Piristystä vai rauhoitusta?

Pari päivää sitten ylistin jälleen Lumenen Sensitive Touch -linjan Rauhoittavaa kosteusnaamiota, mutta lienee aihetta mainita pari sanaa sen eräästä kilpailijastakin.

Sain syksyllä kokeiltavakseni Diorin Hydra Life -linjan Beauty Awakening Rehydrating Maskin, joka oli varsin hyvä kilpailija Lumenen kosteusnaamion rinnalle.



Hydra Lifen kosteusnaamio kosteuttaa tehokkaasti, pehmentää ja heleyttää ihoa ja myös tämä toimii minusta parhaiten yön yli jätettynä. Aamulla iho on kosteutettu, heleä ja pehmeä eikä minulla ole yhtään pahaa sanaa sanottavana tästä naamiosta, päinvastoin.

Ostaisinko tätä itse?

En, sillä minusta täysin vastaavan, ellei jopa hieman tehokkaammin kosteutetun lopputuloksen saa puolet edullisemmalla Lumenen vastaavalla naamiolla.

Naamioiden erona on, että Lumene lupaa kosteutuksen lisäksi rauhoittaa ihoa kun taas Diorin vastaava puolestaan heleyttää ja virkistää ihoa. Mitään selkeää ja ratkaisevaa eroa en itse kuitenkaan naamioiden välillä huomaa, sillä yön yli kasvoilla pidettynä kasvojen iho on aamulla kummankin naamion jäljiltä ihan yhtä heleä ja virkeä sekä kosteutetun tuntuinen ja tasaisen värinen.

Onko joku muu kokeillut tämän Diorin kosteusnaamion? Mitä olette tykänneet?

Täydellistä, vaikkei niin täyteläistä

Tämä ihastukseni yllätti minutkin. En nimittäin normaalisti lämpene yhdellekään huulimeikkituotteelle, jonka nimessä on jotain huulien pullistamiseen ja samalla kihelmöintiä aikaansaavaa viittaavaa, mutta niin vaan menin ja ihastuin Diorin Lip Maximizeriin.



Sain tämän kesällä töistä ja otin tämän käyttöön, sillä tarvitsin äkkihätään jonkun värittömän huulikiillon.



Kuvassa huulet ilman kiiltoa.

Tämä jättää huulille ihanan kiiltävän, mutta täysin shimmerittömän pinnan ja tykkään tämän jättämästä jäljestä jotenkin ihan poikkeuksellisen paljon, vaikka vastaavia kiiltoja on lähes jokaisella sarjalla.



Kiilto ei ole täysin kirkas, vaan hieman samea, ja sameus antaa tälle huulilla pienen vaalentavan lisäefektin. Se ei myöskään ole yhtään tahmea laadultaan.

Kiilto tuoksuu hieman mintulle ja vaikka normaalisti inhoankin kaikkea mintun tuoksuista jo useaan otteeseen mainitsemieni teini-iän minttuviinatraumojeni vuoksi, ei tuoksu tässä häiritse. Tämä on jopa hitusen kuin minttusuklaa, etten sanoisi, vaikka virallinen tuoksu taitaakin olla mintun ja vaniljan yhdistelmä.

Tämä ei tee mitään selkeää tai radikaalia pullistusefektiä eivätkä huulet tai niiden pinta tunnu levittämisen jälkeen yhtään tavallista turpeammilta. Kevyesti huulten pintaa lähinnä viilentävä (ei oikeastaan huulten pinnalla suuremmin kihelmöivä) efekti säilyy melko pitkään katoamatta.



Lip Maximizeria voi käyttää yksinään tai tavallisen huulimeikkinsä alla (tai päällä). Diorin oma ehdotus yliupeaan yhdistelmään on laittaa huulille ensin kevyesti sävyä tuovaa Lip Glowta ja päällystää se Lip Maximizerilla, jolloin yhdistelmä näyttää tältä:



Dior väittää, että 15 päivän aamuin illoin suoritettu tuotteen tehokäyttö voisi saada huulissa oikeasti jotain näkyvää eroa aikaan, mutta siihen en sentään itse usko kuitenkaan.



Minusta tämä on ihana joka tilanteen huulikiilto, jota käyttäisin mielelläni toisenkin kappaleen.

Oletteko te tehneet tuttavuutta tämän kanssa?

No, olenhan minä tylsä

Olen puhunut meikkitylsyydestäni jo moneen kertaan ja tullut siihen tulokseen, ettei se näköjään olekaan mikään ohimenevä vaihe ihmisen kehityshistoriassa vaan ilmeisesti ihan täysin stabiili olotila.

Kuvamuotoinen todistusaineisto puhukoon puolestani.



Asianomainen ei halua kommentoida tapahtunutta, muttei myöskään kiistä sitä.

Kohtalotovereita?

Jännittävintä on, että paletti näytti tältä vielä marraskuussa. Ja poissa ovat todellakin ne päivät, kun parilla luomiväripaletilla pelaaminen tuotti kovasti haastetta.

Elämää ja elektroniikkaa

Hei, olen Virve ja tykkään elektroniikasta.

Olen joskus aiemmin esitellyt teille, kuinka elektroniikka ja sähkökäyttöiset vempaimet ovat edustettuina kauneudenhoitopuolen tavaroissani. Tänään tahtoisinkin sitten jutella pari sanaa kotini muusta elektroniikasta.



Olin pitkään ilman telkkaria, sillä en vain kokenut tarvitsevani sitä. Kuinka paljon ylimääräistä aikaa minulle ilmestyikään, kun en koskaan jumittunut katsomaan yhtäkään tyhjänpäiväistä ohjelmaa tai suunnitellut menojani tv-tarjonnan mukaan. Olen yhä sitä mieltä, etten oikeastaan tarvitse televisiota, mutta valkoinen pieni taulu-tv on sisustuselementtinä niin mahtava, että minun oli pakko hankkia sellainen.



Kotini valaistusta säädellään pääosin kaukosäätimellä. Nappia painamalla saan valoja syttymään ja sammumaan ja jopa himmennettyä osaa niistä tunnelmaan sopivaksi.



Vaikka kyseessä onkin vain yksiö, on kaukosäädin ehdottomasti yksi parhaista hankinnoistani hetkeen.



Kotini siisteydestä puolestaan huolehti Rainer, eli tuttavallisemmin Raikku. Raikku on robotti-imuri (RedDevil-merkkinen), joka pitää lattiat puhtaana puolestani ja on vapauttanut minut lähes täysin imuroinnista. Olen himoinnut robotti-imuria ja vuosia ja kun vihdoin sain sen hankittua en voi käsittää, kuinka olen koskaan voinut elää ilman sitä.

Siinä missä Raikku ja valaistus virittelevät minut ensin tunnelmaan, on paras lämppääjä tälle sinkulle puolestaan lämpöpeitto.



Sain joululahjaksi OBH Nordican sähköllä lämpenevän peiton, jonka lämpötilaa voi säädellä ja joka sammuu automaattisesti kolmen tunnin jälkeen. Tämä on maailman paras unikaveri! Voiko olla ihanempaa, kuin mennä valmiiksi lämmitettyyn sänkyyn ja nauttia olostaan sopivasti lämpimän peiton alla ja nukahtaa onnellisena!




Minulta löytyy myös OBH Nordican Shiatsu hierontatuoli, mutta sitä en ole saanut vielä aikaiseksi raahata asuntooni. Täytynee kuitenkin tuoda sekin heti ensitilassa, sillä voisi olla aivan suunnattoman ihanaa löhöillä hierontatuolin käsittelyssä lämpöpeiton alla televisiota katsellen ja olostaan nauttien.



Lisäksi minulta löytyy kotoani myös led-suihku, mutta koska suihkuni virtausteho muistuttaa lähinnä eturauhasvaivoista kärsivän vanhan ukon virtsasuihkua, ei valaistuksen laatu ole aina huipussaan. Hienointa onkin ehkä siis vaan voida sanoa omistavansa moisen vempaimen ja toivoa samalla, ettei kukaan tahdo tulla kokeilemaan sitä paikan päälle...



Uusin elektroniikkahimotukseni olisi tällä hetkellä valkoinen OBH Nordican leivänpaahdinradio. Rakastan elektroniikkaa ja funktionaalisia esineitä ja pelkkä leipiä paahtava leivänpaahdin olisi ihan liian simppeliä. Täytyyhän leivänpaahtimellakin olla joku korkeamman luokan tehtävä pelkän satunnaisen leipien käräyttelyn lisäksi!

Muita, jotka löytävät elämäänsä pientä iloa elektroniikasta?

How big, I ask

Käytin loppuun yhden satsin Tigin Catwalk-linjan Volume Collectionin Your Highness Hydrating Shampoota ja Nourishing Conditioneria ja minulle jäi näistä hieman ristiriitainen kuva ja tunne päähäni.



Ensinnäkin minusta tuntuu, että oikean hoitavuuden puolesta Tigin uusissa tuotteissa mennään kokoajan vain alaspäin. Hyvällä tahdollanikaan en siis sanoisi näitäkään kahta tuotetta millään lailla hoitaviksi, mutta lupaamaansa tuuheutta ja nostetta nämä kyllä saavat aikaan (ainakin, mikäli nämä eivät ole jatkuvassa käytössä).



Ensimmäisellä käyttökerralla ihastuin näihin kovasti. Tukkani on paksu, mutta helposti melko veltto ja menossa (tai sen puutteessa) mukana lähinnä vain roikkuva lehmän häntä, mutta näiden käytön jälkeen siinä oli runsautta ja tuuheutta aivan kuin olisin heittänyt siihen myös muotoilutuotteitakin.



Shampoo pesi tukan kunnolla, mikä onkin yleensä tuuheuttavien shampoiden ideana. Mahdollisimman vahvat ja pesevät sulfaatit ja tukka ei vaan voi olla länässä ja littanana ne kohdattuaan.



Hoitoaine puolestaan oli se mielenkiintoisin. Tämä periaatteessa siloitti tukkaa hieman, mutta jätti tukan kuitenkin karheaksi, jolloin se ei lätsäyttänyt. INCI:n alkupäästä löytyy jopa muotoilutuotteille tyypillinen hiuksia kiinnittävä aineosa, johon en ole koskaan ennen törmännyt poispestävissä hoitoaineissa. Tämä siis tavallaan hoitaa, mutta myös tuo tukkaan muotoilutuotteille tyypillisiä aineosia, jotka tukevat tuuheuttavaa lopputulosta.



Tukka oli kuivuttuaan runsas ja ennen kaikkea ihan mielettömän muhkea, mikäli sitä viitsi vielä föönata. Sen verran raskaita aineosia tukkaan kuitenkin hoitoaineen jäljiltä jää, että hennommassa tukassa tämä voi saada nopeasti aikaan likaisen lookin.

Omassa tukassani nämä toimivat hyvin pesun pari peräkkäin käytettynä, mutta sen jälkeen tuli aina seinä vastaan ja tukka näytti ja tuntui pesun jälkeen jo lähinnä raskaalta ja likaiselta.

Minun tukkaani nämä sopivatkin loistavasti sellaisiksi tuotteiksi, joita käytän silloin tällöin halutessani erityistä runsautta, mutta ollessani valmis tinkimään hoitotehosta. Nämä siis toimivat hyvin tuuheuttamassa, mutta jatkuvaan käyttöön en omien kokemuksieni perusteella uskaltaisi näitä suositella.

Itse ihastuin lopputulokseen aluksi kuitenkin sen verran, että hankin yhden parivaljakon kotiin ja toisen töihin (jossa ne minua vielä odottavat).

Onko joku muu kokeillut tämän kaksikon? Mitä olette tykänneet?

I hope you dance

Tämä postaus ei liity millään lailla siihen aihepiiriin, josta blogini on tunnettu.

Tänään tahtoisin nimittäin vain jakaa kaikkien lukijoiden kanssa kauniin kappaleen, jonka sanat ovat kuuntelemisen ja hetken miettimisen arvoiset. Rakastuin itse tähän kappaleeseen ja omistaa tämän nyt kaikille teille.




Lee Ann Womack - I hope you dance

Mennään fiiliksellä, otetaan riskejä, pidetään itsemme sopivan nöyrinä ja nautitaan elämästä. Eikö?

Olet minulle yhä rakas

Halusin vaan taas kertoa, että olet minulle yhä rakas.

Olemme pitäneet yhtä jo vuosia ja vaikka toki oletkin yhteisten vuosiemme aika muuttunut paljon, pidän sinusta aina vaan enemmän ja enemmän. Muutunhan minäkin, mutta tietyt tarpeeni ovat aina pysyneet samoina, ja sinä olet ollut aina paras vastaamaan niihin ja tyydyttämään ne.

Toki olen välillä voinut ihastua johinkin toiseen hieman, mutta se on ollut vain nopea, ensivaikutelmaan perustuva ja pian ohimenevä ihastus eikä mitään sen syvällisempää.

Kerta toisensa jälkeen palaan luoksesi ja kurottaudun anomaan apuasi.

Kun minusta on nähnyt, että takanani on ollut rankka päivä, olet tarjonnut apuasi ja jo seuraavana aamuna olen kuin uudelleensyntynyt.

Et ole myöskään koskaan pettänyt minua, mistä olen sinulle todella kiitollinen. Arvostan sinussa myös sitä, ettet ole vienyt rahojani.

Rakas Lumenen kosteusnaamio, olet ja tulet aina olemaan suuri rakkauteni. <3



Käytin siis jälleen loppuun yhden Lumenen nykyään Sensitive Touch -linjan alla kulkevan Rauhoittavan kosteusnaamion ja voin taas kerran suositella ja kehua tätä kaikille niille, joiden ihoon talven pakkaset, ilmastointi ja lämmitys tai muut syyt saavat aikaan kuivuutta. Ilman tätä naamani olisi rapissut irti jo moneen kertaan.

Tämä tehopakkaus on mielestäni maailman paras kosteuttaja. Itse laitan tätä illalla reilun kerroksen kasvoilleni ja annan sen imeytyä jonkun aikaa. Joskus ihoni on niin kuiva, että lisään tätä vielä uuden kerroksen. En koskaan pese tätä yöksi pois, vaan jätän tämän vaikuttamaan ja mahdollisesti jopa lisään päälle normaalin yövoiteeni. Ja aamulla pahin kuivuus on tipotiessään, kiristys on karkoitettu ja pelastus on saavutettu. Joskus tämä yöllinen rituaali on toistettava parinakin yönä peräjälkeen, jotta lopputulos pysyisi yllä, mutta koskaan tämä naamio ei ole minua pettänyt vaan on aina tarjonnut apunsa parhaalla mahdollisella tavalla.

Naamio myös rauhoittaa mukavasti ihoa ja itse ainakin tunnen, kuinka poskeni tuntuvat pian suorastaan viileiltä tämän levityksen jälkeen. Ja naamio sisältää muten 95% luonnon raaka-aineita!

Hintaa naamiolla on hieman alle 20 euroa.

Kenen muun suurien rakkauksien joukkoon tämä naamio on päässyt?

Äärimmäiset ripset

Mainitsin vähän aikaa sitten, että minulla on nykyään ripsien pidennykset ja aihe kiinnosti monia niin kovasti, että toivoitte siitä omaa postaustaan.

Työskentelen siis kosmetiikan parissa laivalla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että olen vuoroviikoin töissä ja vuoroviikoin vapaalla. Kun olen töissä, tosiaankin olen töissä ja harvassa työpaikassa joutuukaan jatkuvasti yhdistämään ns. aamuvuoroa ja iltavuoroa samalla lailla, kuin omassa työpaikassani. Ei kuulosta rankalta mennä töihin puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä, mutta jos sen yhdistää siihen, että töistä on vasta päässyt yhdentoista-kahdentoista aikoihin, alkaa homma työviikon edetessä mennä kuluttavaksi. Varsinkin, jos on kaltaiseni unikeko ja tottunut nukkumaan putkeen 10-12 tunnin yöunia. Ja varsinkin, jos vielä illalla töiden jälkeen tahtoo käydä suihkussa, syödä ehkäpä pientä yöpalaa, suorittaa iltapesut ja mahdollisesti rauhoittua hetken kirja kädessä tai telkkarin edessä.

Kello on helposti yksi tai kaksi ennen kuin sitä edes tajuaakaan ja vaikka äkkiä sammuttaisikin valot ja päättäisi menevänsä nukkumaan, ei unen tulo välttämättä ole aina itsestään kiinni. Joskus laiva keikkuu kuin viimeistä päivää etkä todellakaan voi edes kuvitella nukkuvasi. Joskus jäät kirskuvat laivan terästä vasten sellaisella äänellä, että jopa kotinaapurin yölliset karaokebileet kuulostaisivat paremmalta kuunneltavalta. Ja joskus hytistä vaan kuuluu maailman ärsyttävin ääni, jonka aiheuttaja ei vaan selviä, vaikka kuinka konttaisit ympäri hyttiä tuhannen kiukun raivolla äänen aikaansaajaa etsien.

Tämä kaikki oli siis pohjustusta sille, miksi ripsien pidennykset ovat jumalten lahja aamu-unisille.

Aloittaessani työni laivalla heräsin aamulla tuntia ennen töihin lähtöä, meikkasin, puin ja kävin rauhassa aamiaisella. Ei kiirettä ja aikaa riitti. Nyt, vanhempana ja viisastuneena herätyskelloni aloittaa torkuttamisen puolta tuntia ennen myymälän avaamista, jatkaa sitä vartin ajan ja kun sitten vartissa harjaan hampaat, kampaan tukan, sutaisen nassuun peiteainetta ja meikkipuuteria (edes se ah, niin näppärä mineraalimeikki ei ehdi näinä aamuina menoon mukaan) ja heitän työvaatteet lennossa päälle ennen kuin hölkkään työpaikalleni arviolta kolmea minuuttia ennen virallista myymälän avaamishetkeä enkä todellakaan löytäisi aikaa laittaa itseäni yhtään enempää.

Ja tässä vaiheessa kiitän itseäni niistä kymmenistä euroista, jotka sijoitan noin kolmen viikon välein itseeni ja ripsiini, sillä vaikka ne sillä hetkellä aina kirpaisevatkin antaa pois, ovat nämä aamut juuri niiden eurojen arvoisia.

Totta kai olisin alunperin halunnut itselleni juuri sellaiset ilmaa perhosen siipien lailla tuulella ja viuhunnalla halkovat räpsyttimet, mutta ripset minulle tehnyt henkilö onneksi kertoi minulle ripsieni realiteetit ja tyydyin vähemmän näyttäviin rivistöihin.



Kuten monet teistä varmasti tietävätkin, ovat omat ripseni ohuet, hennot ja värittömät haituvat. Pituutta on periaatteessa ihan mukavasti, mutta se ei oikeastaan näy mihinkään muun mitättömyyden vuoksi. Ripsieni tekijä kertoikin, että minulle sopivimmat ripset ovat 10 mm ripset, ehkä maksimissaan 11 mm voisi kokeilla, sillä sitä pidempiä omat ripseni eivät jaksa kannatella, jolloin ripset eivät enää kestä silmissäni kovin hyvin (ja käsittääkseni voisivat sitten jo alkaa tehdä hallaakin omien ripsien kasvulle ajan myötä?). Pientä lisänäyttävyyttä hän lupasi kuitenkin tehdä laittamalla nimenomaan kaarevia ripsiä.



Ja onhan tuo ero omiin haituviini verrattaessa ihan mieletön! Nyt työaamuina silmämeikiksi riittävät pelkät ripset ja muinakin aamuina nämä tekevät ilmeestä jo välittömästi puolimeikatun. Kumpaankin silmään laitettiin ensimmäisellä kerralla noin 90 ripseä.



Omat ripseni ovat Xtreme Lashes -merkkiä ja olen ollut näihin todella tyytyväinen. Nämä ovat olleet minulla vasta pari kuukautta, mutta olen jo niin kiintynyt näihin, etten todellakaan tahdo enää luopua näistä.



Ripset kiinnitetään siis yksi kerrallaan omiin ripsiin liimalla, jonka kuivuminen kestää (liimasta riippuen) 24 tai 48 tuntia. Moni ripsien laittaja käyttää tuota 48 tunnin liimaa, sillä se on kuulemma vähemmän allergisoivaa ja aiheuttaa vähemmän reaktioita asiakkaille. Kuivumisaika tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ripset on pidettävä laiton jälkeen kuivina joko ne liiman vaatimat 24 tai 48 tuntia, eli silmien pesu, saunassa käynti ja räntäsateessa juoksu tulisi jättää tuona aikana väliin.



Ripset pysyvät omasta hoidosta ja laittajan taidoista riippuen hyvinä pari kolme viikkoa (joillakin toki kauemminkin), jonka jälkeen ne on käytävä huollattamassa. Itse sain huomata, ettei todellakaan ole sama, kellä ripsensä käy huollattamassa, sillä laittajia löytyy paljon eri tasoisia. Henkilö, jolla kävin ripseni laittamassa ja jolla huollatan ripsiäni, tekee aivan mahtavaa ja todella tarkkaa työtä ja liimaa jokaisen ripsen yksitellen siististi. Kävin kuitenkin olosuhteiden pakosta kerran toisessa paikassa huollattamassa ripseni ja jo huollon jälkeen ne olivat melkoinen takkupesä sinne tänne sojoittavine karvoineen ja liimaklöntteineen eivätkä sitten edes loppujen lopuksi kestäneet kovin pitkään silmissäni. Kannattaa siis kuunnella muiden suosituksia hyvistä laittajista.



Itse ripsihuolto kestää yleensä tunnista puoleentoista tuntiin ja maksaa kuudesta kymmenestä eurosta ylöspäin (ensimmäinen kiinnityskerta maksaa lähes aina tietysti enemmän) riippuen siitä, koska edellinen huolto on tehty ja minkä verran huollettavaa on.

Ripsien kanssa on huomioitavaa, että öljypitoisia tuotteita tulisi välttää. Tämä siis tarkoittaa lähinnä sitä, että silmämeikinpoistoaineen olisi oltava öljytön eikä silmänympärysvoidetta kannata pyyhkiä huolettomasti pitkin yläripsien ripsirajaa. Myös useissa uudemmissa mascaroissa on nykyään öljyjä mukana, mutta en itse jaksa uskoa, että silloin tällöin käytettynä pienen pieni ripaus mascaraa tuhannesosaöljyineen jaksaisi liottaa ripsiä merkittävästi irti.

Kuinka monella teistä on ripsien pidennykset? Kuinka moni aikoo hankkia, ei ehdottomastikaan aio ikinä hankkia tai on ainakin harkinnut hankkivansa?

Kertokaahan tekin omia kokemuksianne ripsien pidennyksistä!

Kätevä kaveri

Mikä se on?



Tupakkakotelo? Metallinen tamppoonin säilyttäjä käsilaukkuun? Huulipunahylsy?

Ei, se on Travalo.



Travalo on matkakokoinen, itsetäytettävä hajuvesipakkaus, joita myyvät Suomessa esimerkiksi Kicksit. Toimintaperiaate on helppo:



Poista hajuvesipullostasi sprayn nuppi.

(Travalo toimii siis vain tuoksuissa, joissa nupin poistaminen on mahdollista. Onneksi suurin osa tuoksupulloista on tämän mallisia, mutta esim. DKNY:n Be Deliceous tai Diorin Addict tuoksut ovat pullomalliltaan erilaisia, eli niiden kanssa tämä ei ole yhteensopiva.)



Aseta Travalon pohja nupin alla olevan letkun päähän ja pumppaa hajuvettä Travaloon.

Travalloon mahtuu kuulemma 50 suihkausta hajuvettä. Mielettömän näppärä idea jos kuuluu niihin, jotka tahtovat kantaa hajuvettään mukanaan käsilaukussa. Travalo on myös näppärä kaveri reissussa (pakkaus on tosiaan vain 8 cm), sillä muutaman millilitran (tarkalleen 4 ml) hajuvettä itseensä vetävä tuote on sallitty myös lentokoneessa.

Loistavaa on myös se, että tuotteen kyljen läpinäkyvästä osasta näkee, minkä verran tuoksua on pakkauksessa vielä jäljellä.

Jos tuotteesta pitää jotain negatiivista keksiä, niin tätä ei oikeastaan voi käyttää kuin yhteen tuoksuun, sillä vaikka tuoksu loppuisi, jää se silti tuoksumaan pakkaukseen ja sekoittuu vaan toiseen tuoksuun, mikäli siihen yrittää pumpata jotain muuta tuoksua.

Toisaalta Tavalo maksaa Suomessa vain noin 12 euroa, joten uusi Travalo uudelle tuoksulle ei ole paha investointi. (Omani on peräisin laivalta, jossa hintaa on pari euroa vähemmän.)

Itse ostin Travalot joululahjaksi matkustelua harrastaville äidilleni ja isälleni, jotka ovat kummatkin täyttäneet omat tuoksupuikkonsa ja napanneet ne juuri mukaan Malesiaan.



Joko teiltä löytyy oma Travalo? Värivaihtoehtona ovat ainakin kulta, hopea ja tämä vaaleanpunainen, jonka itsekin omistan. Lisäksi olen nähnyt myös punaista ja mustaa Travaloa.

Oma Travaloni on muuten täytetty yhdellä suosikkihajuvesistäni, eli Kenzon Amourilla.

Amour on ihanan pehmeä, vaniljainen ja hyvin naisellinen tuoksu. En ole ikinä saanut mistään tuoksusta miehiltä yhtä paljon kehuja, joten tämä on ehdoton valintani aina treffeille tai juhlimaan lähtiessäni.



Minulta löytyy sarjasta tuoksun lisäksi vartalovoide (joka harmikseni vetelee viimeisiään), spray-deodorantti sekä roll-on deodorantti, jota olen odottanut myyntiin yli puoli vuotta, ja joka nyt vihdoin vuodenvaihteen paikkeilla ilmestyi kauppojen hyllylle. Ennen tämäkin Kenzon deodorantti myytiin stickinä, mutta roll-oniksi vaihtumisen myötä valmistusprosessissa oli ilmeisesti hieman vaikeuksia eikä roll-oneja näkynyt kauppojen hyllyillä piiitkiin aikoihin.



Onko joku muu ihastunut Kenzon Amouriin?

When you need a boost

Kirjoitin joku aika sitten itsetunnosta ja sen vaikutuksesta onnellisuuteen.

Oli ihana kuulla, että monella lukijallani oli hyvä itsetunto, mutta koska itsetunto on asia, jonka kanssa moni kamppailee päivittäin, haluaisin tänään jakaa teidän kanssanne muutaman kappaleen, joita tykkään itse kuunnella silloin, kun tuntuu, että maailma murjoo eikä itsestään ole mihinkään eikä taatusti kelpaa kellekään (ja meillä naisillahan näitä päiviä riittää...).




Freckles - Natasha Bedingfield



Fucking Perfect - Pink




Just Fine - Mary J. Blidge




Private Party - India Arie




So Small - Carrie Underwood




If you want to sing out, sing out - Cat Stevens




This one's for the Girls - Martina McBride




World's Greatest - R. Kelly (Ja jos teillä on käytössänne Spotify, kuunnelkaa Ruudolfin tästä kappaleesta suomennettu versio nimeltään Leijonakuningaslaulu. Oma henkilökohtainen voimabiisini silloin, kun maailma murjoo.)

( Listan jatkoksi voisi toki lisätä myös mm. klassisen kliseiset TLC:n Unprettyn sekä Christina Aquileran Beautifulin.)

Omaksi henkilökohtaiseksi tunnarikseni olen muuten valinnut Jonathan Coultonin asennekappaleen Princess Who Saved Herselfin, jota ei valitettavasti löydy Youtubesta, mutta joka kyllä löytyy Spotify:sta.

Onko teillä jakaa meille muille vastaavia kappaleita, joiden sanat ja melodia boostaavat teidän mieltänne?

Could you please turn around?

Nyt se on vihdoin tullut. Vaahtosin tästä uutuudesta jo kesällä, mutta tuotteen myyntiintulo viivästyi ja minun piti malttaa mieleni ja meni yli puoli vuotta, ennen kuin sain tämän vihdoin käsiini.

Kyseessä on Diorin uusi, pyörivä Diorshow 360 mascara. Ei tärisevä, vaan nimenomaan pyörivä, moottoroitu mascara.



Jo pelkkä mascaran myyntipakkaus on mielettömän kokoinen laatikko.



Laatikon sisältä paljastuu mascarasäiliö, sekä erillään oleva mascaraharja käyttöohjeineen.



Harja on muodoltaan spiraalikierteinen.



Mascaran ideana on tosiaan se, että harja pyörii. Harjan varen hopeista osaa käännetään myötäpäivään tai vastapäivään, jolloin mascaraharja alkaa pyörimään hitaasti jompaan kumpaan suuntaan. On erittäin fiksusti ajateltua, että harjan pyörimissuuntaa voi vaihtaa, sillä levitystekniikka voi vaihdella silmän mukaan tai ainakin käyttäjän mukaan.



Harmikseni minulla ei ole lopputuloksesta kuvaa. Itselläni on tällä hetkellä ripsipidennykset ja näissä oikeastaan mikä tahansa mascara näyttää hyvältä eikä lopputulosta voi analysoida kunnolla. Minä ja kolme mascaraa omiin ripsiinsä kokeillutta työkaveriani olimme kuitenkin kaikki melkolailla samaa mieltä lopputuloksesta.

Ensinnäkin harjaan tuli melko paljon massaa ja harja näytti hieman suttuiselta. Harjaosan hidas pyöriminen jakoi hieman mielipiteitä. Joidenkin mielestä harjaosa pyöri tarpeeksi hitaasti, joidenkin mielestä se olisi saanut pyöriä hieman nopeammin. Me kaikki olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että mascara klimppasi ripsiä ihan liikaa eikä lopputulos ollut kovin siistin ja erotellun näköinen.



Harjan pyöriminen sai toki massaa levittymään ripsiin hyvin ja riitti, että harjaa liu'utti pitkin ripsiä, jolloin jokapuolella harjaa oleva massa tosiaan pääsi ripsiin tuoden niihin runsautta.

Hauska ja mahtava idea siis, mutta en itse koe sen lähes viidenkymmenen euron arvoiseksi, mihin hintaan tätä Suomessa myydään.

Onko joku teistä jo kokeillut tätä? Haluaisitteko kokeilla?

Pientä piristettä halvalla

Kuten vähän aikaa sitten mainitsin, sain blogini kautta kokeiltavakseni muutamia Wet 'n Wildin meikkejä.

En innostu ottamaan kokeiluun ja esittelyyn ihan mitä tahansa, mitä minulle tarjotaan, mutta tässä tapauksessa olin varsin utelias. Tiedän monien lukijoideni kaipaavan jatkuvasti vinkkejä ja ehdotuksia hyvistä, mutta halvoista tuotteista, joten tahdoin antaa näille mahdollisuuden.

Sarjan MegaSlicks Lip Glosseja ehdinkin jo kehua aiemmin, mutta nyt voisin puolestani antaa parit kehut Wild Shine Nail Coloreille (3,45 € / 12,7 ml).

Kynsilakat ovat tuotteita, joissa halvatkin lakat voivat usein olla todella hyviä. Ei ole mitään megatiedettä valmistaa halvalla hyvä kynsilakka ja Wet 'n Wild on mielestäni onnistunut siinä varsin hyvin.



Kuvassa sävy Bijou Blue, joka on nätti turkoosinsininen lakka pienen pienellä shimmerillä. Aivan ihanaa laittaa keskellä talvea kynsiin joku näin piristävä ja kesäinen lakkasävy!

Sävy oli jo yhdellä kerroksella lähes täysin peittävä, mutta laitoin kynsille silti kaksi kerrosta. Lakka on koostumukseltaan hyvin ja tasaisesti levittyvää, sen sivellin on mielestäni oikein sopivan kokoinen ja annostelee lakkaa sopivasti, minkä lisäksi lakka vielä kuivuikin kiitettävässä ajassa. Olin myös todella tyytyväinen lakan pysyvyyteen, sillä se pysyi useita päiviä hyvänä kynsissäni lohkeilematta.



Kuvassa omistamani sävyt Carribean Frost ja Bijou Blue.

(Wet 'n Wildin meikkejä myyvät esimerkiksi Seppälät.)

Parista hyvästä Wet 'n Wild kokemuksesta innostuneena haluaisinkin nyt kysyä teiltä, oletteko te tehneet sarjalta jotain erityisiä löytöjä?

Insta-Dri?

Olen moneen kertaan maininnut, etten vaan voisi elää ilman kynsilakan pikakuivattajaa. En voi käsittää, kenellä riittää aikaa, energiaa, kärsivällisyyttä ja hermoja kynsien lakkaamisen jälkeen odottaa kädettömänä niin kauan, kuin lakka kuivuakseen vaatii.

Kaikkihan me tiedämme, että kun kynnet on lakattu, tulee juuri silloin välitön tarve kaivaa kännykkä käsilaukusta, ripustaa pyykit, syödä sipsejä, järjestellä sukkalaatikko, kaivaa pullanpalasta pois rusinat, työntää käsi taskuun ja/tai sohvanrakoon tai tehdä ylipäätänsäkin ihan mitä tahansa, missä kynsille vedetyn, vasta kuivumisvaiheessa olevan kynsilakan elinkaari on lopuillaan jo ennen, kuin se ehti edes alkaakaan.

Suosikkiapulaiseni tässä haasteessa oli pitkään Mavalan MavaDry. Olen kokeillut monia muita vastaavia pikakuivattavia lakkoja, mutta saanut aina todeta useimpien niistä olevan jollain muotoa viallisia tai toimimattomia. Joko ne eivät ole saaneet lakkaa kuivumaan yhtään sen nopeammin kuin mitä kuivumiseen olisi ilman niitäkin mennyt aikaa tai sitten ne ovat puuroutuneet pulloonsa venyväksi liisteriksi jo pian pullon käyttöönoton jälkeen.

Viimeisin ja kaikkei totaalisin floppi oli Trindin pikakuivattaja, joka ei saanut mitään muuta kuivumaan kuin haluni enää ikinä lakata sen kanssa kynsiäni uudestaan.

Uusi pikakuivattaja olikin siis pakko hankkia ja sillä kertaa satuin tarttumaan Anttilassa Sally Hansenin Insta-Drihin (n. 10 €/ 13,3 ml). Ja aivan mahtavaa, että tartuin!



Tämä on ollut aivan loistava löytö! Lakka kuivuu tämän kanssa nopeasti, kynsilakan pinta jää ihanan kiiltäväksi, tämä parantaa lakkojen kestoa huomattavasti ja on kaikin puolin aivan mainio. Sivellinkin on juuri sopivan kokoinen ja annostelee lakkaa itseensä sopivasti.

Oma pulloni on ollut nyt auki pari kuukautta eikä ainakaan vielä ole havaittavissa minkään näköisiä merkkejä lakan paksuuntumisesta tai liisteröitymisestä. Toivottavasti tämä pysyy pitkään hyvänä!

Onko joku muu kokeillut tätä tai muita Sally Hansenin tuotteita? Mitä olette tykänneet?

PS. Pahoittelen vähäistä postausten määrää, mutta kamerani on ollut nyt kuukauden verran rikki suoritettuani pienen liukkaankelin ilmalennon ja siihen kuuluvan alastulon sen päälle... Katsotaan, jos saisin aikaiseksi hankkia pikapuoliin uuden kameran!