Kasvaisivatko ne nyt kuitenkin?

Jotkut varmasti muistavat minun ryhtyneen vuosi sitten epätoivoisiin tekoihin pitkien ripsien saavuttamiseksi. Ostin toissakesänä Enormous Lash -ripsienkasvattajan, jonka vaikutuksia ripsieni kasvuun esittelin teille kuvallisten todistusaineistojen kera kerran kuukaudessa.

Lopputulos oli, ettei ripsilleni tapahtunut yhtikäs mitään ja että koko homma tuntui ajan ja rahan tuhlaukselta. (Rahan tuhlauksesta syytän yhä Gloria-lehteä, jonka toimittaja sujuvasti taustoja selvittämättä artikkelissaan höpötteli Enormous Lashilla olevan Suomessakin rahat takaisin -linjalla oleva tyytyväisyystakuu. Vaan eipä ollut ja jos olisin sen tiennyt, en olisi tuotetta ostanut.)

En kuitenkaan tahdo antaa periksi ja myöntää, ettei ripsiä nyt vaan voi kasvattaa reseptivapailla tuotteilla (vaikka järki sitä mieltä yhä onkin). Annankin siis eräälle toiselle vastaavalle tuotteelle mahdollisuuden näyttää kyntensä.



Sain nimittäin kokeiltavakseni RevitaLash-hoitolinerin, joka toimii siis samalla idealla kuin aiemmin kokeilemani Enormous Lash -ripsienkasvattaja. Tuote on siis nestemäistä litkua, jota sipaistaan ripsirajaan sen eyeliner-siveltimen kaltaisella sivellinpäällä ja näin käytettynä sen pitäisi imeytyä vaikuttamaan sinne, mistä ripsi kasvaa. Erona Enormous Lashin käyttöön on se, että RevitaLashia käytetään kerran vuorokaudessa (mielellään iltaisin) kun taas Enormous Lashia kehotettiin käyttämään aamuin ja illoin.



Eräs juttu tässä on kuitenkin erityisen jännittävää. Enormous Lash uudistui ennen Euroopan markkinoille tuloa ja siitä poistettiin sen vaikuttava aine prostaglandiini, minkä vuoksi tuotteen tehokin ilmeisesti heikkeni. Käsitin, että prostaglandiinia ei saisi olla reseptivapaissa tuotteissa, eli näin ollen reseptivapaat tuotteet eivät kykenisi samanlaisiin tuloksiin kuin reseptillä saatavat vastaavat. Mutta nyt minulla on kädessäni RevitaLash, jonka Inci-listassa seisoo Trifluoromethyl Dechloro Ethylprostenolamide eli prostaglandini. Täh?



No, ei se mitään, sillä prostaglandinia sisältävillä tuotteilla on nimenomaan saatu hyviä tuloksia ripsien kasvussa, eli otan tuotteen innolla käyttöön ja tottakai raportoin tuloksista jälleen teille kerran kuussa. Jos vaikka kenties nyt löytyisi tuote, joka kykenisi loihtimaan meille kaikille räpsyripset?

RevitaLash hoitolierilla on hintaa 121 euroa ja sen jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Onko joku teistä kokeillut RevitaLashia ja saanut sillä oikeita tuloksia? (Ja ne "musta nyt tuntuu että ehkä jotain jos oikeassa kulmassa ja valossa ja kuun asennossa katsoo" -vastaukset voidaan jättää tämän kyselyn ulkopuolelle.)

Kesän tylsin tyttö

Voin kertoa, että olen nyt ihan virallisesti ollut kesän tylsin tyttö mitä tulee meikkaamiseen.

Katsokaa nyt vaikka itse:



(Kuvan itse kootusta paletista lisäinfoa tässä postauksessa.)

Tästä nyt puhumattakaan:



Olen luullut tarinoiden loppuneista luomivärinapeista olevan vain villejä urbaanilegendoja, mutta ilmeisesti ne ovatkin olleet ihan oikeita tositarinoita.

Olen käyttänyt kesän aikana lähes totaalisesti loppuun kaksi luomiväriä ja kolmaskin näyttää käyvän pikapuoliin vähiin. Kuinka tylsä voikaan tyttö olla, jotta saa moiset kulumat aikaan parissa kuukaudessa, kysynpähän vaan?

Niin tai näin, mutta toivon sydämestäni, että saan uutta innostusta meikkailuun syksyn edetessä.

Pientä lisäinnostusta minulle on ainakin tuonut eräs lahja, jonka sain vähän aikaa sitten:



Kyseessä on Diorin taxfree-myyntiin tarkoitettu Cannage Color Collection -setti, josta löytyy kahdeksan hyvälaatuista ja herkullista luomiväriä sekä kaksi kaksipäistä applikaattoria niiden levitykseen.



Suurin osa sävyistä on rakastamaani iridescent-laatua eivätkä loputkaan sävyt ole laadultaan pöllömpiä.



Paletti on täydellinen siinä mielessä, että sen sävyjä voi yhdistellä todella monipuolisesti erilaisiin meikkeihin.



Sävyillä saa helposti tehtyä joko todella kevyttä ja luonnollista lookkia...



...tai syvempää ja rajumpaa iltalookkia.



Jostain syystä suosikkisävykseni on muodostunut vasemman alanurkan sininen sävy. En ole ollut kova sinisten sävyjen suosija, mutta tämä on jotenkin vain sellainen täydellinen sininen.



Sävy on syvä sininen, mutta toimii kuitenkin lähes minkä tahansa muun luomivärin kanssa antamassa tummuutta ja syvyyttä meikille. Tämä toimii lilan silmämeikin kanssa. Tämä toimii kultaisen tai ruskean silmämeikin kanssa. Tämä toimii harmaan tai hopeisen silmämeikin kanssa. Tämä nyt siis vaan toimii lähes kaiken kanssa! Tarkempaa infoa paletista löytyy esimerkiksi täältä.



Miten on, tykkäättekö te tällaisista taxfree-myynnissä olevista erikoispaleteista? (Tai tahtooko joku muu muuten vaan avautua omasta tylsyydestään mielikuvituksettoman meikkaamisensa suhteen?)

Poronpalleroita, jäkälää ja poronmaitoa...?

Rakastan uusia innovaatioita kosmetiikan puolella. Aina juttujen ei täydy olla totaalisen uusia, mutta on vain hienoa, että joku on keksinyt käyttää niitä.

Yksi ihanan innovatiivinen (ja ennen kaikkea kotimainen!) tuotesarja, jonka tuotteita sain kokeiltavakseni on Lappi Facial. Lappilaiset kasvojenhoitotuotteet käyttävät apunaan jo näin (taas uudelleen) pääkaupunkiseutulaisenkin korvaan perin eksoottisia aineosia: poronmaitoa ja jäkälää!

Kaikille tuttu kotimainen Lumene on myös keksinyt käyttää poronmaitoa 40-vuotistaipaleensa kunniaksi lanseeratun Natural 3-tehovoiteen reseptissään, mutta minusta on jotenkin aivan ihastuttava ajatus, että yksityisyrittäjätkin lähtevät kehittämään omia juttujaan ja siksi minusta on ihana tuoda Lappi Facial -tuotteita blogissani esille.



Sain kokeiltavakseni Lappi Facial -tuotesarjan viisi ihonhoitotuotetta: Lapin lähdevesipuhdistusgeelin, Lapin lähdevesikasvosuihkeen, Poronpallerojäkälä kuorinnan, Poronmaitonaamion sekä Poronmaitoemulsion.

Kaikki kokeilemani tuotteet ovat hajusteettomia ja niiden tuoksu muistuttaa lähinnä perusvoiteiden neutraalia tuoksua. Toki eksoottiset tuoksut olisivat tuoneet mukavaa luksusta, mutta hajusteiden lisääminen olisi tietysti voinut rajoittaa tuotteiden käyttöä herkemmillä ihmisillä. Fiksua siis karsia ne pois.



Lähdevesipuhdistusgeeli oli mukava hellävarainen puhdistustuote, jonka INCI:stä löytyi vain yhdeksän eri aineosaa! Mukavaa, sillä nykyään jo pelkissä puhdistustuotteissakin on usein useampaa kymmentä aineosaa. Geeli puhdistaa kevyen meikin hellävaraisesti ja liukenee helposti veteen, mutta jättää ihon pesun jälkeen todella miellyttävän tuntuiseksi. Geelit eivät yleensä ole minun juttuni, sillä ne ovat usein liian peseviä, mutta tästä minunkin ihoni tykkäsi. Puhdasta, muttei kiristävää, eli juuri sitä, mitä minä ja ihoni haemme.



Lapin lähdevesikasvosuihke on myös mukava tuttavuus ja käytössä lähes totaalisen tuoksuton. Aineosaluettelosta löytyy heti veden jälkeen glyceriniä ja panthenolia, eli kyllä tässä muutakin ollaan suihkimassa kuin pelkkää (lähde)vettä. Inci oli kuitenkin helppo ja selkeä kahdeksan aineosansa kanssa, eikä niistä ennen kaikkea yksikään ollut denaturoitu alkoholi.

Itse en ole ollut suihkutettavien kasvovesien lähin ystävä, mutta tätähän voi toki myös suihkauttaa vanulappuun ja pyyhkiä kasvot vanulla. Mineraalimeikkien ystävänä tykkäsin tästä kuitenkin kovasti, sillä jos meikkipohja jää joskus liian tunkkaisen tai jauhoisen näköiseksi (mitä toki tapahtuu vain todella harvoin), voi kasvovesisuihkeella suihkauttaa meikin päälle hieman raikastusta, minkä jälkeen pohja näyttää todella heleältä ja freesiltä.



Tuotteista ylivoimaisesti eksoottisimman kuuloinen ja jännittävimmän oloinen oli Lapin poronpallerojäkälä kuorinta. Kehäkolmostyttönä hihitin aluksi hysteerisesti nimeä suussani maistellen. Jäkälä oli kyllä tuttu termi, mutta poronpallerot kuulostivat korviini hieman papanoilta... Onneksi Google kuitenkin selvensi minulle poronpallerojäkälän olevan jäkälälajike ja tämän oppitunnin jälkeen uskaltauduin hieromaan sakean geelimäistä tuotetta kasvoilleni pelkäämättä erikoista lapinkastetta.



Kuorinnan rakeet tuntuivat pieniltä ja hyvin kuorivilta, mutta silti jotenkin hellävaraisilta kasvoilla, eli uskoisin kuorinnan sopivan hieman herkemminkin hankaamiseen reagoivalle iholle. Käyttöohjeissa varoiteltiin mahdollisesta pienestä nipistelystä, mutta minä tai toiseksi koejänöseksi loikkinut äitini emme kumpikaan havainneet moista ilmiötä. Parempi kai kuitenkin varmuuden vuoksi varoittaa, jottei panikointia synny.

Kuorinta oli mukava käyttää ja jätti ihon mukavan pehmeäksi. Varsin mukava tuote hauskalla nimellä ja raaka-aineella!



Viimeistelin lappilaisen kasvohoitoni sarjan Poronmaitonaamiolla, joka osoittautui varsin mainioksi pehmittäjäksi ja kosteuttajaksi. Naamion annetaan olla kasvoilla kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen sen voi joko huuhdella vedellä tai vain pyyhkiä iholta pois paperin tai vanun avulla.



Suosikkijuttuni tässä naamiossa on kuitenkin se, että sen voi jättää iholle yöksi, jolloin se käy myös täyteläisestä yövoiteesta. Rakastan nimittäin kosteusnaamioita, jotka voi jättää iholle. En todellakaan ymmärrä, mitä järkeä on ensin tuoda iholle kunnolla kosteutta ja pehmitystä ja sitten huuhtoa iho puhtaaksi vedellä ja viedä lähes kaikki saavutettu hoitoteho veden mukana viemäriin... Plussaa tälle naamiolle myös muuten siitä, että tuotetta voi huoletta käyttää myös silmänympärysiholla.



Myös sarjan Poronmaitoemulsio tuntui iholla todella mukavalta. Kuusikymppisen äitini iholle voide ei ollut keveytensä vuoksi täysin riittävä, mutta omalla ihollani voide tuntui päiväkäytössä aivan mahtavalta. Ensinnäkin jo itse voiteen koostumus oli ihanan pehmeä ja voidetta oli jotenkin poikkeuksellisen mukavaa levittää kasvoille juuri sen koostumuksen ansiosta. Voide myös tuntui kosteuttavan sopivasti, mutta imeytyi iholla lähes mattapintaiseksi. Ei ollenkaan kiristävän mattaiseksi, mutta juuri sopivan mattaiseksi. Käyttämäni mineraalipohja toimi tämän kanssa mainiosti ja myös nestemäinen meikkipohja istui tämän päälle hyvin. Itse tykästyin tähän voiteeseen kovasti ja käytän purkkini ilolla.

Ainoa huono puoli näissä kivoissa (ja ehdottoman eksoottisissa tuliaistuotteissa Suomesta ulkomaille) on saatavuus. Myyntipisteet sijaitsevat pääosin pohjoisemmassa, mutta onneksi Espoossa sijaitseva Villikaura myy näitä nettikaupassaan, eli periaatteessa tuotteet ovat kuitenkin kaikkien saatavilla. Toivotaan, että tuotteiden saatavuus lisääntyy ja useampi pääsee räpläilemään tuotteita ihan livenäkin!

Onko joku muu päässyt kokeilemaan näitä? Mitä mieltä olette ylipäätänsäkin näistä pienemmistä, omaa juttuaan toteuttavista sarjoista? Ovatko muut yhtä innoissaan niistä kuin minä?

Uusia alkuja

Blogini puolella on ollut jo pitkään hiljaista. Kuten kerroin, olen ollut kiireinen ja olen ollut todella iloinen, että olette ymmärtäneet asian ja sallinneet minulle blogitaukoni.

En nimittäin ole vaihtanut vain työpaikkaani vaan heittänyt kerralla uusiksi lähes koko elämäni. Työni lisäksi uudistuksen kokivat hyvin lyhyen ajan sisällä niin asunto, paikkakunta kuin parisuhdekin. Kaikkien näiden asioiden yhtäaikaisessa sumplimisessa on ollut kovasti kiirettä ja organisointia, joten ymmärtänette, ettei blogille ole tosiaan jäänyt pahemmin aikaa.

Nyt tilanne alkaa kuitenkin jo olla jotakuinkin hallussa ja pääsen taas nauttimaan blogini kirjoittamisesta. Hyvä niin, sillä teitä odottaa kommentteineni läjäpäin tuotteita aina jäkäläkuorinnasta ja karvojen kasvattajista tarkoituksella lohkeileviin kynsilakkoihin!

Koska lähestulkoon kaikki muukin elämässäni on mennyt kertaheitolla uusiksi, olisi jokseenkin tylsää olla tekemättä uudistuksia bloginikin puolella. Tämän vuoksi päätin ottaa uuden alun myös ostolakko-projektini suhteen.

Kuten olen kertonut, ei tavaroidenvähennysprojektini ole ulottunut vain kosmetiikkaan vaan sen piiriin ovat kuuluneet aivan kaikki muutkin tavarani. Olen vähentänyt niiden määrää parin kuluneen vuoden aikana todella radikaalisti, mutta kun olen pakannut tavaroitani vanhasta kolmiostamme uuteen yksiööni sain huomata, että tavaroita voisi olla vieläkin vähemmän.

Olen joskus maininnut, kuinka haaveilen elämästä, jossa kaikki henkilökohtaiset tavarani mahtuisivat koska tahansa yhteen matkalaukkuun ja jossa olisi muutenkin todella niukasti tavaraa, jolloin tuntisin itseni aina vapaaksi lähtemään, mikäli minusta alkaisi siltä tuntumaan. Nyt kun tavarani hiipivät täyttämään yksiötä ja jokainen tavara, joka asunnossani pyörii on ihan oikeasti vain ja ainoastaan minun omaisuuttani, sain aivan uutta potkua vähennysprojektilleni.

Ennen on ollut niin helppoa ajatella, että kyllähän minulla olisi vähän tavaraa, mutta kun täällä on noita toisenkin tavaroita. Nyt en voi syyttää mistään kuin vain itseäni ja se on aika mukava tunne toisaalta. Päätin siis, että karsintaprojekti saa jälleen uutta tuulta purjeisiinsa (kuten näin uutena merinallena voin sanoa).

Kesän aikana minulta on kulunut loppuun läjäpäin tuotteita, mutta en ole ehtinyt pitää kirjaa niistä kaikista saatika kuvaamaan tai kommentoimaan niitä. Hyppään siis surutta suurimman osan tuotteita ylitse (mutta kommentoin niitä toki, jos joku niistä sattuu kysymään) ja keskityn nykyhetkeen. Ja nykyhetken tilannehan on yhä edelleen se, että jos minulla jotakin on liikaa niin ehdottomasti kosmetiikkaa.

Nollaan siis entiset laskeskeluni ja kirjanpitoni ja aloitan projektini tavallaan alusta. En tiedä, laskenko tuotteita, mutta näenhän minä nyt yksiössäni silmillänikin, mitä kaikkea ympärilläni vielä on ja tulen toki aina raportoimaan siitä teillekin. Blogini tulee silti jatkossakin keskittymään eniten tuotteisiin ja niiden esittelyyn, eli uudet ja loppuneet tuotteeni tulevat jatkossakin näkymään täällä ja kommentteja niistä satelee aivan entiseen tapaansa. Lisäksi pääsen tietysti töiden kautta kokeilemaan paljon sellaisia tuotteita, joiden hankkimisesta en edes haaveile, mutta joita on mukava päästä kokeilemaan kerran tai pari, ihan vaan kokeilemisen ilosta. Ja kun nyt kerran seilaan jatkuvasti Suomen ja Ruotsin välillä, tulee varmasti Tukholmankin kosmetiikkatarjonnasta jossakin vaiheessa juttua.

En vielä takaa, millaiseksi blogini postaustahti jatkossa muodostuu, mutta en aio ottaa asiasta paineita. Jos on paljon asiaa, näpyttelen paljon postauksia, mutta jos joskus ei vaan yksinkertaisesti huvita näpytellä, niin sitten en vaan näpyttele. Uusi työni vie joka toinen viikko aikani todella intensiivisesti, eli riippuu täysin vapaaviikoistani, kuinka usein postauksia tulee ja innostunko ajastamaan niitä.

Blogiini on sen hiljaisuuden aikana tullut paljon kommentteja, joista suurin osa ei varmasti ole enää millään lailla ajankohtaisia enkä usko kommenttien jättäjienkään enää edes muistavan lukea mahdollisia myöhässä tullevia vastauksiani, joten jätän nyt surutta vastaamatta niihin. Jos joku asia ihan oikeasti on jäänyt mietityttämään, niin kysy uudelleen, minä yritän vastata. Toki joku voi olla harmissaan tästä vastaamatta jättämisestä, mutta olen 1,5 vuoden ajan vastaillut melkolailla tunnollisesti lähes kaikkiin kommentteihin, eli on ehkäpä ihan oikeutettua jättää nyt parit kommentit väliin vastaamisen puolesta (lukenuthan minä olen toki kaikki).

Sellaisia uusia alkuja täällä. Vietän vielä loppukuun matkalaukkuelämää ilman omaa varsinaista kotia, mutta kuun vaihteen jälkeen asuntoasiatkin loksahtavat paikoilleen.

Palataan pikapuoliin päiväjärjestykseen uusien ja vanhojen tuotteiden kera!

(Ja kun nyt joku utelias kuitenkin tahtoo tietää, miksi minusta tuli yksiössä asuva sinkku, niin kerron asiasta sen verran, ettei minulla edelleenkään ole mitään pahaa sanottavaa wannabe-insinööristä ja että hän on yhä ihanin, kultaisin, hassuin ja pöhköin tuntemani ihminen. Olemme hyvissä väleissä ja pysymme ystävinä, mutta kummankin täytyy vaan saada elää hieman ja olla omillaan. Kumpikaan ei vaan ollut vielä siinä vaiheessa, että olisi valmis sitoutumaan loppuelämäkseen ja nuorena jos joskus on ehdottomasti hyvä kokeilla, mitä kaikkea elämällä on tarjota.)