Kuva-arvoitus

Seuraavaksi pieni kuva-arvoitus.



Tiedättekö, mitkä nämä ovat?



Kyllä minäkin näitä hetken mietin, kun äitini nämä nenäni eteen lykkäsi.



Tommy Taberman meets Vicky Rosti...? Tai oikeastaan vain puoliksi.

Kyseessähän ovat siis Augenstolz-meikkilasit, joiden avulla kehnomminkin näkevät onnistuvat jatkossa taiteilemaan meikkinsä paikoilleen vaivatta.



Laseissa on yksi linssi, jota voi kääntää puolelta toiselle tarpeen mukaan. Kun linssi on toisen silmän päällä, näkee silmällä meikata ja toinen silmä on helppo meikata esteettömästi.

Laseja on saatavilla useilla eri vahvuuksilla ja muutamilla eri kuoseilla. Hintakaan ei ole kohtuuton ja laseja on saatavilla valikoiduista apteekeista reilulla kahdellakymmenellä eurolla.

Hamstraukseen taipuvainen äitini osti meikkauslasinsa jo valmiiksi suurilla vahvuuksilla. Vielä niille ei kuulemma ole tarvetta, mutta hän halusi olla jo etukäteen valmistautunut siihen päivään, jona lasit tulevat olemaan tarpeeseen...



Kuosillekin on naisellinen selitys: lasit on sen ansiosta helppo löytää käsilaukun kätköistä helposti aina tarvittaessa. (Ja kuoseja löytyy muutamia muitakin.)

Miltäs kuulostaa?

Bästa Sommarstället, eli iloisia kuulumisia

Tämä kesä on ollut yksi elämäni parhaista kesistä tai itseasiassa jopa se paras. Olen nauttinut tästä kesästä täydellä sydämelläni, vaikkei minulla ole edes ollut varsinaista kesälomaa yhtä vajaan viikon vapaaputkea lukuunottamatta. Minulla on kuitenkin nimittäin ollut maailman paras kesätyöpaikka, minkä kautta minulle on auennut ihan uusi elämä.

Tiesin, että tulen tykkäämään kesätyöstäni jo laivaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä kävellessäni, mutta en arvannut, kuinka syvästi tulisin rakastamaan työtäni ja kaikkea siihen liittyvää.



Upeat auringonlaskut merellä laivan kannelta katsottuna...



...se mieletön fiilis, joka laivan kannelta maailmaa katsellessa muutenkin vain tulee....



...ja Tukholma on sitäpaitsi aivan mielettömän ihana paikka kesällä!


Tuntuu, että olen kasvanut tämän kesän aikana ihmisenä vuosia ja oppinut itsestäni todella paljon uusia asioita. Olen saanut elämääni ihan uudella lailla sisältöä ja muutenkin jollain tasolla rohkaistunut ja saanut uutta itsevarmuutta.

Vaikka olenkin jo valmiiksi ollut työpaikassa, jossa viihdyn todella loistavasti, on työnkuvassani eräs asia, joka stressaa minua jatkuvasti. Olen kosmetiikkamyyjä ja nimilaatassani lukee toimenkuvanani kosmetiikkaneuvoja. Tykkään nimenomaan etsiä asiakkaille sopivia tuotteita, yrittää keksiä asiakkaiden ongelmiin ratkaisuja ja neuvoa tuotteiden käytössä. Rakastan tehdä hyviä löytöjä asiakkaiden kanssa ja valita heille parhaita tuotevaihtoehtoja. Tykkään myös toimistopuolen hommista, mikäli niitä joskus sattuu olemaan.

Mistä sen sijaan en nauti yhtään on asiakkaiden ehostaminen. En ole meikkaaja enkä todellakaan tykkää meikata. Jos se olisi minun juttuni, olisin ryhtynyt meikkitaiteilijaksi. Asiakkaiden ehostaminen kuitenkin (ikäväkseni) kuuluu nykyiseen työtoimenkuvaani, kuten manikyyrit sekä kulmien muotoilu ja värjäyskin kuuluvat. Ei, en ole myöskään kosmetologi ja siihen on ihan syynsä, että keskeytin nekin opinnot aikoinaan.

Ilokseni voin nyt kuitenkin kertoa, että elämä on tehnyt varalleni uusia, iloisia suunnitelmia!



Tässä pieni vihje:



Kyllä, laivahommani eivät tosiaan ole ohi!

Sain nimittäin työtarjouksen, josta en olisi ikimaailmassa voinut kieltäytyä. Paitsi että saan työskennellä ihanassa ympäristössä ihanien tuotteiden ja ihmisten keskellä, sain toimenkuvaani myös jotain uutta: en ole enää pelkkä tavallinen myyjä, vaan myyjä, jonka vastuulla on hoitaa myymälän tilaukset ja monet muut konttorihommat! Ja ennen kaikkea naurettavat 23 viikkotuntia nälkäpalkalla vaihtuvat täysipäiväiseen työhön suomalaisen työntekijän Monacossa, eli merillä, jonne verottajan koura ei ulotu turhan tiukalla otteella...

Toimenkuvaani laivalla kuuluvat syyskuusta lähtien tavallisten myyjänhommien lisäksi siis myös toimistohommat, mistä olen erittäin innoissani. On aivan uskomattoman mahtavaa, että tällaiselle 23-vuotiaalle kakaralle annetaan mieletön vastuu ja ennen kaikkea luotetaan, että minusta on hommaan! Voin nimittäin kertoa, että kun työkavereiden keski-ikä on 50-vuotta ja elämänkokemuskin sen mukaista, saa välillä tosiaankin olla todistelemassa taitojaan ja selventää, ettei työnimike "kesätyöntekijä" välttämättä tarkoita kokematonta idioottia... Onneksi työporukka on kuitenkin ottanut tämänkin kesäkissan hyvin vastaan ja todennut, ettei kissaa saa hylätä kesän päätyttyä ja siitä on pidettävä huolta jatkossakin.

Olen paiskinut tänä kesänä hullun lailla töitä ja viettänyt viimeisten parin kuukauden aikana kotona arviolta vain kymmenisen päivää, joten blogini postaustahti on hieman hiipunut. Olen yleensä pitänyt kiinni siitä, että vastaan kaikkien kommentteihin, mutta nyt olen kuitenkin joutunut kiireistäni johtuen skippaamaan kommentteihin vastailun (kiitokset lukijoille, jotka ovat antaneet toisille lukijoille vinkkejä puolestani!). Yritän kuitenkin palata niin postausrytmiin kuin saada kommentteihinkin vastauksia nyt, kun elämäni hieman rauhoittuu.

Elämässäni on kuitenkin tapahtumassa muitakin suuria muutoksia, joten älkää hätääntykö, jos blogin puolella on vielä ajoittain hiljaista. Menossa on suuria prosesseja ja olen oppinut, ettei minun tarvitse venyä joka suuntaan ja että elämä on tehty nautittavaksi ja paras tulos syntyy, kun menee fiiliksen mukaan eikä stressaa turhaan.

Palaillaan taas pian kosmetiikan merkeissä, sillä sanottavaa ja näytettävää on paljon!

Kuinka vanhoja tuotteita omistan?

Aina välillä joku kysyy minulta kosmetiikan säilyvyydestä ja viittaa siihen, että omissa jemmoissani on varmasti ties kuinka vanhoja tuotteita ja kyselee vielä samaan hengenvetoon, enkö pelkää pöpöjä. Ja joka kerta olen yhtä ihmeissäni, sillä minusta jemmoissani ei todellakaan ole kovin vanhoja tuotteita.

Saadakseni epäilyksilleni varmuutta päätin selvittää, kuinka vanhoja vanhimmat tuotteeni ovat. Pohtiessani uuden ja vanhan rajaa päätin vetää merkkipaaluksi blogini alun. Aloitin blogini aika tarkalleen 1,5 vuotta sitten tammikuun viimeisenä päivänä 2009 ja päätin nostaa esiin jokaisen tuotteeni, joka on sitä vanhempi.

Kuten epäilinkin, ei kasa juurikaan ole (jemmojeni koon huomioon ottaen) tätä suurempi:



(Jätin kynsilakat kokonaan homman ulkopuolelle, sillä nehän eivät mene miksikään vuosien kuluessa.)

Ja tiedättekö mitä? Minä muistan oikeastaan melko hyvin, koska näistä tuotteista jokainen on jemmoihini tullut!



Tämä L'orealin huulipuna on vanhimpia omistamani meikkituotteita. Se näyttäisi olevan valmistettu vuonna 2007.



Nämä taitavat olla molemmat vuoden -06 tuotteita, eli nämä ovat ne kaikkein vanhimmat kosmetiikkatuotteeni. Onneksi puuterimaiset tuotteet pysyvät pitkään hyvinä.



Nämä olen saanut syksyllä -08, eli nämä ovat kohta kaksi vuotta vanhoja.



Nämä ajoittuvat alkuvuodelle -08, eli nämä ovat noin 2,5 vuotta vanhoja.



Tämä on peräisin loppuvuodelta -08, eli on alle kaksi vuotta vanha.



Nämä Natural Coden huulikiillot sain niiden tultua myyntiin, eli nyt puhutaan elokuusta -08.



Päiväyksien mukaan nämä L'orealin kiillot on valmistettu vuonna -08.



Tämä Chanelin aurinkopuuteri on vuosimallia -08.



Nämä tuotteet on kaikki ostettu joulukuun -08 aikana (Tigin Fashionista hoitoaine tosin saatu kuukautta myöhemmin) lukuunottamatta Burberryn Brit Sheer hajuvettä, jonka ostin joulukuussa -07. Hajuvesi on siis reilut 2,5 vuotta vanha ja muut tuotteet reilut 1,5 vuotta vanhoja.



Nämä ovat myös vuodelta -08.



Luultavasti nämäkin.



Diorin palettini ovat vuonna 08-ostettuja ja niistä vanhin on tehty vuonna 2005.

Myös nämä tuotteet ajoittuvat vuosiin 2007-2008:


















Järkyttävintä oli kuitenkin tajuta, että kaikki loput tuotteeni ovat kävelleet kaappeihin ostolakkoni aikana. Jos siis oikeasti lähdetään fantasioimaan ja unohdetaan realiteetit, olisivat kuvissa näkyneet tuotteet ainoat omistamani kosmetiikkatuotteet, mikäli olisin ihan oikeasti ollut ostolakossa tämän kuluneen 1,5 vuoden ajan. Ja mikäli en olisi ostanut uusia tuotteita, ei näitäkään varmasi enää olisi jäljellä.

Hiljaiseksi vetää.

Toisaalta mieltäni kuitenkin helpotti suunnattomasti kun saatoin konkretisoida itselleni, etten omista enempää vanhahkoa kosmetiikkaa. Eipähän ainakaan tarvitse stressata tuotteiden vanhenemista!

Miltäni jäi kuitenkinkin kaihertamaan se, kuinka toisin asiat voisivatkaan olla, mikäli olisin vaan tiukasti pitänyt ostolakostani kiinni. Toki hirveän suuri läjä tuotteistani on töiden kautta tulleita, mutta onhan noita tullut itsekin ostettua muutama...

Antaisikohan tämä sitä pientä lisämotivaatiota, jota olen jo jonkun aikaa kaivannut...? Niin tai näin, mutta ainakin aion nyt ottaa nuo vanhimmat tuotteeni ahkeran kulutuksen alle.

Oman onnensa herra

Elämässä on välillä tehtävä todella vaikeita päätöksiä. Näitä päätöksiä tehdessä on aina pohdittava, mitä mistäkin valinnasta seuraa ja mikä on kannattavinta. Täytyy myös ottaa huomioon kehen ja mihin voi luottaa, kuka tai mikä tuo parhaat puolesi esiin ja kuka tai mikä saa puolestaan pahimmat puolesi esiin.

Välillä päätöksiä tehdessä mieleen tulee neronleimauksia, jotka edesauttavat kompromissin tekemisessä. Ei aina ole päätettävä jokotai, joskus voi valita vähän yhtä ja vähän toista!

Tämä syvällinen pohdinta ei ollut alustusta tuleville työkuvioilleni tai harkinnalleni, ottaisinko wannabe-insinöörin ohella ruotsalaisen rakastajan (mikä ei toki ole hassumpi idea sekään...) vaan ihan vaan pohjustusta idealle, jonka eräänä iltapäivänä keksin pakatessani tavaroitani jälleen yhtä ruotsinlaivalla tehtävää työviikkoani varten.

Ongelmanani olivat luomiväripaletit ja tarkemmin sanottuna lähinnä Diorin luomiväripaletit.



Jokainen tietää, että useamman sävyn sisältävän luomiväripaletin hankkiessa paletissa on aina vähintään yksi luomivärisävy, jota ei tule pahemmin käyttäneeksi. Yleensä paletissa on myös yksi sävy, jota nimenomaan tulee käyttäneeksi. Ja sitten on niitä sävyjä, joita tulee käyttäneeksi, mutta lähinnä joidenkin muiden kuin paletissa mukana tulevien sävyjen kanssa.

Voi kuinka tällainen hankaloittaakaan sitä, kun tahtoisi lähteä reissuun ihan vaan parin luomiväripaletin kanssa!

Räpläiltyäni eräänä kuumana iltapäivänä palettejani läpi epätoivoisena tuskan hiki otsallani helmeillen yrittäen päättää, mitä ottaisin reissuun mukaani, sain vihdoin neronleimauksen. Itseasiassa tätä ei oikein voi kutsua varsinaiseksi neronleimaukseksi, mutta ainakin mullistavaksi ideaksi minun mittapuullani.

Miksi ihmeessä tyydyn aina menemään niiden yhdistelmien mukaan, mitä herra Tyen Diorilla päättää yhteen kuuluvan? Onhan minulla omakin tahto! Kun minulla kerran on näitä viisikoita vaikka (no-ei-todellakaan-kellekään) muille jakaa, niin miksi en yhdistäisi napeista juuri sellaisia kokonaisuuksia, kuin itse tahdon?

Miksi ihmeessä minulla on mennyt yli kolme vuotta tajuta, että voin vaihdella Diorieni nappejen paikkoja ihan juuri niin kuin itse tahdon eikä minun todellakaan tarvitse kantaa yhden tai kahden sävyn takia aina mukanani useampaa palettia? Miksi, oi miksi, olen niin kosmetiikkateollisuuden pyöriteltävissä??



Tämä oivallus avarsi maailmankuvaani huomattavasti ja sai minut suorastaan kokemaan valaistuksen. Minun ei enää tarvinnut kantaa mukanani koko Incognitoa ihan vaan siksi, että sen oikean ylänurkan sävy oli täydellinen kulmaluullani ja häivytysten pehmentämiseen.

Minun ei myöskään tarvinnut pitää lempparipaletissani Petal Shinessa sen oikean ylänurkan sävyä turhaan mukana, kun en sitä kerran koskaan käytä.

Monille (varsinkin MAC:in kanssa puuhaileville) luominappien irroittelu on tuttua puuhaa ja vaikka puuha olikin tuttua minullekin, en vain jostain syystä ole koskaan tajunnut tehdä sitä Diorieni kanssa.

Jos joukossa kuitenkin on niitä, jotka eivät ole perillä siitä, kuinka homma toimii, niin kerron siitä pari sanaa.

Luomiväripannut (ne metallinpalat, joissa luomiväri on pressattuna) ovat kiinni paletissa liimalla, joka pehmenee lämmön vaikutuksesta. Moni irroittelee yksittäisi luomivärinappejaan suoristusraudan levyjen avulla, mutta itse tyydyin vaan lämmittämään luomiväripaletin pohjaa föönin avulla. Palettia aikani lämmiteltyäni työnsin ohuen nuppineulan valitsemani luomivärin pannun ja itse paletin reunan väliin. Tämän jälkeen lämmitin paletin pohjaa föönillä vielä hieman lisää. Kun liima on hieman sulanut, irtoaa nappi nuppineulaa ihan vaan kevyesti kallistamalla.

Huom! En yllytä ketään tekemään tätä Dioreilleen, sillä en todellakaan ole vastuussa hajonneista napeista ja pahoinpidellyistä Dior-vauvoista! Jokainen siis toimikoot omalla vastuullaan tiedostaen, että liika väkivalta saattaa hyvinkin hajoittaa napin!

Lopputulos oli mm. tämä paletti, joka lähti matkalle mukaani joitakin viikkoja sitten:



Petal Shinen pohjassa ovat paikoillaan alkuperäisinä sävyinä vasemman ylänurkan vaaleanpunainen ja oikean ajanurkan violetti. Oikeassa ylänurkassa on Incogniton nude beige, keskellä Earth Reflectionin vaaleanpunakultainen nappi ja vasemmassa alanurkassa Purple Crystalin vaaleahko lila.

Alunperinhän paletti näytti tältä:



Pieniä muutoksia, mutta silti juuri sellaisia, että paletti muuttui huomattavasti käytännöllisemmäksi ja mukavemmaksi kantaa mukana.

Voi, kuinka odotankaan, että pääsen huomenna kotiin (oltuani jälleen kolme viikkoa sieltä poissa) ja yhdistelemään palettejani oma fiilikseni mukaan!

Onko joku muu keksinyt tehdä viisikoillaan samaa tai teettekö muilla paleteillanne tätä samaa? Vai tyydyttekö vaan niihin väreihin, joita paletissa sattuu olemaan?

T. Toisten tahtoon alistumaton Virve, nykyään oman onnensa herra.

Kesälakkauksia

Olen tällä hetkellä lievästi sanottun kiireinen töiden vuoksi, mutta tässä tulisi kuitenkin pieni ja pikainen vilautus viimeaikojen lakkauksista, jottei blogi täysin vaikenisi.



Lumenen vanha kausisävy 65 Kevätkepponen ei sitten ollutkaan kynsissä ihan niin herkku, mitä sen kuvittelin olevan. Ihan mukava sävy silti.



Lumenen vanha kausisävy 61 Vallattomin mielin puolestaan oli söpömpi kuin kuvittelinkaan. Niin söpösöpösöpö!



Likaisenkeltainen Dependin alelöytö, eli sävy 161. Myös ihan hauska tapaus.



Tämä lakka oli minulle laatunsa puolesta täysin uusi tuttavuus. Kyseessä oli (äitini) Inglotista ostettu lakka (muistaakseni) sävyssä 617. Tämä oli laadultaan hyvin kestävä ja levittyi kynsille kauniisti, joten tästä minulla on pelkkää hyvää sanottavaa.

Oi Inglot, tule tänne hieman pohjoisempaankin! (Tai älä tulekaan, tulet vain liian kalliiksi kuitenkin.)

Mutta kuten tosiaan totesin, olen tällä hetkellä hyvin kiireinen töiden vuoksi. Olin naputellut ja ajastellut teille etukäteen läjän postauksia työkeikkojeni ajaksi, mutta elämä yllätti ja korvasikin yllättäen vapaapäivani työpäivillä. Tämän vuoksi en ole edes ehtinyt pysähtyä miettimään, mistä voisin teille naputella. Blogini tulee siis olemaan hetken postaustauolla, mutta lukekaa vaikkaipa vanhoja postauksia, jos tulee ikävä.

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

Vichy Aqualia Antiox Pro-Youth Deoxidising 24 Hr Hydrating Fluid SPF 12

Olen yrittänyt nyt puoli vuotta päästä sinuiksi tämän voiteen kanssa, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että taidan luovuttaa ja antaa tämän suosiolla eteenpäin jollekin kavereistani. Minusta ja tästä kun ei vaan tullut kavereita, vaikka sitä niin kovasti halusin ja yritinkin.



Kyseessä on Vichyn Aqualia Antiox Pro-Youth Deoxidising 24 Hr Hydrating Fluid SPF 12 .

Kevyt fluid-koostumus kuulosti lupaavalta, mutta loppujen lopuksi tämä ei ole silti tuntunut tarpeeksi kevyeltä minuun makuuni. Tykkään nimittäin varsinkin kesäisin päiväkäytössä voiteista ja emulsioista, jotka tosiaan imeytyvät iholle ja tätä en vaan ole millään saanut täysin imeytymään ja katoamaan. Ihoni jää aina jotenkin tahmaisen oloiseksi ja minä kun ehdottomasti tahdon tahmatonta pintaa.

Olisin halunnu niin kovasti tykätä tästä, sillä voiteen koostumuksessa on pieni juju. Tämä on nimittäin näitä Estee Lauderin Day Wear Plus Sheer Tint Releasen kaltaisia tuotteita! (Ja itseasiassa kun kerran L'orealilta tulevasta tuotteesta puhutaan, niin ihan identtisen näköinen koostumus löytyy saman konsernin Biothermin alla kulkevista Rides-Repair Chroma-lift silmänympärysvoiteesta ja "seerumista".)



Suomeksi tämä siis tarkoittaa sitä, että kun voidetta ottaa tuubista ulos, näyttää se ensin hieman vaaleanpunaharmaalta (Day Wear Plus näyttää harmaammalta) voiteelta, mutta kun voidetta lähtee hieromaan iholle, muuttuu se kevyesti värilliseksi ihon sävyä jäljitellen. Tämä siis tasoittaa ihon väriä kevyesti, vaikkei olekaan mikään varsinainen sävyttävä päivävoide!

Tasoitusefekti on huomattavasti Day Wear Plussaa kevyempi, mutta olemassa kuitenkin. Lisäksi ihon pinta jää mukavan heleän näköiseksi. Tuubi on myös näppärän kokoinen (40 ml) ja mallinen eikä paina paljoa, eli se kulkisi helposti reissussakin mukana. Itken ja vingun mitä suurimmin, ettei tämä vaan toimi ihollani!



Kalkkilaivan kapteenina en voinut käyttää tätä talvella, sillä jos kasvoni ovat vaaleat, on kaulani vieläkin vaaleampi. Jos laitan kasvoilleni vähänkin jotain sävyä tuomaan, näyttävät kasvoni ja kaulani totaalisesti eriparisilta. Tuote piti siis jättää odottamaan kesää ja itseruskettelua vaikka se silloin muuten olisikin kuivalle iholleni kelvannutkin hyvin.

Harmikseni olen kuitenkin kasvohikoilija. Fluidi tuntui ja näytti levittäessä kivalta ja jäikin iholle hetkellisen puolimattaiseksi, mutta jo muutamassa minuutissa ihonpintani oli ikävän tahmainen. Voiteen ei tarvitse olla minulla matta, mutta en tahdo sen päiväkäytössä tuntuvan yhtään rasvaiselta tai muutenkaan olemassaolevalta.

Ihana tuote, josta olisin halunnut pitää, mutta jonka kanssa emme vaan löytäneet yhteistä säveltä, vaikka kuinka sitä yritin hakea.

Onko joku muu kokeillut tätä ja löytänyt yhteisen sävelen?

New Must-Have

Yksi tämän kesän parhaista löydöistäni on ollut Diorin Lip Glow SPF 10.



Paitsi että pakkaus on suloinen kuin mikä, on myös tuote aivan loistava.

Te tiedätte, etten ole niinkään huulirasvaihmisiä vaan nimenomaan huulimeikki-ihmisiä. Tahdon siis, että huulillani on väriä ja mielellään myös kevyttä kiiltoa. Aina ei kuitenkaan ole aikaa keskittyä punaamaan huulia (ja vaikka olisikin, ei se kaikkien mielestä ole aina juuri silloin tilanteeseen sopivaa) ja joskus minäkin kaipaan tuotetta, joka ei todellakaan tarvitse peiliin vilkaisua sitä huulille vedellessä. Ja juuri sellaisen tuotteen olen nyt löytänyt -luksuksesta tinkimättä.



Diorin Lip Glow on siis suojakertoimella 10 varustettu huulirasvamainen tuote, joka näyttää puikossa värittömältä. Vaikka tämän paikka Diorin telineessä onkin huulia pullistavan Lip Maximizerin vieressä ja sävymaailmakin on erehdyttävästi samanhenkinen, ei pidä silti erehtyä luulemaan, että tämä olisi vastaaa tuote vain eri muodossa. Tämä on nimittäin ihan oma tuotteensa (joka yhdessä Lip Maximizerin kanssa toki tekee entistäkin kauniimman lopputuloksen).



Tämän koko nimi on Lip Glow Color Reviver Balm ja tämä on eräänlainen sävyttävä huulirasva. Suomeksi se siis tarkoittaa sitä, että tämä antaa jokaisen huulilla omanlaisen sävyn pienellä kiillolla varustettuna. Ilmeisesti homma selittyy pH:lla enkä usko, että tämä voi muuttua muuten kuin erilaisiksi vaaleanpunaisen ja pinkin variaatioiksi, mutta juuri sellaista minun huuleni kaipaavatkin.



Ensinnäkin siis huuleni ihan ilman mitään meikkiä.



Sitten lähes heti huulisävytteen levityksen jälkeen. Jos oikein tarkasti tunnustelee, voi huulilla tuntua ihan kevyttä nipistelyä, mutta ei siis mitään sellaista, minkä voisi tajuta, ellei sitä ihan hakemalla hae. Tämä ei ole siis varsinainen pullistava tuote. Tässä vaiheessa sävy on vasta hyvin kevyesti vadelmaiseen menevä ja huulilla on kevyttä kiiltoa.



Pienen hetken päästä huuleni näyttävät kuitenkin juuri sellaisilta, kuin niiden tahdonkin näyttävän. Niissä on väriä ja kiiltoa, mutta en ole tarvinnut peiliä tuotetta levittäessäni. Lisäksi tämä sai huuleni tuntumaan pehmeiltä ja hoidetuilta ja estää niitä kuivumasta.



Mukavaa on myös se, että vaikka itse tuote lähtisikin huulilta pois, jää niille silti hieman sävyä. (Henkilökohtaisesti annan plussaa myös siitä, että tämä tuoksuu Marianne-karkeille.)

Tämä on juuri sellainen tuote, joka kulkee esimerkiksi aina päivisin laivalla college-housujeni taskussa, kun myymälä on kiinni, mutta minä puran hikisenä tavaroita ja järjestelen hyllyjä ja tahdon lookkiini edes hieman eloa. Omat huuleni kuivuvat, mikäli en pidä niillä kosteuttavaa kiiltoa tai punaa (tai sitten sitä supertylsää huulirasvaa), joten tätä on todella näppärää ja nopeaa lisätä ohimennen toisella kädellä samalla, kun täytän toisella kädellä hajuvesipulloja laatikosta hyllyyn. Ja jos ikinä kävisin rannalla, ottaisin tämän varmasti myös sinne mukaani.

Onhan minulla toki myös vastaavalla idealla toimiva Too Facedin Mood Swing, mutta se on nestemäinen kiilto ja kaipaa levittäessä peiliä kaverikseen. Lisäksi Mood Swingini muuttuu todella barbimaiseksi sävyksi, eli ei tosiaankaan ole sitä, mitä tällaista tuotetta käyttäessäni haen.

Tästä tuli siis tämän kesän keskipäivien suosikkituotteeni.

(Kyllä on pirun rankkaa olla kosmetiikkafriikki kun pitää näköjään keksimällä keksiä erilaisia tarpeita ja perusteluita erilaisille tuotteille ja niiden hankkimiselle.)

Onko joku muu kokeillut tätä?