maanantai 31. toukokuuta 2010

Välikevennys

Joskus tietokoneen ja kosmetiikkahuoneen välillä juokseminen ja blogitekstien kirjoittaminen, sunnittelu ja tuotteiden kuvaaminen ja kokeilu vaan saavat kosmetiikkabloggarin totaalisesti väsähtämään. Kosmetiikkablogin pitäminen on hauskaa ja nautinnollista, mutta välillä ilmeisen uuvuttavaa.

Näpyttelin koneella postausta ja kipaisin kosmetiikkahuoneeseeni (aka prinsessehuoneeseen) kuvaamaan pari tuotetta. Minua väsytti hieman ja ajattelin käpertyväni sängylle ihan vain pieneksi hetkeksi ja laittavani silmäni ihan vaan minuutiksi kiinni.

Kaikkihan sen tietävät, kuinka tuossa aina käy. Tämän tilanteen wannabe-insinööri ikuisti kahta tuntia myöhemmin:



Meikkipakki levällään, Strawberrynetin pahvilaatikko ja sakset sängyllä, vaatteita siellä täällä ja jos kamera olisi kääntynyt vielä hitusen oikealle, olisitte nähneet edessäni valkoisen pahvilaatikon, jonka päällä lepäsivät kuvattavana olleet tuotteet ja kamera, jonka wannabe-insinööri keksi napata käyttöönsä. Olin lakannut hetkeä aiemmin vasemmankäteni kynnet, joten nekin olivat hyvässä kuivatteluasennossa.



Kosmetiikkako muka kevyttä hömppää. Pyh, sanon minä.

I'm having a BLAST!

Sitä ihan tosi yrittää. Yrittää olla oikein vahva ja taistella kiusauksia vastaan ja ostaa vaan ne tarpeelliset tuotteet (pienin hairahduksin...) ja innostuu itsekin ihan hulluna siitä, kuinka hyvin on saanut tuotteita kuun aikana kulumaan loppuun.

Joskus kuitenkin tuntuu, että tämä on yhtä taistelua tuulimyllyjä vastaan.



Ensinnäkin sain nimittäin kokeiltavaksi L'orealin uuden Youth Code -voiteen.

No joo, ei yksi voide nyt maailmaa kaada tietenkään, eli ei tässä vielä mitään...



...mutta kun ei tämä vielä siihen loppunut. Lisäksi sain ihanan Clarinsin pussukan, joka sisälsi kaikkea pientä ja isompaakin kivaa ja hyödyllistä, mitä en välttämättä olisi tarvinnut, mutta joista en kykene luopumaankaan ne saatuani.



Tarkemmin eriteltynä pussukka sisälsi nämä tuotteet:
-Moisture Rich Body Lotion 100 ml
-HydraQuench Cream Normal to Dry Skin 15 ml
-Gentle Exfoliating Refiner 15 ml
-Colour Quartet 40 Forrest
-Eyeliner 01 Black
-Gloss Appeal 06 Orchid (täysikokoinen 5,5 ml)
-Colour Quench Lip Balm 03 Rose pink (minikokoinen 7 ml)

(Hauskinta oli tosiaan, että tuo Gloss Appeal on täysikokoisena 5,5 ml, mutta Colour Quench Lip Balmin minikoko on 7 ml.)



Armoa, mistä näitä tuotteita aina vaan putoilee, vaikka itse yrittääkin olla kilttinä?! Tämäkin luomiväripaletti on periaatteessa tarpeeton, mutta noiden vihreän sävyjen takia se on varmasti pakko pitää itsellään eikä lahjoittaa eteenpäin.

En kyllä tosiaankaan valita, sillä se kosmetiikkaa rakastava minäni kiljuu ja vinkuu ekstaasin partaalla näitä räplätessään, mutta samaan aikaan se projektiinsa sitoutunut minäni puolestaan pihisee kiukusta.

Loppuun vielä lienee hyvä hetki kuitenkin tunnustaa kaksi omaa ostosta.

Olen ylistänyt moneen otteeseen Diorin ihanaa Nuden peiteainetta, jonka ostin viimekuussa sävyssä 002. Mietin pitkään sävyjen 001 ja 002 välillä, sillä 002 oli hieman sillä rajalla, onko se liian tumma silmänympäryksilleni, mutta 001 puolestaan oli liian vaalea ja teki vain vaaleat rinkulat silmieni ympärille, jotka korostuivat aina kun ihoni vähänkin punoitti.



Olin aluksi kuitenkin varsin tyytyväinen hankkimaani sävyyn 002, mutta viimeaikoina se on ehkä sittenkin alkanut tuntua hieman liian tummalta, minkä vuoksi päädyin nyt sitten kuitenkin ostamaan vielä rinnalle sävyn 001 (kun halvalla sain...), sillä yhdessä käytettynä nämä ovat täydellinen kombo. Lisää ylistystä tuotteesta voit lukea tästä postauksesta.

Toinen ostokseni oli ihan totaalinen lipsahdus. Siis aivan ylimäärinen, mutta niin mielettömän himoittava ja vastustamaton hankinta.

Blogiani enemmänkin seuranneet tietävät minun ja Max Factorin False Lash Effect mascaran intohimoisesta rakkaussuhteesta. Mascara on ripsilleni SE mascara enkä vain ole kyennyt löytämään täydellisempää. FLE:n rinnalle on tullut uusi versio Lash Extension Effect, joka pidentää ripsiä, mutta omat ripseni kaipaavat enemmän FLE:n antamaa tuuheutta. Mutta eikö kaikkea voisi saada kerralla?



Näin minä ainakin toivon, sillä Max Factorin "sisko" Cover Girl (jonka kanssa Max Factorilla on suureksi osaksi identtisiä tuotteita vain eri nimillä) lanseerasi vähän aikaa sitten uuden mascaran. Mascara on nimeltään Lash Blast Fusion ja siinä pitäisi yhdistyä sekä Lash Blast Volume Blastin (meillä Max Factorin False Lash Effectinä tunnetun) että Lash Blast Lenghtin (meillä Max Factorin Lash Extension Effectinä tunnetun) ominaisuudet. Tämän siis pitäisi pidentää LEE:n tavoin ja tuuheuttaa FLE:n tavoin! Kuulostaa ihan mielettömältä!
(Omani kalastin eBaysta hyvin sopuhintaan.)

Raporttia tulossa myöhemmin! (Älkää muuten erehtykö luulemaan Max Factorin kesäksi myyntiin tullutta uuden näköistä violetissa pakkauksessa olevaa mascaraa tämän Lash Blast Fusionin Max Factor -versioksi, sillä kyseessä on vain False Lash Effect mascaran Limited edition -versio. Itse mascara on siis samaa tavaraa kuin perus FLE, mutta pakkaus on vain erivärinen.)

Kun nyt kerran Clarinsin tuotteita vilauttelin reilumminkin niin kysyisin tähän lopuksi teidän kokemuksianne Clarinsin tuotteista. Onko löytynyt loistavia tuotteita vai onko vastaan tullut heikompia vetoja?

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Huulimeikkiaddikti

Huulimeikkejä on kulunut tässä kuussa loppuun melko hitaasti, sillä en ole malttanut pitäytyä samassa tuotteessa kovinkaan montaa päivää putkeen. Jotakin olen kuitenkin tässäkin kuussa saanut sillä rintamalla aikaiseksi.

Ensinnäkin yksi huulipuna on tullut tiensä päähän.



Kyseessä on Diorin Dior Addict High Shine sävyssä 680 Catwalk Mauve, jonka minikoon olin saanut joskus ostosteni yhteydessä kylkiäisenä.

Diorin High Shinen laatu on jotain aivan mahtavaa. Nämä tuntuvat huulilla aivan ihastuttavan pehmeiltä ja jotenkin vaan ikäänkuin sulavat huulille täydellisinä pysyen paikallaan aivan loistavasti. (Kun taas esimerkiksi YSL:n Rouge Volupte ei ollenkaan näytä sulavan huulilleni, vaan jää vain huulieni pinnalle keljun näköisenä kerroksena, joka piirtää jokaisen huulieni uurteen parin minuutin kuluttua esiin.) Nämä ovat ihan mielettömiä ja juuri sopivasti kostean näköinen pinta tekee huulista upean täyteläisen näköiset.



Puna puikossa ennen loppumistaan.

Himoitsisin näistä vaikka kuinka montaa, mutta tämä on ollut toistaiseksi ainoa omistamani kappale ja tämäkin tosin vain minikokoisena.



Tämän(kin) Diorin tuotteen hylsy on todella kaunis ja päätin säästää sen vitriiniini ihan vaan koriste-esineenä. Hylsyssä on sama muotoilu kuin esimerkiksi Diorin Addict-hajuvesissä (Addict-muotoilu) ja tämä sopii todella kauniisti kahden tyhjän Addict-pullon rinnalle.



Huulipunan lisäksi minulta kului tosiaan loppuun myös yksi huulikiilto.



Jälleen kerran minulla olisi hyvä syy pitää palopuhe rakastamieni Natural Coden huulikiiltojen puolesta. Loppunut sävy Icy Melon oli suosikkisävyni vaaleanpinkin sävyn Juicy Fruit ohella ja olen iloinen, että minulta löytyy tätä sävyä vielä yksi jemmoistani. Vielä ei tarvitse tästä ihanuudesta siis täysin luopua.



(En malta olla kehumatta tähänkin väliin näitä kiiltoja edes hieman: hyviä sävyjä, tuntuvat huulilla sopivan tahmaisilta olematta supermähmäisiä, tuntuvat kosteuttavilta, kestävät huulillani hyvin... Nämä vaan ovat loistavia!)

Huulimeikkejä on toisaalta jäljellä enää hyvin vähän kun vertaa siihen, millaisiin jemmoihin olen tottunut, mutta silti aivan tuskaisen paljon. Onneksi kuitenkin useampi huulimeikki on jo vähintään puoliksi kulutettu ja nyt pitäisikin sitten vaan malttaa keskittyä käyttämään näitä puolikkaita. Keksin jo hyvin nopealla vilkaisulla läjän tuotteita, joista jokainen yksittäinen huulimeikki loppuisi aina varmasti viikossa, kun vain malttaisin käyttää yhtä tuotetta päivittäin. Vaihtelunhaluni vaan hidastaa projektia tehokkaasti...



Mikä on teidän tämänhetkinen suosikkisävynne huulikiilloista tai punista?

lauantai 29. toukokuuta 2010

Virve-mummu tarinoi

Tänään Virve-mummu kertoo teille sairaskertomuksiaan. Tällaisiahan ne mummut jaksavat päivästä toiseen höpötellä, joten kyllä minäkin.

Blogiani seuranneet varmasti muistavat minun popsineen tässä vähän aikaa sitten n. viiden kuukauden ajan näppyihini Isotretinoin Actavis -kuuria (eli tuttavallisemmin rottakuuria, jonka nimi muuten tulee kaveriltani, joka ei koskaan muistanut Roaccutanin nimeä ja kutsui sitä vaan rottakuuriksi).

Minullahan oli teini-ikäisenä ihon kanssa ongelmia, joihin antibiootit ja ihovoiteet eivät tuoneet apua ja sain sitten e-pillerit avukseni. Popsin pillereitä 7-8 vuotta ihon ollessa suht hyvässä kunnossa ja jätin ne sitten viime kesällä kokeeksi pois joksikin aikaa ihan vaan todetakseni, ettei ihoni kestä olla ilman niitä ja vaikka palasinkin taas syömään pillereitä, olivat kipeät ihonalaiset näpyt ja tulehdukset minulle epämieluisaa päivittäistä seuraa. Tämän seurauksena popsin sitten marraskuulta huhtikuun alkuun asti aknelääkkeitä, jotka kuivattivat ihoani pahasti ja sain läträtä voiteilla hulluna, jos en halunnut näyttää suomuiselta merihirviöltä.

Nyt ihoni on ollut kohta pari kuukautta paremmassa kunnossa kun yli vuosikymmeneen ja olen ollut todella iloinen tästä muutoksesta. Ihoni kuntouduttua lupasin ja vannoin, etten todellakaan luovu pillereistäni ennen kuin täytän 30 ja päätän hankkia lapsia. Harmi vaan, ettei kaikki aina mene ihan niin kuin itse sunnittelee...

Isäni puollella on suvussa verenpainetta ja minunkin verenpaineeni on ollut aina sitä satunnaisesti mittaileessa kohollaan, mutta asia on aina laitettu lääkärissä käynnin aiheuttaman jännityksen piikkiin, sillä mitään erityisiä oireita korkeasta verenpaineesta ei ole koskaan ilmennyt. Nyt päätin kuitenkin selvittää ihan tosissaan, mitä verenpaineelleni kuuluu ja kun huhtikuussa muutenkin jouduin murtuneen käteni vuoksi hyppimään lääkärissä, pyysin lääkäriä mittaamaan samalla jälleen verenpaineeni. Arvot eivät olleet ihan normaaleja ja sain kotiini lainaan pariksi viikoksi verenpainemittarin ja minut lähetettiin ties mihin kokeisiin verikokeista sydänfilmiin, mutta kaikki oli onneksi täysin kohdallaan. Paitsi verenpaineeni, jonka ala-arvot huitelevat 110-120 paikkeilla ja yläarvot 140-175 paikkeilla.

Tuomio oli tietenkin, että e-pillerit täytyy jättää kokeeksi ainakin parin kuukauden ajaksi pois. Nooooouuuu! Juuri kun olen saanut ihoni kuntoon ja kärsinyt siitä pienestä pillerittömästä ajasta yli puolen vuoden tuomion, joudun jälleen jättämään pillerit pois. Tottakai terveys ennen ulkonäköä, mutta ymmärrätte varmasti, että harmittaa, jännittää ja pelottaa.

Nyt pilleritöntä elämää on takana kaksi viikkoa ja vaikka aknelääkekuurikin on varmasti tehnyt tehtävänsä odotan silti jännityksellä räjähtääkö iho tänäkin vuonna taas käsiin.

Mutta siis piru vieköön sanon ma!

Vihdoin... siis VIHDOIN!

Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, etten enää ikinä koskaan milloinkaan osta yhdestäkään tukkatuotteesta jättikokoa, vaikka se kuinka tulisi käytössä halvemmaksi. (Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.)

Sain nimittäin vihdoin ja viimein nurkissani varmasti lähes kaksi vuotta pyörineen Tigin Moisture Maniacin 750 ml hoitoainepullon loppumaan:



Olisihan tämä tietysti kulunut nopeammin, jos olisin pitänyt tätä kokoajan aktiivikäytössä, mutta kuka vähänkään seikkailunhaluisempi kosmetiikkakokeilija jaksaa käyttää putkeen 750 ml samaa hoitoainetta? Tämähän kestäisi silti ikuisuuden!

Itse hoitoaine oli toisaalta varsin mukava tukan pehmittäjä ja siloittaja, vaikkei mikään superkosteuttava tuote olekaan. Käytin tätä lähinnä suihkumyssyn alla tehohoitona muhitellen n. 20 - 40 minuutin vaikutusajalla ja ihan hyvää jälkeä kyllä tuli. Kivaa tässä oli tuoksu, joka oli sellainen hhmm... sitruksisen ananaksinen?

Täytyy silti sanoa, etten luultavasti tule toiste tätä hankkimaan (edes pienemmässä pullossa), sillä maailma on kuitenkin pullollaan hoitoaineita, joita tahdon kokeilla eikä tämä tosiaan nyt ihan niin erityinen ollut.

Mutta hei, muistaako joku, mitä tämän loppuminen tarkoitti? Sehän tarkoitti sitä, että pääsen testaamaan uudet tukkatuotteeni, eli MOP:in C-Systemit sekä A'kinin Avocado & Calendula Re-moisturising Conditionerin ja Gingo & Jojoba Intensive Moisture Vitamin Masquen! Palaan näihin kun käyttökokemuksia vaan kertyy.

Tigin hoitoaine ei ole ainoa tuote, jonka olen viimepäivinä saanut loppuun. Tämän kuun superpitkäksi ehtinyt loppuunkulutettujen tuotteiden lista saa nimittäin jälleen jatkoa.

Loppuun kului nimittäin myös Tallinan Kaubamajasta ostamani Dulgon-merkkinen ureaa sisältävä Hand Creme Urea 5 %.



Tämä oli mukava voide päiväkäyttöön, sillä se kosteutti ihan mukavasti ja imeytyi iholle hyvin. Itse kuitenkin käytän käsivoidetta lähinnä vain öisin ja tahtoisin silloin jotain oikein rasvaista ja tehokkaasti pehmentävää ja kosteuttavaa ja tämän koostumus oli kuitenkin sen verran kevyt, etteivät tämän tehot oikein riittäneet yökäytössä täysin. Päiväkäyttöön voin siis suositella (ei tosin imeydy ihan totaalisesti, mutta jättää ihanan pehmeän pinnan iholle), mutta yökäyttöön vain niille, jotka eivät rakasta öisin supertuhteja koostumuksia.

Kaubamajassa tällä taisi olla hintaa n. 2-3 euroa.

Myös yksi Lushin tuote kului jälleen loppuun, nimittäin Fair Trade Foot Lotion:



Lushin jalkavoiteessa oli piparminttua, mutta tämä ei tuonut jalkoihin sitä kamalaa "jalat jäätyy" -fiilistä, jonka monet piparminttua sisältävät jalkavoiteet tuovat. Tämä oli kiva peruskosteuttaja, mutta tällaiselle kuivajalkaiselle seisomatyöläiselle tämäkään ei valitettavasti täysin riittänyt kosteutus- ja pehmitystehojensa puolesta.

Jalat pysyivät siis melko hyvin pehmeinä, mutta ihan täydellisen pehmeitä niistä ei kuitenkaan tullut (kuten esimerkiksi Schollin syväkosteuttavalla jalkavoiteella), joten etsinnät täydellisen jalkavoiteen löytämiseksi jatkuvat.

Hauskinta on kuitenkin jälleen luultavasti se, että olen jo todennut tuon Schollin syväkosteuttavan jalkavoiteen itselleni lähes täydelliseksi, mutta koska tiedän jo sen olevan loistava, en tietenkään voi ostaa jälleen uutta. Minähän tiedän jo, millainen se on ja maailmassa on vaikka kuinka monta muuta jalkavoidetta, jotka tahdon kokeilla!

Seuraavaksi käytän loppuun Seppälästä ostamani Anatomicalsin jalkavoiteen, jonka jälkeen lähden kokeilemaan apteekkipuolelta ainakin Compeedin Yövoiteen jaloille sekä ACO:n tehovoiteen jaloille.

Tämä Lushin voidepurkki oli muuten viides Lushin musta purkki, jonka kulutin loppuun ja laitoin jemmaan. Suomessa (ja esimerkiksi Tukholmassa) eniten hyödyttävät Lushin tyhjät mustat tuorenaamiopurkit, joita viisi kappaletta myymälään kiikuttamalla saa ilmaiseksi uuden tuorenaamion mukaansa. Jo Tallinnaan mennessä hyödyttävät kuitenkin kaikki tyhjät mustat Lushin purkit, sillä viisi mitä tahansa purkkia palauttamalla saa ilmaisen tuorenaamion (näin myös mm. Englannissa). En tiedä, miksi ainakin Suomessa ja Ruotsissa tämä ollaan rajoitettu koskemaan vain tyhjiä tuorenaamiopurkkeja, mutta täytyy tosiaan säästellä nuo muutkin purkit Tallinnaan menemistä varten. Kiva kierrätysidea!

Mutta hei, kuinkas teidän kinttunne voivat? Ovatko ne jo valmiina kesäkenkiä varten?

perjantai 28. toukokuuta 2010

bareMinerals: Prime Time Oil Control

Vähän aikaa sitten esittelin teille L'orealin uuden meikinpohjustajan, joka on lähestulkoon pelkkää silikonia. Silikoni kyllä tasoittaa huokoset kauniisti näkymättömiin, mutta kaikkia ajatus silikonimössön lätkimisestä kasvoille ei innostanut.

Tänään esittelenkin teille sitten yhden täysin silikonittoman meikinpohjustajan, joka on nimenomaan tarkoitettu pitämään rasvaisuus iholta poissa. Tietenkään tämä ei kykene tasoittamaan huokosia näkymättömiin samalla lailla kuin silikonipommikaverinsa, mutta kiillon kurissa pitäminen estää kuitenkin meikin mössääntymistä tehokkaasti.



Tuote on bareMineralsin Prime Time Oil Control, joka on tosiaan nimenomaan tarkoitettu pitämään rasvaisuutta kurissa.



Sisältö näyttää varsin mukavalta. Ei silikonia, runsasta määrää alkoholia tai muutenkaan mitään keljun näköistä tai kuuloista. Itseasiassa jopa useita kosteuttavia aineita. Yllättävän vähän kuitenkin rasvaisuutta imeviä aineita ja moni aine onkin vain huokosia (väliaikaisesti)) supistava aine.



Koostumus oli läpinäkyvän geelimäistä (hieman sameaa) sekä kevyttä ja mattapintaa sai odotella levittämisen jälkeen ihan pienen hetken. Huokosia tämä ei tosiaan häivyttänyt samalla lailla näkymättömiin kuin L'orealin primeri, mutta ehkä tämä jotain pientä häivyttelyä kuitenkin teki.

Ihosta tuli hyvin sileän ja mattaisen tuntuinen (edellyttäen tietenkin, että alla on jo valmiiksi hyvin imeytynyt kosteusvoide, joka jo mielellään tukee mattaista tulosta) ja mineraalipohja levittyi tämän päälle hyvin. En ole kokeillut tätä nestemäisten meikkivoiteiden kanssa, joten en osaa kommentoida, kuinka tämä niiden kanssa yhdistettynä reagoi.

Omaa ihoani tämä piti melko hyvin mattaisena, vaikka kokeilinkin tätä parina hellepäivänä, joina ihoni yleensä alkaa helposti kiiltelemään. Ei nyt mikään ihan supermattaaja, joka pitää rasvaisenkin ihon koko päivän mattaisena, mutta kiva tuote tuomaan lisäapua jo valmiiksi mattapintaisen kosteusvoiteen kanssa käytettynä.

Vastaavanlaista lopputulosta saa kuitenkin varmasti aikaan myös mineraalifirmojen jauhemaisilla primereilla, jotka nekin ovat silikonittomia (ja tietysti alkoholittomia). Ihan mukava tuote siis, muttei mikään ylivoimainen tuote kategoriassaan.

Onko joku muu kokeillut bareMineralsin Prime Timen tämän Oil Control -version?

Perfect... or not?

Luulin, että minulla oli käytössäni täydellinen setti UV-säteilyä vastaan:



Ensin iholle Eucerinin SPF 50 Sun Fluid Mattifying face -lotionia, päälle bareMineralsin mineraalipohjaa ja tarvittaessa vielä päälle uusinta ostostani, eli bareMineralsin jauhemaista SPF 30 mineraaliaurinkosuojaa.



Eucerinissa on hyvät suoja-aineet jopa syvälle iholle menevää UVA-I -säteilyä vastaan (UVB- ja UVA-II -suojien lisäksi) ja bareMineralsin meikkipohja toisi lisää suojaa UVA-II ja UVB-säteilyä vastaan ihon sävyn tasoittamisen lisäksi ja uusin hankintani bareMineralsin mineraaliaurinkosuoja SPF 30 (tästä tuotteesta tulossa tarkempi postaus) puolestaan vahvistaisi vielä suojaa UVA-II -säteilyä ja samalla UVB-säteilyä vastaan ja olisi näppärä tuote pyöritellä kasvoille hikoilun aiheuttamaa kiiltelyä vastaan. Mahtava kombo, jonka luulisi varmasti kykenevän suojaamaan tehokkaasti.

Boy, was I wrong!

Kosmetiikan kemia on siinäkin mielessä erittäin mielenkiintoista, ettei siitä luultavasti voi koskaan tietää kaikkea. Aina kun luulee tietävänsä jostain aihealueesta edes tarpeeksi, oppiikin jotain totaalisen mullistavaa. Ja välillä tämä mullistus pistää ärsyttämään.

Tällä kertaa googlettelu paljasti minulle jotain hyvin yllättävää.

Kosmetiikkahan on pelkkää kemiaa ja kaikki aineet eivät vaan aina ole keskenään yhteensopivia. Yksi yhteensopimaton kombo ovat nimittäin Avobenzone (toiselta nimeltään Parsol 1789 ja INCI-nimeltään Butyl Methoxydibenzoylmethane) ja mineraalimeikkien Titanium Dioxide, jota ei ole pinnoitettu (nestemäisissä meikkivoiteissa näin on ilmeisesti yleensä tehty ei-mieluisien raktioiden välttämiseksi, joten ongelmana ovat sitten kai vain nämä puhtaat mineraalimeikit).

Päällekäin laitettuna Titanium Dioxidi (UVB- ja UVA-II -säteilyltä suojaava) heikentää Avobenzonen tehoa (UVA-I ja UVA-II -säteilyiltä suojaava). Kivaa, kun ottaa huomioon, että mineraalimeikeissa taitaa lähes aina olla Titanium Dioxidea ja Avobenzone on yksi yleisimpiä UVA-säteilyä vastaan käytetyistä suoja-aineista nestemäisissä tuotteissa!

Back to square one, siis.

Nyt minulla on sitten loistavia aurinkosuojatuotteita, jotka eivät toimi yhdessä, mutta eivät ole täydellisiä yksinäänkään.

Eucerinin Avobenzonea sisältävä SPF 50 Sun Fluid Mattifying Face on loistava aurinkosuojatuote, joka paitsi suojaa hyvin, tuntuu myös iholla kohtuullisen miellyttävältä. Harmi vaan, että ihoni sävy kaipaa tasoitusta enkä tahtoisi laittaa tämän päälle nestemäistä meikkivoidetta. Pitääköhän minun tyytyä meikkipuuteriin tämän kanssa ja toivoa, että sen Titanium Dioxide -partikkelit ovat sitten varmasti pinnoitettuja (näin ainakin olettaisin)?

BareMineralsin mineraalimeikkipohja suojakertoimella 15 on mahtava tuote, mutta yksinään tuosta ei ole oikein mihinkään muuten kuin meikkituotteena. Suojakerroin 15 on varsin matala enkä välttämättä edes laita tätä iholleni tarpeeksi, jotta suojakerroin toteutuisi. Pohjassa on Titanium Dioxiden (12,6%) lisäksi Zinc Oxidiea 21%, eli tämä voisi kyetä suojaamaan myös syvemmälle menevältä UVA-I -säteilyltä. Harmi vaan tosiaan, että suojakerroin on noin matala.

Hankkimassani bareMineralsin Natural Sun Screenissa on jo suojakerroin 30, johon olisin kyllä jo oikein tyytyväinen, mutta tämä ei sisällä muuta suoja-ainetta kuin Titanium Dioxidea, joka kyllä suojaa hyvin UVA-II ja UVB-säteilyiltä, muttei siltä syvimmälle menevältä UVA-I -säteilyltä. Hmph. Olisiko ollut ihan liikaa pyydetty, että tässäkin olisi ollut sinkkioksidia? No, onneksi tätä voi sentään käyttää yhdessä bareMineralsin tavallisen pohjan kanssa, jolloin syntyy jo todella hyvä kombo.

Mutta kyllä osaa taas olla pienen kosmetiikkaihmisen elämä hankalaa ja taas kertaalleen tuli todettua, kuinka tieto vaan lisää tuskaa.

Onneksi en kuitenkaan jäänyt lannistettuna maahan makaamaan vaan päätin etsiä sopivan aurinkotuotteen, joka suojaisi hyvin myös UVA-säteilyltä, mutta ei sisältäisi Avobenzonea. Mineraaleistanihan minä en luopuisi enkä luota siihen, että pyörittelisin iholleni tarpeeksi paksun mineraalipakkelin, joka kykenisi suojaamaan ihoani kunnolla. Etsintärumbaa ei yhtään helpottanut se, että tahdoin tuotteen muutenkin olevan mahdollisimman kevyen tuntuinen ja mielellään mattapintainen, mutta silti vahvalla suojakertoimella varustettu.

Uskoisin kuitenkin löytäneeni ratkaisun dilemmaani.



Ratkaisuni tulee olemaan Shiseidon Aasiassa myytävän Anessa-linjan Perfect Smooth Sunscreen SPF 50+ PA+++, jossa on sekä hyvä UVB-suoja että hyvä UVA-suoja (mm. Tinosorb S). Tätä on hehkutettu netissä niin paljon, etten uskonut voivani mennä pieleen tämän kanssa, joten tilasin tämän Mansikkanetistä ja voi luoja, näin parin kokeilukerran jälkeen voin kyllä kertoa tämän olevan täydellinen tuote! Palaan tähän tarkemmin erillisessä postauksessa.

Tähän täydellisten aurinkosuojatuotteiden etsimiseen sai uppoamaan kivasti rahaa, mutta rakkauta ja ryppyjen torjuntaahan ei kumpaakaan voi mitata rahassa...

Ja koska näin "tieteellisempien" juttujen yhteydessä joitakin voivat lähteet kiinnostaa, niin tässäpä näitä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Avobenzone
http://www.smartskincare.com/skinprotection/sunblocks/sunblock_avobenzone.html
http://www.koboproductsinc.com/Downloads/NYSCC-Avobenzone.pdf

Totean kuitenkin jälleen, etten itse ole mikään ammattilainen näissä asioissa ja että tietoni perustuvat vain itse lukemiini ja oppimiini asioihin. Suhtaudu siis varauksella kaikkeen internetistä lukemaasi ja goolgettele itse, jos lisäinfo kiinnostaa.

Lisäksi muuten mainitisin vielä, että en siis kehota jokaista aina ulosmennessään uittamaan itsensä SPF50 aurinkovoiteessa ja välttelemään aurinkoa hullunlailla. Itse kehotan suojaamaan kasvot, kaulan ja dekolteen (sekä halutessaan käden selkämykset) aina auringolta hyvin, sillä niissä UV-säteilyn aikaansaamat ikääntymisen merkit näkyvät selkeästi ajan myötä.

Moni on sanonut, että pitäähän ihmisen sitä aurinkoa saada, jotta kroppa saa D-vitamiinia ja tätä mieltä minäkin olen. Päivittäinen 15 minuutin aurinkoannos auttaa kroppaa saamaan tarvitsemansa D-vitamiinin, mutta tämä ei tosiaankaan tarkoita, että juuri kasvojen, kaulan ja dekolteen olisi saatava sitä aurinkoa. Kasvot ovat läpi vuoden alttiina UVA-säteilylle kun taas Suomessa sääret ja käsivarret saavat yleensä puolet vuodesta vapaata tästä. Sen vartin aurinkoannoksen ilman suojakerrointa voi antaa myös muille ihoalueilleen kuin kasvoille!

torstai 27. toukokuuta 2010

Kropan loppukiri

Pari kroppatuotettakin ehti vielä kulua loppuun ennen kuun vaihtumista.

Ensinnäkin se kamala Suhadan Rice & Bamboo Body butter loppui.



Joku varmasti muistaa, kuinka kerroin teille vähän aikaa sitten tämän epäilyttävästä ja rakeisesta koostumuksesta ja epäilin tätä maanantaikappaleeksi. Valitettavasti tämän kuitenkin ilmeisesti kuului olla tällainen.

"No, ei se mitään," minä ajattelin ja otin tämän suihkuun mukaan vartalokuorinnaksi. Siinäkin hommassa tämä tosin oli melko kyseenalainen tuote...

Levitysvaiheessa tämä oli vielä varsin mukava tuote. Rakeinen koostumus ei raastanut ihoa ja tuntui kuorivan mukavan hellävaraisesti mutta tehokkaasti. Ongelma kuitenkin tulei vastaan siinä vaiheessa, kun tämä piti saada iholta pois. Kun tätä nimittäin lähti poistamaan lämpimällä vedellä, sulivat rakeet iholle lämmön vaikutuksesta, minkä jälkeen ihon pinta onli todella, todella öljytty. Ja kaikkihan tietävät, ettei öljy liukene veteen, eli ihoni tuntui tämän jäljiltä siltä kuin olisin sukeltanut öljyllä täytettyyn saaviin. Suihkusta tuleva vesi jäi pisaroina öljyisen ihoni pinnalle ja suihkun lattia oli liukas kuin luistinrata. Ja tästä liukkaudesta ja öljyisyydesta ei vaan meinannut päästä millään eroon!

Kävin ihoni läpi pariin kertaan Lushin I Should Coco -saippuan kevyesti kuorivalla pinnalla, mutta silti ihoni oli edelleen varsin öljyinen. Lopulta annoin periksi ja iho tuntuikin sitten pyyhkeellä pyyhkimisen jälkeen varsin mukavalta: kevyesti öljyiseltä, mutta hyvin pehmeän ja kosteutetun tuntuiselta. Vartalovoiteen käyttö olisi ollut tämän jälkeen tarpeetonta, joten saatoin poikkeuksellisesti jättää sen väliin.

Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole sellainen tuote, jota jäisin ikävöimään ja ihmettelen edelleen suuresti, kuinka tällaista kuraa voidaan myydä vartalovoina. Hankin tuotteen alunperin sen ihanan purkin ansiosta, josta suunnittelin tietysti poistavani etiketin ja käyttäväni purkin muussa tarkoituksessa sen tyhjennyttyä. Harmi vaan, etten ole saanut tämän öljyistä sisäpuolta vielä millään puhtaaksi. Täytynee joku päivä jynssätä kunnolla.

Toinen loppunut vartalotuote oli X-tran vartalovoide:



Ostin tämän syksyllä, kun päätin olla oikein pihi. Käytin tätä vain pari kertaa ja jostain syystä minulle jäi sellainen mielikuva, ettei tämä olisi kovin kosteuttavaa.

Nyt kun sitten otin tämän pönikän aktiivikäyttöön en voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä en ole käyttänyt tätä purkkia aiemmin loppuun. Tämähän oli oikeastaan aika hyvä tuotte! (Okei, tiedän kyllä, miksi en ole tähän tarttunut: tämä on TYLSÄ!)

Koostumus oli täyteläisyydeltään aikalailla sellaista peruskoostumusta, ei liian litkua muttei liian kevyttäkään. Tämä pehmitti ja kosteutti ihoa kivasti olematta kuitenkaan liian rasvaista. Tämän tuoksu kuitenkin jakaa vahvasti mielipiteitä ja toiset tykkäävät tästä ja toiset kammoavat. Itse tykkään tuoksusta, sillä minun nenääni tuoksu on oikein saippuainen. Mieleeni tulee sellainen oikein puhtaalle ja saippuaiselle tuoksuva Doven yms. käsisaippuapala, joita meillä oli lapsena kotona.

Tuote on muutenkin kova mielipiteiden jakaja ja kun marraskuussa kerroin ostaneeni tämän, sain tästä hankinnasta sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja aika lailla saman verran. Negatiivisissa kommenteissa sanottiin, ettei tämä imeydy iholle vaan jättää iholle vaan kalvon eikä edes kosteuta tarpeeksi. Positiivisissa kommenteissa tätä ei ylistetty, mutta kerrottiin ajavan hyvin asiansa, imeytyvän hyvin ja kosteuttavan ihan kivasti. Melko ristiriitaista, siis.

Nyt tätä parisen viikkoa päivittäin käyttäneenä voin sanoa, että ihoni on todella pehmeä ja suurin osa vartalovoiteistani on ollut tätä huomattavasti rasvaisempia. Okei, ei ehkä paras vaihtoehto mikäli tahot vartalovoiteen katoavan iholle levittämisen jälkeen täysin, mutta silloin kannattaakin suosia emulsioita voiteiden sijaan. (Miksi tämä muuten on suomeksi voide, mutta muilla kielillä lotion?) Ei siis mikään supertuote, mutta minusta kuitenkin ihan kelvollisen arvosanan ansaitseva (kun ottaa vielä huomioon, että nyt puhutaan X-tran kosmetiikkatuotteesta, jotka eivät yleisesti ole saavuttaneet suurta suosiota).

Jos tuote ei vaan olisi näin tylsässä ja isossa (hitaasti kuluvassa) pakkauksessa ja tuoksu olisi jotain erikoisempaa, voisin varmasti ostaa tätä uudelleenkin. Tai kyllä minä nytkin voisin kokemukseni perusteella ostaa, mutta kuten sanoin, tuntuu tämän käyttö jostain syystä vaan todella tylsältä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen X-tra -tuote, jota voin suositella! (Hinta n. 2 € / 500 ml.)

(Tässä postauksessa muuten sattumoisin avattiin juuri tämän tuotteen INCI-listaa.)

Kolmas loppunut vartalotuote oli Doven Invisible dry antiperspirantti sticki.



Tykkäsin tästä yhtä pientä seikkaa lukuunottamatta. Tämä tuoksui hyvälle (mukavan puhtaalle ja pehmeälle eikä tuoksu ollut mitenkään päällekäyvä) ja piti hikoilua tehokkaasti poissa (kaksi kymmenen kilometrin hikistä pyörälenkkiä helteessä ja normaalit arkirutiinit samana päivänä ja samoilla hajuttomilla kainaloilla mentiin edelleen).

Ainoa miinus olikin sitten se, minkä perusteella moni nimenomaan juuri tarttuu tähän tuotteeseen kaupan hyllyssä. Nimittäin teksti "Black dress friendly". Minä ainakin mieltäisin nämä sanat tarkoittamaan sitä, ettei tämä tahraa vaatteita.

Minulla ei itseasiassa ole koskaan ollut deodoranttia, joka olisi tahrannut vaatteita (ellei mustaa paitaa ole heittänyt päälle huolimattomasti vain pari sekuntia dödön sutimisen jälkeen) ja olenkin aina pitänyt dödön tahraavuutta vain sellaisten ihmisten keksimänä ongelmana, jotka eivät malta odottaa deodoranttinsa kuivumista edes hampaiden harjauksen ajan. Tämän deodorantin myötä sain kuitenkin todeta, että tuollainen ongelma on oikeasti olemassa (ja kertoa sen myös työkaverilleni, joka ei myöskään tiennyt moisen ongelman voivan oikeasti olla olemassa) eikä se välttämättä liity mitenkään siihen, kauanko deodorantin antaa kainaloissa kuivahtaa (vaikka tämä pieni seikka kannattaakin aina huomioida).

Ensimmäisillä käyttökerroilla sotkin paitani aina. Sitten yritin kiinnittää huomiota siihen, että varmasti annan tämän kuivua rauhassa (ottaen huomioon tämän kuitenkin olevan jo valmiiksi kuiva sticki) ja jopa parin tunnin paidatta hengailun jälkeen sain jälleen dödörannut paitaani. Tämän myötä opin kuitenkin varsin ketteräksi paidanpukijaksi (tarkemmi sanottuna oikeastaan päällepujottajaksi), mikä on sikäli ihan mukava taito, vaikkakin ärsyttävästi pakon edessä opeteltu sellainen.

Yritin myös kiinnittää huomiota siihen, etten sutisi tätä kainaloihini liikaa ja aiheuttaisi siten itse rannuja väärällä käyttömäärällä, mutta en minä ihan tosi jaksa alkaa laskemaan aamuisin dödövetojen määrää ja stressata siitä, vedinkö yhden vedon liikaa ja joutuisinko nyt kärsimään tahroista vaatteissani!

Lienee sanomattakin selvää, etten suosittele tätä "tahraamatonta" stickiä kellekään. Kyllä tämän saa toki toimimaan tarkoin harkituilla sipaisuilla ja pukeutumistekniikalla, mutta koska kauppojen hyllyt ovat pullollaan erilaisia dödöjä, en todellakaan näe mitään järkeä tehdä näin pienestä arkirutiinista turhan hankalaa.

(Ja koska joku kuitenkin tahtoo tähän väliin mainita Clarinsin todellakin tahraamattomasti roll-onista, niin mainitsen siitä jo itse. Clarinsin roll-on on tosiaan sellainen antiperspirantti, että voit vaikka vedellä sillä suoraan mustaan paitaasi vetoja, eikä se silti tahraa.)

Kokemuksia postauksen tuotteista, anyone?

(Ääh, taas pieni ajastusvirhe, tämän postauksen piti tulla vasta huomiselle. No, saittepas ainakin reilusti luettavaa enkä viitsi tätä toista postausta poistaakaan, sillä sen verran moni näytti taas olleen kytiksellä puolen yön postausta odotellen. Alla tosiaan toinen postaus tälle päivälle.)

Yhdeksän kuukauden odotus

Ei, en aio ilmoittaa olevani raskaana. Nyt nimittäin puhutaan vain tuotteesta, jonka sain noin yhdeksän kuukautta sitten, mutta josta en ole täällä mielipidettäni vielä kertonut.

Lupasin jo tosiaan syksyllä palaavani tähän tuotteeseen tarkemmin myöhemmin. Ja sitten vielä vähän myöhemmin. Ja sitten vielä vähän myöhemmin... Ja sitten kaikki ovatkin jo unohtaneet koko tuotteen paitsi ne muutamat, jotka jaksoivat sinnikkäästi kysellä tämän perään. Kiva, että kyselitte, sillä ehdin jo monesti unohtaa koko tuotteen!

Tuote on siis Herbinan Ultra Style Root Lifter tyvikohottaja.



Syy, miksi aina unohdin tämän tuotteen oli varsin selkeä: Tämä ei vaan tee minun tukassani yhtään mitään. Jos on tottunut Tigin Big & Biggerin tai Björn Axénin Powder Sprayn tuomaan liftaukseen, ei tämä vaan ole mitään niihin verrattuna. Tai vaikka ei olisi noihin tottunutkaan, ei tämän silti voinut ainakaan minun tukassani sanoa tekevän mitään. Ehkä sitten, jos tukkani olisi ollut hennompi ja vähemmän raskas?

Vaikka kuinka olisin suihkinut tätä tyvestä latvaan joka puolelle päätä ja föönannut tukkani pää alaspäin, ei tulos ollut yhtään sen kummoisemi, kun olisin ihan muuten vaan ilman tätä föönannut tukkani pää alaspäin. Vaikutus ei siis kestänyt kovin kauaa (hyvä jos sitä edes alunperinkään tuli) ja tukka oli tyvestä edelleen liukas ja sileä sekä tietysti lättänä.

Suuri miinus tulee myös itse pakkauksesta. Pieni pullo on kyllä kätevä, mutta pullon suutin on suoraan sanottuna helvetistä. Tuote suihkuaa siitä vaahtona ja siis nimenomaan suihkuaa. Jopa useiden metrien päähän.



Olen ruiskinut parilla hutilaukauksella tuotetta jo vaikka minne: oviin, kaappeihin, vaatteisiin, lattioille... Ja jopa Diorin viisikolle. Murr.

Onko minulla vain maanataikappale vai käyttäytyykö tämä tosiaan normaalistikin näin?

Meistä ei siis vaan tullut edes hyvän päivän tuttuja. Kuulisin kuitenkin mielelläni, jos joku on saanut tämän tuotteen toimimaan tukassaan!

Ja ei, en voi vielä edes sanoa, että olisin käyttänyt tämän loppuun. Yritän kyllä käyttää tämän pois, mutta se voi olla haastavaa, sillä tämän suihkiminen tuntuu todella turhalta.

Ehkä tämä tosiaan toimii paremmin ohuemmassa ja hennommassa tukassa? Oli miten oli, mutta en ehdottomastikaan uskalla suositella tätä kyllä kellekään. (Kuulen kyllä mielelläni, jos tämä on teillä toiminut ja kuinka ihmeessä olette saaneet tämän toimimaan.)

Mitä sen sijaan voin suositella on Tigin Fashionista Big & Biger.



Oma Big & Biggerini kului juuri loppuun, mutta uusi oli jo odottamassa vuoroaan. Tämä on siis nestettä, joka muuttuu vaahdoksi ulospumppautuessaan (ja jos ei muutu, niin pese pumppu). Huiputuote hieroa hiusten tyveen ja föönata pää alaspäin, sillä tukkaan tulee ihan oikeasti mieletön kohotus. Niin mieletön, että hennompihiuksisten mielestä kohotus voi olla jopa liikaakin arkikimenoihin.

Ainoa miinus tässä tyveen suihkutettavassa tuotteessa on se, että välillä tyveni tarvitsi pesua tavallista nopeammin. Toki tämä kohottaa tyveä kivasti eli tukka ei siinä mielessä pääse samalla lailla rasvoittumaan, mutta itse tämä tuote alkaa tuntumaan tyvessäni liian likaiselta melko helposti (ei nyt kuitenkaan tee mitään superlikaista efektiä ja nykyään olen pärjännyt tämän kanssa melko hyvin tavallisen pesuvälin kanssa). Annostelun kanssa saa toki muutenkin olla tarkkana, sillä tuote on erittäin riittoisa. Itse käytän yhden pumppauksen jokaisella käyttökerralla. Tärkeää on muuten myös ehdottomasti levittää tämä pesun jäljiltä selkeästi kosteaan, ellei jopa lähes märkään tukkaan. Kuivempaan tukkaan levitettynä tuote nimittäin koppuroittaa tyveä ikävästi.

Onko Big & Bigger teille tuttu tuote?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Sweeeeet!

Rakastatko makeita tuoksuja?

Ovatko Escadan kesätuoksut lähellä sydäntäsi?

Oliko viime kesäinen mansikkamarenkinen Ocean Lounge vielä ihanempi kuin tämän kesäinen passionhedelmäinen Marine Grove?

Jos vastasit näihin kaikkiin kysymyksiin KYLLÄ, voisin suositella sinulle erästä uutta tuoksua.



Sarah Jessica Parkerin (SJP) uusi NYC-tuoksu on hyvin erilainen tähden aiempiin tuoksuihin verrattuna, sillä tämä on tosiaankin hyvin, hyvin makea ja escadamainen.

Pehmeän makea ja mansikkainen, sanoo minun nenäni!

Hinta n. 38 euroa / 30 ml.

(Allekirjoittaneen nenä ei tosin itse ollenkaan allekirjoita postauksen kolmea ensimmäistä kysymystä eikä kyseessä ole mainos, mutta koska tiedän tämänkaltaisten tuoksujen suosion, tahdoin ehdottomasti kertoa sen olemassaolosta myös teille.)

Suositellaan kuivapesua

Olen hyvin usein kaivannut töihin kaappiini kuivashampoota. Kuinka usein tukkani onkaan näyttänyt vielä kotoa lähtiessa ihan hyvältä, mutta töissä huomaan sen kuitenkin kaipaavan suihkauksia kuivashampoosta.

Minullahan on kotona Tigin Rockaholic Dirty Secret kuivashampoo, mutta koska itse tuote on ollut hyvin toimiva, en tahdo raahata sitä töihin, sillä tarvitsen sitä kuitenkin kotona useammin kuin töissä. Ja tämän tuotteen edestakainen raahaaminen työpaikan ja kotini välillä ei ole sellainen toimenpide, johon uskaltaisin ryhtyä.

Ensimmäinen ostamani kappale kun tyhjeni itsestään (virheellistä erää) ja kuulin sen jälkeen muutenkin paljon varoitteluita ja ohjeita siitä, kuinka tätä on parasta säilyttää ylösalaisin ja pitää suutin poissa paikoiltaan silloin, kun tuotetta ei käytä. Ensimmäisen pakkauksen tyhjennyttyä itsestään en ole uskaltanut säilyttää tätä tilalle saatua kappaletta oikein päin siinä pelossa, että ponneaineet tosiaankin vuotavat ulos omia aikojaan ja hätätilanteen koittaessa minulla olisikin sitten pullollinen kuivashampoota, jota en ponneaineiden puuttumisen vuoksi enää saakaan pullosta ulos.



Mutta miten ärsyttävää onkaan omistaa kuivashampoo, jota ei uskalla napata laukkuun mukaansa ja jonka kanssa joutuu kiireaamuina säätämään turhan paljon ihan vaan siksi, etten uskalla jättää tätä oikeinpäin paikoillaan olevan suuttimen kanssa!

Onko joku ostanut tätä lähiaikoina ja voinut säilyttää tätä ihan normaalisti ilman, että tuote tyhjenee itsestään? (Toivottavasti, sillä mikään spray-tuotteeni ei ole koskaan käyttäytynyt näin hankalasti!)



Pakkauksesta ulos tuleva tuote on kuitenkin kuivashampooksi todella loistavaa. Se ei jää näkyviin tummassakaan tukassani ja jättää hiukset ilmaviksi, puhtaiksi ja mukavan tuoksuisiksi. Pienellä määrällä pärjää myös pitkälle, eli tämä kului minulla todella hitaasti. Tuoksukin on mukavan fressi ja hedelmäinen.

Kuivashampooksi Dirty Secret oli tosiaan mainio, mutta yleisesti olen itse enemmän styling powdereiden ystävä. Tykkään siis, että tuote tekee tyven rasvattoman tuntuiseksi, mutta tahdon sen samalla tuovan kunnollista kohotusta ja pitoa kohotukselle. Toki kuivashampookin kohottaa, mutta Björn Axenin Styling Powderiin verrattuna mikään ei ole ollut mitään, ei edes sen asiaa tällä hetkellä käytössäni ajava Osiksen Dust it.



Dust it on kyllä antanut kivasti kohotusta, mutta sen tuoma kohotus ei ole ollut yhtä kestävää kuin Björn Axenin Styling Powderin. Aluksi sirottelin tätä ensin kädelleni ja hieroin sieltä tukkaan, mutta nykyään olen siirtynyt ripottelemaan tätä suoraan tukkaani. Näin tämä pelittää hetken aikaa hyvin, mutta kun minä vaan tahtoisin enemmän, isompaa ja parempaa sekä ennen kaikkea kestävempää. Käytän tämän mielelläni loppuun, mutta uutta en taida hankkia.

Mutta palatan nyt siihen alkuperäiseen ongelmaani. Tarvitsin siis töihin kaappiini kuivashampoon hätätilanteita varten. Tigin kuivashampoota en tahtonut raahata töihin ja Osiksen Dust it olisi kyllä näppärä kokonsa puolesta, mutta tarvitsen sitä enemmän kotona ja töissä kaipaan muutenkin enemmän kuivashampoota kuin muotoilupuuteria.

Näin ollen minulla olikin sitten kehiteltynä hyvä (teko)syy hankkia uusi kuivashampoo. Proffsin sekä Lee Staffordin kuivashampoot olen jo kokeillut ja Tony & Guyn haju ällöttää minua. Äkkiseltään mieleeni tuli enää vain Biozellin kuivashampoo ja...



...tämä Kilppoteketin kuivashampoo, johon sitten päädyin.

Ja voi, olin myyty heti ensimmäisellä suihkauksella! En edes ehtinyt vielä tässä vaiheessa tunnustelemaan, millaista jälkeä tuote teki, mutta hei, tämä tuoksui minun nenääni kuin raikkaalle ompulle! Ja tämä on vaaleanpunaisessa pakkauksessa! Oi, oi, OI!!

Lopputuloskin oli loistava. Tämä jättää tukan ihanan ilmavaksi ja pöyheäksi ja lopputulos myös kestää pitkään. Sopi myös tummaan tukkaani ja olisi ollut täysi mahdottomuus olla rakastumatta tähän tuotteeseen. Tästä tuli ehdottomasti kuivashampoosuosikkini siinä missä Björn Axenin Styling Powder on muotoilupuuterisuosikkini.

Arvatkaa vaan, maltanko viedä tätä ihanuutta töihin...

Klippoteketin kuivashampoota en ole toistaiseksi bongannut muualta kuin Sokoksilta (4,90 euroa), vaikka sarjaa olenkin nähnyt myytävän myös muualla.

Onko joku muukin kokeillut tämän kuivashampoon? Tai olisiko teillä kerrottavana kokemuksianne muista kuivashampoista tai muotoilupuutereista?

tiistai 25. toukokuuta 2010

Ekoa ja vähemmän ekoa

Kaveriltani saadun Estelle & Thildin Ecorganic Facde Creamin Neroli-versio loppui juuri.



Käytin tätä voidetta yökäytössä, sillä ihoni kuivuus on helpottanut huomattavasti rottakuurin loputtua ja minulle kaikki suojakertoimettomat voiteet ovat automaattisesti yövoiteita (vaikka toki esimerkiksi juuri rottakuurin aikaan minun oli käytettävä REN:in suojakertoimetonta herkän ihon päivävoidetta, sillä muut eivät vain tuntuneet sopivan iholleni).

Tämä olikin sitten iholla melko jännä tuote. Toisaalta tämä oli hyvinkin rasvainen, mutta toisaalta vaikka tätä olikin kasvoilla reilummin ja ihoni vielä oikein kiilteli rasvasta (tykkään laittaa yöksi hieman reilummin), tuntui ihoani silti paikoin kiristävän. Tämä siis kyllä pehmitti ihoa hyvin, mutta ehkäpä ongelmana olikin se, ettei tämä niinkään tuonut kosteutusta iholleni? Näin jälkiviisaana on hyvä sitten todeta, että tämä olisi ilmeisesti ollut parasta levittää hieman kostealle iholle, jolloin tämä olisi lukinnut kosteutta sisäänsä.

Päiväkäytössä kevyellä kädellä annosteltuna tämä oli mukava ja imeytyi iholle todella hyvin, mutta koska tosiaan tahdon ehdottomasti, että päivävoiteeni sisältää (näin kesäaikaan varisinkin) suojakertoimen, ovat kaikki suojakertoimettomat voiteet minulle periaatteessa yövoiteita. Sen verran voisin kuitenkin vielä analysoida koostumusta, että kevyellä kädellä annosteltuna tämä tuntuu ja näyttää ensin vain pyörivän ihon pinnalla valkoisena ja kyvyttömänä imeytymään, mutta humahtaakin sitten yhtäkkiä äkkiä iholle täysin. Jännä tuote!

Jos itse kuitenkin kelpuutat päiväkäyttöön suojakertoimettoman voiteen ja tahdot ekoa, voisi tämä olla mukava tapaus. Sopii siis normaalista hieman pintakuivalle iholle (eikä tämä kuulemma pahalta tunnu ihan vähän rasvaisemmallakaan iholla), mutta kertaan vielä kuitenkin, ettei voiteen runsaampi lutraaminen tosiaan tunnu lisäävän tehokkuuta, vaan saa aikaan vain kiristävän tunteen.

Neroli-version tuoksu ei ollut ihan makuuni, mutta menetteli kyllä käytössä, sillä se ei oikeastaan jäänyt nenään tuoksumaan kovinkaan pitkäksi aikaa. Tahtoisin kuitenkin vielä kokeilla sarjan tuoksuttoman yövoiteen jossakin vaiheessa ihan huvin ja uteliaisuuden vuoksi.

Yksi juttu, mistä erityisesti tuotteessa kuitenkin tykkäsin oli sen pakkaus. Ensinnäkin ilmatiivis tuote tarkoittaa sitä, että säilöntäaineiden määrän voi laskea minimiin. Tykkään myös tuotteen "portaattomasta" pumpusta eli pumpusta, josta voi pruutata tuotetta ulos ihan juuri sen verran kuin tahtoo, oli se sitten puoli pumpullista tai vaikka vain neljäsosapumpullista. Inhoan jäykkiä pumppuja, joista ei varovasti painamalla tule ensin mitään ja sitten yhtäkkiä pruutahtaakin ulos koko pumpullinen.

Estelle & Thildin tuotteita myyvät Suomessa Kicksit ja päivävoiteilla on hintaa muistaakseni n. 24 euroa.



Toinen loppunut voide oli Lumenen Blue Extreme Comfort Suojaava päivävoide, joka on muutamina aiempina talvina myynnissä ollut kausituote. Voiteen luvattiin antavan optimaalisen kosteuden ja suojan ilmaston vaihteleviin olosuhteisiin ja tämä oli ihan mukava perustuote. Kosteutti ja pehmitti ihoa kivasti ja koostumus oli hyvin samanoloinen kun aikoinaan myynnissä olleissa Lumenen muissakin Blue-voiteissa. Päiväkäytössä en tästä innostunut ja itseasiassa tämä oli muutenkin jotenkin vaan todella tylsä, joten käytin tämän pois kaulavoiteena. Tässä oli nimittäin ihollani hieman samaa ongelmaa kuin muissakin Blue-linjan voiteissa ja Lumenen nykyisen Sensitive Touch -linjan voiteissa: voidetta jäi jotenkin lillumaan ihon pinnalle ja iholla tuntui epämiellyttävä "hikoileva" tunne.

En tiedä, aikooko Lumene taas jonain talvena tuoda tämän valikoimiinsa, mutta toivottavasti ei ainakaan ilman hienosäätöä, sillä koostumus vaan tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta. Ikävä ei siis jää.

Myös kolmas kasvotuote on loppunut.



Tämä tuote oli Lushin Angels on Bare Skin, josta kiinnostuneet voivat lukea tarkempaa analyysiä tästä postauksesta. Riittoisa tuote, joka kuorivien aineidensa ansiosta puhdistaa ihon todella puhtaaksi jättäen sen pehmeäksi ja sileäksi, mutta ei kuitenkaan jättänyt ihoani kiristävän tuntuiseksi. Massasta oli hieman hankalaa yrittää saada sekoitettua tahnaa veden kanssa, mutta tykkäsin tästä tuotteesta silti kovasti ja voisin hankkia toistekin. Ei sen herkimmän ihon puhdistukseen (eikä siis muutenkaan meikin puhdistukseen), mutta muuten kyllä.

Ja jos nyt oikein aletaan brassailla, niin itseasiassa olen käyttänyt loppuun myös neljännenkin kasvotuotteen!



Tämä neljäs tuote oli Good Skin Labsin Eyliplex-2, josta innostuin aluksi aivan älyttömästi ja jonka harkitsin jopa pääsevän HG-tuotteen asemaan, mutta josta en sitten loppujen lopuksi enää niin kovasti tykännytkään.

Aluksi tämän silmänympärysvoideduon idea tosiaan tuntui mahtavalta: kevyempää geeliä aamulla meikin alle ja täyteläisempää voidetta yötä vasten. Ja kumpikin samassa pakkauksessa!

Täytyy kuitenkin sanoa, että minun juttuni tämä ei sitten kuitenkaan lopulta ollutkaan. Päiväversio alkoi tuntumaan liian kevyeltä ja sen annostelun kanssa sai olla varovainen. Itse olen melko kova lutraamaan silmänympärysvoiteilla, mutta jos tällä yrittää lutrata, lähtee tämä lopulta murusina iholta pois. Ei kivaa ja minähän en lutraamisestani luovu. Ja sitä paitsi tästä puuttuu se kovasti kaipaamani aurinkosuoja.

Yöversio puolestaan tuntui aluksi lupaavan täyteläiseltä, mutta loppujen lopuksi Cliniquen All About Eyes Rich ja Louis Widmerin silmänympärysvoide ovat silti enemmän minun juttuni. Tämä on täyteläinen, mutta tykkään silti vielä hieman rasvaisemmasta koostumuksesta. Hyvin tämä kuitenkin kykeni kosteuttamaan ja pehmittämään silmänympäryksiäni.

Ei siis ollenkaan huono tuote ja voin edelleen lämpimästi suositella tätä, mutta omia vaatimuksiani ja tarpeitani tämä ei ihan kyennyt täyttämään. ( Ja kun näitä hintatietoja ja saatavuutta aina kuitenkin kysellään, niin tämä 2 x 10 ml purkki maksaa Kickseissä n. 39,50 euroa.)

Hyvä kuukausi sen kun näyttäisi siis jatkuvan!

Mutta hei, jos teiltä löytyy kokemusta Estelle & Thildin tuotteista niin kuulisin niistä mielelläni!
(Ja toki voisitte mielellään kertoa kokemuksianne muistakin postauksessa esiintyneistä tuotteista, mikäli kokemuksia vaan löytyy.)

PS. Olen monesti maininnut, kuinka hauskuutan itseäni Google Analyticsin avulla ja luen uteliaana hakusanoja, joilla blogiini voi päätyä. Olen naureskellut ja kummastellut niitä teille jo muutamat kerrat, mutta tänään taas törmäsin erääseen hyvin hauskaan hakusanaan, jolla blogiini oli päädytty.

Tiesittekö, että jos kirjoittaa Googleen hakusanaksi "iiris, anteeksi.. ei ollut tarkoitus taas tehdä sellaista sotkua,puhutaan minulle..? ps. rakastan sinua<3 " tulee ensimmäiseksi linkiksi minun blogini? Mistä hemmetistä Google oikein repii näitä hakusanavastauksia? Jos tuon kirjoittaa Googleen hakusanaksi (minkä tietysti heti testimielessä tein), ei vastaukseksi tuleva blogilinkkinikään edes sisällä mitenkään erityisesti noita sanoja. Vai riippuuko tuo hakusanavastaus myös siitä, kuka hakee ja mistä päin maailmaa hakee? WTF näin teiniksi, mitä kummaa näin aikuisiksi?

(Ja PPS: Miksi joku ennen kaikkea kirjoittaisi noin Googlen hakukenttään...?)

maanantai 24. toukokuuta 2010

Ihmismieli on heikko...

Olen yrittänyt tässä kuussa pitää tiukasti kiinni siitä, etten osta yhtään turhaa uutta tuotetta. Turhalla tarkoitan tuotteita, joiden ostamiselle ei ole oikein muuta perustelua kuin "Mä niin haluun ton!!" Olenkin pystynyt pitämään tästä kiinni melko hyvin...



...kunnes näin nämä kaksi lakkaa Kicksissä (2,90 € / kpl). Sävyt 54 ja 199 olivat niin vastustamattoman ihania, että ne oli aivan pakko hankkia, vaikkei minulla kynsilakoista varsinaista puutetta nyt ihan olekaan. Mutta kun minulta löytyy kumpaankin lakkaan sopivia kesäpaitoja ja toppejakin pari kappaletta korvakoruista puhumattakaan! Olisihan se nyt sääli jättää niihin mätsäävät lakat ostamatta.



Esimerkiksi nämä mätsäävät niin hyvin yhteen...



...aivan kuten nämäkin.



Mutta katsokaa nyt itse, nämä ovat niin herkkuja! Ylämpi kuva vääristää vaaleanvihreää lakkaa hieman, alempi kuva on totuudenmukaisempi. Lakka näyttää pullossa melko hailakalta, mutta kynsillä huomattavasti voimakkaammalta.



Sävy 199 on täydellinen omenanvihreä creme, joka oli jo yhdellä kerroksella lähes täysin peittävä ja kahdella kerroksella tuli sitten yllä oleva lopputulos. Niin vaalea, mutta silti silmiinpistävä.



Eniten minua kuitenkin ilostuttavat varpaankynteni ja niissä oleva sävy 54. En vain voi olla kurkkimatta varpaitani, niin herkku tämä sävy vaan on! Lakkaa on kynsissä kaksi kerrosta, mutta jo yksi kerros olisi periaatteessa riittänyt.



Itseasiassa kynteni näyttivät minusta niin ihanilta, että minun oli pakko ostaa töihin mennessäni kesäsandaalit, joilla voisin töissä hipsiä ja kurkkia aina ohimennen varpaitani ihan vaan omaksi ilokseni. (Kuten olen sanonut, omistan todella vähän vaatteita ja kenkiä enkä tosiaan omistanut ennestään yhtiäkään kesäsandaaleita.)

Vielä kerran: Katsokaa nyt tuota herkullista sävyä!



Kesäkesäkesä!

Kuten olen jo tosiaan aiemminkin maininnut tykkään, että minulta löytyy vaatteisiin mätsääviä kynsilakkoja. En metsästä näitä epätoivon vimmalla, mutta törmään näihin näköjään helposti. Hankin nimittäin viimeviikolla uuden kesäisen topin ja löysin sattumalta kotoani siihen oikein hyvin mätsäävän lakan:



Lakkana Natural Coden sävy 5 Be Cool, joka on aivan mahtava yhdessä toppini kanssa! (Olisihan se jo toki pieni ihme, jos kahdensadan lakan kokoelmasta ei löytyisi edes tarpeeksi lähelle menevää lakkaa...)

Kaikkien aikojen suosikkimätsäykseni löydätte muuten täältä.

Oletteko te löytäneet viimeaikoina ihania kesälakkoja? Millaiset sävyt kolahtavat teihin juuri tällä hetkellä?

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Huulirasvaremontti

Superhuulituotteeni Biothermin (valitettavasti juuri lopetettu) Nutrisource Levres on jälleen kulunut loppuun, mutta onneksi näitä on vielä yksi kappale jemmassa.



Olen ylistänyt tätä blogissani jo niin monesti (mm. täällä ja täällä), mutta tätä ei vaan voi ylistää liikaa! Käytän tätä aina yötä vasten ja normaalisti yksi purkki riittää käytössäni seitsemän kuukautta. Aknelääkkeiden aikana jouduin kuitenkin lotraamaan tätä reilusti ja jokailtaisessa käytössä tämä kesti "vain" viisi kuukautta. Ja koko lääkekuurin ajan huuleni pysyivät tämän ansiosta hyvässä kunnossa ja saatoin meikata niitä normaasti.

Olen niin katkera L'orealille, että he menivät lopettamaan näin loistavan tuotteen! Onneksi minulla on näitä vielä yksi jäljellä, mutta ensivuoteen mennessä minun on luultavasti kuitenkin löydettävä toinen tuote, joka kykenee korvaamaan tämän. Etsinnät ovat olleet aktiivisina käynnissä, mutta eivät ole vielä tuottaneet tulosta.

Jos kuitenkin saatte tätä vielä jostain käsiinne, suosittelen kokeilemaan! Paras huulirasva ikinä ja veikkaan, että aika moni voi yhtyä tähän mielipiteeseeni (hintaa n. 20 euroa / purkki).



Tilasin Strawberrynetistä kokeeksi tämän seuraajaksi aikoinaan Muradin Soothing Skin and Lip Care -huulirasvan, joka kuulosti lupaavalta, mutta ei sitten osoittautunut mitenkään erityiseksi tuotteeksi. Kosteutti ja pehmitti ihan kelvollisesti, mutta yötä vasten käytettynä huuleni eivät olleet aamun koittaessa muuttuneet taianomaisen pehmeiksi samalla lailla kuin Biothermin huulirasvan kanssa.

Itseasiassa päädyin lahjoittamaan tämän eteenpäin äidilleni, sillä vaseliinisen tuoksun läpi puskee todella keljuna tuoksu, joka muistuttaa energiajuomaa. Inhoan energiajuomia ja niiden tuoksua (hajua!) ja esimerkiksi Batteryn haistaminen saa minulle aina kylmät väreet pystyyn. Tämän vuoksi en kyennyt itse käyttämään tätä huulirasvaa kovin kauaa.



Uuden Nutrisourcen lisäksi jemmoistani löytyy vielä Pirkan väritön Mustikka huulivoide sekä kaksi meikeiksi laskemaani värillistä huulirasvaa, eli Pirkan Karpalo huulivoide ja Labellon Angel Star. Yritän malttaa ensin kuluttaa Pirkan Mustikka huulivoiteen pois yökäytössä ja aloittaa sitten taas etsinnät uuden HG-huulirasvan löytämiseksi.

Ja kun huulirasvoista nyt kerran puhuttiin, niin hankin itseasiassa juuri wannabe-insinöörille uuden huulirasvan ja tein valinnan tietysti täysin sillä perusteella, että mitä minä itse tahtoisin kokeilla... kieroa, mutta toimivaa.



MediSoftin Huulivoide vaikutti sisältönsä puolesta todella lupaavalta ja parin euron hintakin oli varsin sopiva (ja tässä tapauksessa pakkauskin näytti sopivalta sen uudelle omistajalleen).



Kun sitten kokeilin tätä huulilleni sain huomata, ettei tämä todellakaan ollut ollenkaan sitä, mitä minä itse huulirasvaltani haluan. Siis tämähän on ihan kuin voidetta (ja tuoksuikin ihan perusvoiteelle)! Kuvittele sitä tunnetta, kun laitat tavallista perusvoidetta huulillesi: voide katoaa huulille ja huulet tuntuvat minun makuuni jotenkin vain hassuilta eivätkä yhtään siltä, miltä niiden kuuluu minusta tuntua huulirasvan laiton jälkeen. Tuntuu, että tätä saisi olla kokoajan lisäämässä.

Periaatteessa tämä piti huulia pehmeänä, mutta mikään ihmetuote tämä ei huulillani ollut. Tavallinen, ihan hyvin kosteuttava huulirasva niille, jotka inhoavat sitä perinteistä huulirasvan tuntua huulillaan, mutta joiden huulet eivät tarvitse mitään superhoitoa. Uusi omistaja tykkäsi, mutta minä en niinkään. (Uutta omistajaa tosin epäilytti, voiko tämä olla tehokas, kun huulilla ei pahemmin edes tunnu mitään.)

Mitä huulirasvoja teiltä löytyy käytöstänne tällä hetkellä? Esitelkää ja kommentoikaa niin hyviä kuin huonoja varastojenne kätköjä!