ja puhisen wannabe-insinöörin nurin. Ja sitä paitsi minun ideani ovat kuitenkin paljon parempia kuin hänen ideansa! (t. Pirttihirmu)
Totuus on kuitenkin, että olen hyvin onnekas, että olen löytänyt niin kiltin ja ihanan miehen, että hän jaksaa pitää kiulutteluani vain yhtenä söpönä piirteenäni. Ainakin yleensä.

5. Nautin ihan suunnattomasti yksinolemisesta. Tulen todella kiukkuiseksi, jos en saa aina välillä olla ihan hiljaa ja rauhassa ja puuhailla omia pieniä puuhiani. Voisin siis sanoa, etten ole mikään kovin sosiaalinen luonne. Tämän vuoksi rakkaan wannabe-insinöörin kanssa yhteiselo tuottaa minulle välillä hankaluuksia, sillä minun tekisi usein mieli kiljua vaan täyttä kurkkua hänen suunsa tukkoon ihan vaan silloinkin, kun hän kesken hiljaisen hetkeni kysyy minulta, laittaisiko hän minulle ruokaa. Välillä vaan on ihanaa, että kaikki ympärilläni ovat hiljaa ja saan puuhata ihan rauhassa.

6. Tulen hyvin kiukkuiseksi myös, jos en saa päivittäin hedelmiä. Banaanit ja omenat ovat ehdottomia (joskin vihreille omenoille olen allerginen), mutta myös tuore ananas, luumut, viinirypäleet tai esimerkiksi nektariinit ovat herkkujani.

7. Minua ärsyttää, jos tuotteita ei hetkeen lopu. Kääntelen ja vääntelen purkkeja ja pakkauksia ja yritän epätoivoisesti löytää jonkun, josta voisin päästä eroon. Tai ainakin jonkun, jonka voisin heittää vanhentuneena pois. Tai edes jonkun, jonka voisin antaa jollekin ystävälleni. Ahdistun, jos tuotteita ei ole loppunut moneen päivään.

Lähes kaikki seuraamani bloggaajat ovatkin totuutensa kertoneet, mutta enemmän minua kiinnostavatkin tällä hetkellä lukijoideni totuudet. Kertokaahan jokainen itsestänne yksi totuus meille, niin ollaan ainakin asteen verran tuttavallisempia!

PS. Harmikseni joudun keskeyttämään ensimmäisen tytöharjoittelujaksoni jo sen puolessa välissä neljän työpäivän jälkeen Silja Europan ikävä hajoamisen vuoksi. Itse en kyseisellä laivalla ole ollut harjoittelemassa, mutta tilanne vaikuttaa selkeästi myös muuhun laivaliikenteeseen. Ymmärrän tilanteen kyllä täysin ja palkallisista työntekijöistä huolehtiminen on tietysti aina ensisijalla meihin ”ylimääräisiin” verrattuna. Koti siis kutsuu myös minua jo torstaina! Saa nähdä, kuinka loput harjoittelujaksot järjestyvät...

No, en valita, sain nimittäin yhtäkkiä kuusi ylimääräistä vapaapäivää. Harmi vaan, että ne ovat palkattomia (olin siis ottanut omasta työstäni palkatonta vapaata), mihin tällä hetkellä köyhällä opiskelijalla ei tietysti olisi varaa. No, ei se ylimääräinen lomailu tietysti pahaakaan tee! Kyllähän sieltä kotoa aina jotain siivottavaa esimerkiksi löytyy..

Päivä 297: Äiti, tyttäres on aika materialistinen...

Äidin luona on aina kiva käydä. Äidit laittavat aina hyvää ruokaa ja lellivät. Ja meidän äiti lellii tietysti aina jossain määrin kosmetiikalla (vain minua tosin, ei veljeäni).

Katsokaapas, mitä kivaa sain viimekerralla matkaani:



Kaksi ihanaa Estee Lauderin lahjaksi saatua luomiväripalettia!



Toisen paletin (07 Arctic Night) sävyissä oli liilan ja luumun sävyjä.



Toisen paletin (08 Black Moon) sävyissä puolestaan oli valkoinen ja tumma harmaa.

Lisäksi sain ihanan vadelmaisen ja helmiäisen Pure Color huulipunan sävyssä 161 Pink Parfait:



Kaikki meikit olivat kyllä käyttämättömiä kun ne sain, muttaen tietenkään malttanut kuvata niitä ennen kokeilua...

Estee Lauderilla on kyllä aivan ihania kylkiäisiä, sillä nämä ovat ihan oikeasti tällä hetkellä myynnissä olevia tuotteita minikokoisina (paitsi puna, joka on normaalikokoinen). Moni sarja kun pistää kylkiäiseksi vain maailmalla myynnissä olevia tuotteita tai muuten vaan kamalia sävyjä suomalaiselle väritykselle...

Olen itse löytänyt Estee Lauderilta monia hyviä meikkituotteita. Double wear ja Double wear light meikkivoiteet ovat kumpikin loistavia, samoin sarjan Lucidity irtopuuteri, joka on ehdottomasti hienojakoisin ikinä kokeilemani irtopuuteri. Lisäksi esimerkiksi Double Wear peiteaine ja Aero Matte kipuuteri ovat varsin mukavia tuotteita. Ihonhoitopuolelta olen tykännyt mm. HydraComplete voiteista.

Oletteko te löytäneet Estee Lauderilta hyviä tuotteita?

(Ja niin, kyllä minä tykkään äidistäni, vaikken tuotteita saisikaan.)

Päivä 296: Joko se pukki tuli?

Hah, kannattpa tässä päivänä eräänä hehkuttaa kaverille, kuinka ihania glitteri- ja hilehippusia kynsissäni oli Make Up Storen lakan ansiosta. Hehkutus nimittäin palkittiin tällä:



Jos eivät sinulle kelpaa, niin minulle kyllä ehdottomasti. Kiitos vaan, taas!

Kuvassa vasemmalta oikealle Sophie, Lava ja Svea. Epäselvä kauempaa otettu kuva ei todellakaan tee näille oikeuttaan, joten ihastellaan näitä yhdessä hieman lähempää:



Svea saattoi vaikuttaa porukan tylsimykseltä, mutta eipä vaan olekaan. Ihana vaalea mutainen lakka, jota piristää kaunis kultainen shimmeri.


Sophie on juuri niin ihana, miltä kauempaa näyttikin. Kullankeltainen erikokoisilla glitteri- ja hilehipuilla sekä pienellä shimmerillä, nam! Yksinään toki mitätön, mutta toisen lakan päällä upea.



Lava puolestaan on sateenkaaren väreissä hohtavia hileitä, glittereitä ja shimmeriä violettisella pohjalla. Tämäkin on yksinään tylsä, mutta edellisen tapaan upea toisen lakan päällä. Kuin myös nam!

Löytyykö teiltä Make Up Storen lakkoja? Mitä sävyjä ja mitä olette niistä mieltä?

Lisäksi oli muuten myös erittäin mukavaa, että puhe kääntyi silmänrajauskyniin. Vielä mukavempaa oli, että kun olin valitellut omia puutteitani, ojensi toinen hetken jemmojaa pengottua niihin heti ratkaisut:



Tadaa, Estee Lauderin Artist's Eye Pencil 09 Plum Writer ja 05 Blue Iris. Jes, juuri tällaisia olenkin kaipaillut! Kiitos jälleen. Olenkin ollut kiireaamuina hieman tuskissani, kun olen rajaillut silmiäni violetin/luumun rajauskynän puutteessa luomivärin ja siveltimen avulla. Harmi vaan, että Plum writer on ehkä hitusen liian vaalea ja Blue iris on sitten jo liian sininen. Hyviä sävyjä, vaikkeivät ratkaisseetkaan vielä täydellisen violetin puutettani. Kovasti nautin näistä kahdesta silti!

Mitä te muuten suositte rajauksissanne? Kynää, luomiväriä, nestemäistä rajausta...?

Ihan kuin joulupukki olisi käynyt luonani kylässä!

Päivä 295: Harjoittele työntekoa

Aina välillä elämässä tapahtuu jotain ihanaa ja jännää. Välillä on kivaa pistää elämää uusiksi ja lähteä kokeilemaan uusia haasteita ja tarkistaa, tekeekö elämässään juuri sitä, mitä oikeasti tahtoo. Vai luuleeko vain tekevänsä, sillä ei tiedä paremmasta.

Alkusyksystä sain päähäni lähteä opiskelemaan. Uudella kiinnostavalla linjalla oli nettisivujen mukaan vielä muutamia viikkoja koulutuksen starttaamisen jälkeen joitakin paikkoja vapaana ja eräänä maanantai-iltapäivänä kello viisi sain sitten päähäni soitella paikkojen perään. Keskiviikkoaamuna istuinkin sitten jo koulunpenkillä sumplittuani pikaisesti työkuvioni hieman uusiksi! (Muuten olisin kyllä jo istunut koulunpenkissä heti tiistaina, mutta en voinut skipata seuraavaa työpäivääni.)

Toki opiskelujen aloittaminen merkitsi tulojen pienenemistä ja pientä epävarmuutta tulevasta, mutta välillä on pakko ottaa riskejä. Eikä koulutuksesta koskaan haittaakaan voisi olla!

Opiskelujen myötä ajankohtaiseksi tuli myös työharjoittelu. Aluksi meinasin tehdä tutun ja turvallisen ratkaisun ja käydä normaalissa päivätyössäni ja kuitata sillä koko homman. Sitten kuulin kuitenkin eräästä mielenkiintoisesta vaihtoehdosta, jota olen aina halunnut kokeilla, mutta jonne en ole ominpäin saanut aikaiseksi lähteä (ja josta en ole itseasiassa edes tiennyt tarpeeksi voidaksenikaan lähteä).

Tätä työharjoittelua varten olen saanut tehdä pitkiä reissuja lääkäriin ja röntgeniin ja maksaa matkoista ja tarpeellisista papereista enemmän, kuin opiskelijan tili sallisi, mutta kaikkea ei voi eikä kannatakaan aina mitata vain rahassa.

Laukku on nyt pakattu reilun viikon matkaa varten ja näitä reilun viikon matkoja on vajaan kahden kuukauden sisään tulossa useampia. Vielä en paljasta, missä työharjoitteluni suoritan, mutta toivottavasti saan pian tehtyä paikanpäältä postauksen, joka raottaa kuvioitani teille hieman.

Ajastettuja postauksia on tehty valmiiksi siltä varalta, ettei bloggailu onnistu tulevan viikon aikana suurissa määrin. Jos kommentteihinne ei siis kuulu vastauksia, niin tiedätte, mistä on kyse. Täti kyllä vastaa, kun vaan löytää aikaa!

Mutta hei käsi ylös nyt: Kuka inhoaa pakkaamista?

\ o / Minä ainakin! Kun tiedän, että jotakin varten pitäisi pakata, lykkään pakkaamista mahdollisimman pitkään ja stressaan samaan aikaan kaikesta, mitä varmasti unohdan pakata. Teen pitkiä listoja mukaan tarvittavista tavaroista, mutta silti pelottaa, että jotain tärkeää unohtuu. Ja sitten nukun levottomasti monta matkaa edeltävää yötä peläten, että jotain puuttuu. Lisäksi pelkään pakkaavani aina mukaani ihan naurettavan suuren määrän tavaraa, jolle muut hihittelevät selkäni takana. Mutta jos en pakkaa suuresti, olen kuitenkin hätää kärsimässä tavaroiden puuttuessa!

Matkustan harvoin pidemmälle. Yleensä matkani suuntautuvat niin, että voin yöpyä niillä vanhempieni luona ja silloin voin jättää hyvin suuren osan arsenaalistani kotiin, sillä äidiltäni löytyy kaikkea mahdollista kuitenkin. Nyt en kuitenkaan ole menossa äidin luokse ja yhdeksän vuorokauden poissaolo vaatii tietysti reilusti tavaraa matkaan ja arvatkaa vaan, millaista tuskaa pakkaaminen on minulle aiheuttanut!

Keräsin aluksi kaikki tavarat prinsessahuoneen sängylle ihan vaan todetakseni, että ei kerpele, en minä tätä kaikkea voi ottaa mukaan!
(Pahoittelen epätarkkoja kuvia.)



Suurimman ongelman tällä ensimmäisellä reissulla aiheuttaa se, etten tiedä, kuinka paljon tarvitsen omia vaatteita.



Kaikki Gina Tricotin toppini meinasivat tietysti aluksi lähteä mukaan, mutta tajusin onneksi, että on turhaa ottaa niitä mukaan enempää kuin matkapäiviäkään on...



Kosmetiikka vaan näyttäisi vievän harmittavan paljon tilaa:



Ongelmana on kuitenkin se, että kyseessä on reissu, jonka aikana työskentelen kosmetiikan parissa ihan normaalisti ja homssuista kosmetiikkamyyjää ei yleensä oteta kovin vakavasti.



Hieman liikaa noita tuotteita näytti silti kyllä aluksi olevan...



Varsinkin Diorin paletit aiheuttivat minulle päänvaivaa. Kuinka monta on tarpeeksi ja kuinka monta on liikaa?

Kaikki muut tavarat vähenivät pakkaamisen myötä, mutta paletit vain lisääntyivät:



Olisiko 40 luomivärisävyä (plus clutchin sävyt) kuitenkin jo hieman liitoiteltua reilun viikon matkaa varten?



Myös kynsilakkojekin kanssa oli hieman hankalaa, mutta kohtuullistin niiden määrän ihan hyvin mielestäni lopulta.



Ai siis miten niin 12 huulikiiltoa on hätävarjelun liioittelua? Kaikki ovat kuitenkin ihan erilaisia...

Jos lähtisin tavalliselle lomamatkalle, en todellakaan pakkaisi mukaani tätä kaikkea.
Valikoin aluksi tavaraa tosiaan ihan läjäpäin mukaan, mutta kohtuullistin kasaa nostellessani tavaroita laukkuuni. Laukun vetokapasiteetti kun on kuitenkin melko rajallinen... No, ensikerralla osaan jo luultavasti pakata fiksummin! Tällä kertaa laukku tuli kuitenkin pakattua ratkeamispisteeseen. Itsehän halusin nimittäin pakata matkaan mukaan myös oman tyynyni...

Matkakohde ja työharjoitteluni ei ehkä ole mitään superfiiniä, mutta silti ehdottomasti sellaista, josta olen haaveillut niin kauan, kun olen ollut alasta kiinnostunut. Ehdottomasti toiseksi paras vaihtoehto heti lentoemäntänä olemisen jälkeen (sinnehän eivät tällaiset pätkät pääse...). Ajatus "työmatkalla" olosta on aina jotenkin kiehtonut minua, sillä nautin suuresti siitä, että saan työajan ulkopuolella ihan omaa aikaa eikä työnteko ole pelkkää yhdeksästä viiteen puurtamista. Lisäksi ajatus siitä, että saan työajan ulkopuolella vaan rentoutua ja olla (ainakin toivottavasti) ihan rauhassa itseni kanssa kuulostaa juuri nyt aivan ihanalta. Juuri sitä kaipaan tällä hetkellä.

Huomatkaa, että kuvissa vilkkuu kuitenkin passi, eli pelkästä kotimaan matkailusta ei nyt ole kyse! Mutta lällällää, enpäs vieläkään kerro, minne olen lähdössä!


Tilanne puolituntia ennen lähtöä:
Sain survottua matkalaukun kiinni. Jes!
Punnitsin laukun: 20.4 kg. Jaiks... Ja enää en ehdi alkaa tiivistelemään enkä sitäpaitsi edes tiedä, mistä tiivistäisin. No, kahdella tulevalla reissulla sitten varmasti jo tiedän... Puolustukseksi sanon, että laukussa on myös pari kirjaa. Onneksi yövyn vielä wannabe-insinöörin kanssa hänen vanhempiensa luona yhden yön, eli jos vaan koen vielä valaistuksen, lähetän vaatteita yms. vielä wantsun mukana takaisin kotiin.

Jos vain millään pystyn, otan teille ehdottomasti paikanpäällä kuvia siitä, mitä ihmettä olen laukkuuni survonut. Nyt on nimittäin tullut harrastettua sitä paniikkipakkaamista. Tiedättehän: Mä otan vielä ton ja ton ja ton ja kyllä mä totakin tarvitsen! Hyvä esimerkki tästä on se, että vaikken tukkaani pahemmin tosiaan yleensä jaksa laittaa, pakkasin silti mukaani matkaföönin lisäksi GHD:n raudan, miniraudan ja Volumasterin. En minä noita kaikkia välttämättä tarvitse, mutta voi sitä hädän päivää, jos vaikka huomaisinkin tarvitsevani ja ne puuttuisivat!

Puolet laukun tilasta veivät vaatteet ja muut käytännöntavarat, mutta toisen puolen lähes kokonaan kauneudenhoitoon liittyvät härpäkkeet. Luoja, kuinka kiitänkään juuri nyt sitä, etten ole ammattimeikkaaja, joka lähtee työmatkalle. Kuolisin, jos raahaisin myös muita varten toista samanlaista tuotearsenaalia!

Paniikkilisäys: Minun oli tarkoitus lähteä reissunpäälle suoraan töistä, joten näppäränä tyttönä leväytin matkalaukkuni auki keskelle takahuonetta ja juoksin päivänaikana useaan otteeseen napsimassa ylimääräisiä tavaroita pois laukusta. Kyllä sinne ainakin pari kiloa jäi!

Muita samanlaisia pakkaajia?

Päivä 294: From the Hollywood

Annoin meidän suomalaiselle tähtimeikkaajallemme pari tiedonmurusta aiheesta, josta itselläni on paaaaljon kokemusta ja katsokaapa, mitä ihanuuksia sain siitä hyvästä tuliaisena suoraan Hollywoodista:



Ooh, nimikkosaippua (Dolce Mia) ja Ben Nyen Poudre Compacte kivipuuteri!



Siis aivan mahtavaa, eihän tätä edes raaski avata! Pakkauskin on niin ihanaa vintage-tyyliä, että tätä on aivan ihanaa katsella. Ja ennen kaikkea tämä on aitoa, 100% saippuaa!

Toisin kuin luullaan, ei oikea saippua ole millään lailla kuivattavaa, mutta koska monet palasaippuoiksi naamioidut "saippuat" sisältävät anionisia tensidejä kuten esimerkiksi Sodium Laureth Sulfatea (joita ei oikeassa saippuassa siis kuulu olla), ovatkin ne näin ollen itseasiassa ns. shampoita ja nimenomaan kuivattavia. Saippualle on tehty kosmetiikkateollisuudessa paha maine, vaikka ihan oikeassa saippuassa ei tosiaan ole yhtään mitään ihoa kuivattavaa. Hyvä esimerkki oikeasta saippuasta on Marseille-saippua. Eli suomeksi sanottuna monien kosmetiikkafirmojen harrastamat "soap free" tekstit puhdistusaineiden kyljessä ovat ihan puhdasta mainoskikkaa kun ihmiset on huijattu uskomaan, että saippua on pahasta ja ihmiset ovat ylipäätänsäkin hukassa, mitä se saippua itseasiassa edes on.
Oikea saippua on aina palasaippua, sillä käsittääkseni sitä ei voida laittaa nestemäiseen muotoon.



Jatketaan hypetystä vielä tuon pienen tietoiskun jälkeen. Tähän Ben Nyen Pudre Compacte kivipuuterin Colorless-sävyyn tutustun suurella mielenkiinnolla. Aiemmat kokemukseni Ben Nyen meikeistä rajoittuivat lähinnä opiskeluaikoihin ja muistikuvat tuotteista ovat hatarat, joten pieni muistinterästys on ehdottomasti paikallaan.

Oletteko te löytäneet hyviä tuotteita Ben Nyen tuotteiden joukosta?

Asiasta vielä kynsiin. Neiti taisi taas vetää tyylittömyysöverit eikä vähiten ylläolleiden kuvien taustan inspiroimana:



Tää ois niinku tämmönen lempeä gepardi, jooko? (Ai miten niin täpälät näyttää enemmän kirahvilta!?)

Alla OPI:n Princessess rule!, välissä punaisella lakalla ja Konadilla tehdyt täplät ja päällä kerros China Glazen Holographic Top Coatia. Söpöä, mutta ah, niin tyylitöntä.

Mitäs tykkäätte? Tyylikästä vai liidelläänkö jo reippaasti tyylittömyyden puolella?