Piparminttukoipi

Teen seisomatyötä, joten jalkani ovat jatkuvalla koetuksella. Töissä olen iltaisin kuusi tuntia korkkareissa, joten jalkani saattavat myös hieman väsyä. Näistä syistä jatkuva joka iltainen jalkojen rasvaus ei ole minulle suotava vaan peräti välttämätön toimenpide.

Tähän mennessä täydellisin löytämäni jalkavoide on ollut Schollin syväkosteuttava jalkavoide, mutta koska olen luonteeltani seikkailija (tai ainakin niin kauan, kun pysytään läsimäälaistuneissa kauppakeskuksissa ja puhutaan kosmetiikasta), juoksen jatkuvasti uuden ja mahdollisesti paremman perässä.

Viimeksi yritin juosta Lushin perässä:



Lushin Helping Feet -jalkavoide oli mielestäni mukavan neutraali tuttavuus. Piparminttuinen tuoksu ei toki ollut neutraali, mutta itse tuote kyllä.

Tämä oli kosteutustasoltaan luokkaa "ihan hyvä", eli hoiti homman ilman valituksen aihetta, muttei kuitenkaan ollut mikään superapu erityisen kuivien jalkojen hoitoon.

Koostumus oli keskipaksusta ohuehkoon päin olevaa ruskeaa voidetta, joka imeytyi jalkoihin melko hyvin. Itse kuitenkin tykkään enemmän laittaa yöksi jalkoihini hieman tuhdimpaa ja ravitsevampaa tavaraa, joten tarve ja tuote eivät nyt täysin kohdanneet.



Särkeviä jalkojani tämä ei pahemmin lupauksistaan huolimatta auttanut, eli mitään selkeää konkreettisen viilentävää ja virkistävää vaikutusta tämä ei minusta tuonut, ehkä jotain ihan pientä. Itse en tästä kuitenkaan millään lailla ollut harmissani, sillä en tahtoisikaan yötä vasten laittaa jalkoihini mitään varpaani palelluttava voidetta (jollaisilta uset viilentävät ja virkistävät varsinkin yöaikaan käytettyinä tuntuvat).

Eli minusta kyseessä oli oikein hyvä peruskosteuttava jalkavoide niille, jotka eivät tykkää tai halua paksumpia jankkeja. (Toisaalta kuitenkin esimerkiksi Schollin syväkosteuttavan jalkavoiteen koostumsu on lähes saman paksuista ja se tuntuu minusta kosteuttavan selkeästi enemmän.)

Mitäs te olette tästä tykänneet?

Yksi pisara muiden joukossa

Kuten olen kertonut, tykkään ihanista ja tuoksuvista vartalovoiteista. Yksi ihanista löydöistäni niiden saralla on tämä ihanuus:



Elizabeth Ardenin Green Tea Honey Drops Body Cream on nimensä mukaisesti vihreän teen tuoksuinen, mutta hieman hunajaisella vivahteella pehmennetty. Tuotteen ideana on, että koostumukseen on laitettu mukaan "hunajapisaroita" (joiden arvelen ihan vaan olevan muovia, joka sulaa levittäessä), jotka kuulemma sitten tuovat lisää kosteutusta ja ravintoa iholle.



Pisarat siis tuntuvat ja näkyvät levittäessä, mutta tosiaan sulavat iholle. Voide tuntuu iholla ihanan täyteläiseltä ja kosteuttavalta ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Tämä ei ole niitä imeytyvempiä voiteita vaan nimenomaan kuivan ihon täyteläisempiä versioita, mutta oma ihoni ainakin nautti tästä täysillä.

Iho jäi käytön jälkeen ihanan pehmeäksi ja kosteutetun tuntuiseksi ja käyttäisin tätä lisää ihan koska tahansa.

Tuoksu voisi ehkä tosin olla liikaa jatkuvassa käytössä, mutta silloin tällöin käytettynä tämä on vain mukavan pirteä.

Elizabeth Ardenin Green Tea on muuten jo melkoinen klassikkotuoksu, vaikkei olekaan ollut myynnissä kuin vasta vuodesta 1999 lähtien. Minusta tuoksu on mukavan raikas ja kesäinen, vaikkei omien suosikkieni listalle muuten kuulukaan.

Mielenkiinnosta tahtoisinkin nyt tietää, kuinka moni teistä on käyttänyt Green Tea -tuoksua? Tai tuoksun muita versioita? Ja kertokaahan myös kokemuksianne, jos postauksessa ollut Honey Drops -vartalovoide on tuttua tavaraa.

Kosteaa kivaa

Ostin pieni ikuisuus sitten kokeiluun MOP:in paljon kehutut C-System-linjan kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen.



Shampoon olen saanut vihdoin kulutettua loppuun (mikä tarkoittaa sitä, että minulla on kotona enää yksi shampoo!) ja hoitoainekin on ollut aktiivikäytössä, joten nyt voisi olla hyvä hetki jakaa hieman kokemuksia ja mielipiteitä noista.



Shampoo on tarkoitettu kuivalle tukalle (ja päänahallekin) juuri sen vuoksi, ettei se sisällä sulfaatteja (eli vahvasti peseviä aineita). Tämä pesee tukan puhtaaksi, muttei tosiaakaan ole liian pesevä. Oma tukkani kaipaa aina välillä jotain hieman pesevämpää tämän rinnalla käytettäväksi tai muuten lopputulos alkaa olla hieman lattea muutamien peräkkäisten käyttökertojen jälkeen. (Itse tosin tykkään vaahdottaa tälläkin kahteen kertaan tukkani, kuten muillakin shampoilla.)



Mielestäni tämän on aivan loistava shampoo, jos tukka on kuiva tai pörröisyyteen taipuvainen, sillä tämä jätti tukan mukavan pehmeäksi. Jos päänahka on kovin rasvoittuva, ei tämä välttämättä ole paras valinta, mutta muuten erinomainen tuote minusta.



Tämä tuoksuu pirteän sirtushedelmäiselle (ei ollenkaan teolliselle) ja vaahtoaa miedosti. Tässä ei ole silikoneja, joten tämä sopii hyvin myös niitä vältteleville. Jos tosin käytät paljon muotoilutuotteita, eivät tämän pesutehot välttämättä riitä.



Sarjan hoitoaine on koostumukseltaan mukavan täyteläistä ja erinomainen tuote kuivalle tukalle niin pitkään muhitettuna kuin lyhyemmälläkin vaikutusajalla.



Tämä sopii hyvin kärsineelle tukalle, sillä tässä on paitsi kosteuttavia, myös korjaavia (eli tukan rakennetta väliaikaisesti paikkaavia) aineosia. Tukka tuntuu tämän jälkeen ihanan pehmeältä ja sileältä, vaikkei tässä silikoneja olekaan



Hoitoaineen koostumus on myös mukavan täyteläinen ja riittoisa. Tuoksu ei ole ihan yhtä mukava kuin shampoossa, mutta kyllähän tämäkin menee.

Itse tykästyin niin hoitoaineeseen kuin shampooseenkin kovasti ja voisin ehdottomastikin pitää pullolliset näitä jatkossakin kylpyhuoneessani niitä päiviä varten, kun tukkani tuntuu epätoivoiselta pörröltä ja kaipaan siloitusta, kosteutusta ja selvitystä.

MOP:in tuotteita voi tilata mm. Lookfantasticista ja Feeluniquesta.

Onko teillä kokemuksia näistä?

Haista ite!

Kyllähän me kaikki tiedämme, kuinka helppo olen. Naiset tietävät tämän kosmetiikkaostoksistani lukiessa ja miehet minuun baarissa törmätessään...

No joo, leikki sikseen ja aika mennä yhteen maailman vakavimmista aiheista: tuoksuvat kynsilakat!

Ai siis mitkä? Eiväthän kynsilakat tuoksu, ne haisevat! Tai näin ainakin sanoo jokainen mies, kun naisen kanssa vietetään yhteistä koti-iltaa sohvalla neidin lakkaillessa kynsiään ja miehen yrittäessä syödä sipsejä.

Rimmel on kuitenkin kehittänyt täksi kevääksi neljä uutta lakkaa, joiden pitäisi tuoksua hedelmille lakkojen kuivuttua.



Sävyinähän nämä eivät olleet mitenkään uusia ja minulta löytyi jo ennestään jokaiselle identtinen (tai ainakin puoli-identtinen) kopio, mutta koska ne eivät tuoksuneet, ei niitä voi tietenkään edes verrata näihin.

Jos nämä eivät olisi olleet näin halpoja, en olisi kotiuttanut yhtäkään, mutta 3,50 euron hinta oli niin alhainen, että siihen hintaan tahdoin jo raahata kotiini kaikki neljä sävyä.



025 Strawberry fizz, 053 Apricot Punch, 058 Lemon Drop ja 066 Cranberry Zest.

Ja kyllä tuolta jostain liuottimien katkun seasta tulee hedelmäinen tuulahdus!



Make Up Store yritti tätä samaa ideaa vuosi sitten, mutta epäonnistui siinä mielestäni. Näiden lakkojen kanssa hommassa on kuitenkin onnistuttu. Lakkausvaiheessa nämä haisivat ihan normaalisti kynsilakalle, mutta näiden kuivahdettua jokainen kyllä tuoksui selkeästi nimensä mukaiselle.

Lakat olivat laadultaan mukavan peittäviä ja keskimmäisessä kuvassa jokaisella kynnellä on lakkaa vain yksi kerros.

Ja olihan minulla näistä kynsilakoistani kahdelle ihan perusteltukin ostosyy:



Jos samalta ostosreissulta tarttuu mukaan paita, niin kyllä siihen sopiva lakkakin on oikeutettu ostos.



Tästähän kun on ennenkin kuitenkin jo puhuttu. Ja tällä kertaa vaatteet olivat tarttuneet mukaan ensin.

Oletteko te bonganneet tai peräti hankkineet näitä Rimmelin uutuuksia?

Eri kansallisuudet kosmetiikkaostoksilla

Eräs lukijani esitti minulle toiveen kertoa eri kansallisuuksien käyttäytymisestä kosmetiikkaostoksilla. Omat kokemukseni perustuvat tietysti laivalla työskentelyyn ja ovat todella stereotypioituja ja yleistäen kirjoitettuja, mutta kyllä näissä melko usein on jotain perää... (Mutta hei, älkää nyt silti ottako kaikkea tosissanne!)

Laivaamme mahtuu kerralla reilut 2800 matkustajaa, joista suurin osa on lähes poikkeuksetta suomalaisia. Toinen enemmistö ovat ruotsalaiset, mutta venäläiset tulevat hyvänä kolmosena. Kesäaikaan yhdellä risteilyllä voi kuitenkin olla jopa yli 50 eri kansallisuutta edustettuna, joten asiakkaiden kirjo on laaja.

Suosikkiasiakkaitani ovat ehdottomasti ruotsalaiset. Vaikka välillämme on hyvin usein kielimuuri, ovat ruotsalaiset silti lähes poikkeuksetta jo persoonina aivan ihanan aurinkoisia. Ruotsalainen sanoo AINA kassalle tullessaan pirteästi "Heijj!!!" tai muuta mukavaa. Ruotsalainen ei mumise epämääräisiä lattiaan katsellen vaan puhuu selkeällä äänellä (murteesta tosin voidaan keskustella sitten...) eivätkä edes lapset ole huonotapaisia vaan uskaltavat puhua kassatädillekin selkeästi.

Ruotsalaiset muuten käyttävät paljon enemmän käteistä rahaa kuin suomalaiset ja suomalaisiin verrattuna vain korkeintaan viidesosa (yleensä vähempikin) käyttää korttia maksuvälineenä!

Välillä on hankalaa tietää, mitä kieltä asiakas puhuu. Kun asiakas ei sano sanaakaan tullessaan kassalle, on vaihtoehtoja kansallisuudelle useinmiten kaksi: suomalainen tai venäläinen. Kuten edellä kerroin, tervehtivät ruotsalaiset aina reippaasti ja kirkkaalla äänellä, mutta suomalaisten ja venäläisten kanssa on toista. Näiden kahden kansallisuuden erona on usein kuitenkin se, että venäläinen sentään nyökkää usein pienesti. Suomalainen ei koe tarpeelliseksi sanoa mitään.

Kun sitten asiakkaan kansallisuudesta selvää saamatta ilmoitan hänelle, että "Se olisi neljäkymmentä euroa eller fyra hunda i kronor or forty euros" kysyy hän "Mitä? Paljon se oikein oli?" ihmetellen hämmentyneenä, miksi en puhu hänelle suomea, kun hän kerran suomalainen on. Hänhän sentään liikautti toista suupieltään suomeksi. Ja ehkä jopa kaivoi nenäänsäkin juuri suomeksi.

Suomalainen on myös yleensä tarkka rahoistaan. Kaiken on ehdottomasti oltava tarjouksessa. Jos tuote on nostettu esiin hyllypäätyyn ja sen maahinta on 30 euroa ja meillä 15 euroa, voi suomalainen asiakas hyvinkin olla ostamassa tuotteen kun sen nyt noin halvalla saa. "Niin tämäkö on jossain tarjouksessa?" kysyy suomalainen asiakas sitten ja kun kerrot, että ei, itseasiassa se on meillä aina tuohon hintaan, saattaa hän katsella tuotetta hetken, laskea sen käsistään ja todeta, että "No en minä sitä sitten ota." Eli jos 15 euroa olisi ollut maissa 30 euroa maksavan tuotteen tarjoushinta, olisi hän ollut valmis ostamaan sen, mutta jos 15 euroa on meillä tuosta tuotteesta normaali hinta, ei hän enää välttämättä tahdokaan tuotetta. Eihän se ole alennuksessakaan.

Venäläiset puolestaan eivät pahemmin kassalla puhu vaan kommunikoivat hymähdyksin. Tai jos he puhuvat, niin he mutisevat venäjää. Vaikka he tietävät, etten ymmärrä sanaakaan, jatkavat he venäjän puhumista. Ja hyminää. Ja heidän täytyy aina saada Chanel vitosta. Ja ostokset on aina pakko saada maksaa vähintään satasilla, vaikka kyseessä olisi kuuden euron ostos ja lompakko olisi täynnä kymppejä ja kolikoitakin.

Venäläisille lahjat ovat todella tärkeitä. "A prezzzent, pliiizz," kuuluu ääni usein palvelutapahtuman päätteeksi ja silloin heidän on saatava jotakin. Ihan sama, onko tarjolla meikkilaukkua vai tuoksunäytettä, jotain on saatava. Venäläinen saattaa nojautua lahjaa pyytäessään jopa tiskin yli ja hakea katseellaan ja sormellaan osoitellen lahjaa, jota ilman hän ei tahdo paikalta lähteä. Ja kiitokseksi hymistään ja puhutaan venäjää.

Aasialaiset ovat kaikkein veikeimpiä. Näistä pirulaisista kun ei koskaan voi tietää, mitä he seuraavaksi keksivät. He saattavat viettää useita tunteja liikkeessä pyörien, tutkien ja katsellen. Ja nyt en puhu vain naisista vaan jopa enemmän miehistä.

Nämä vekkulit saattavat jopa raahata tuolin telineen eteen ja istualteen käydä läpi jokaisen tuotteen pakkaus kerrallaan. He eivät kysele myyjjiltä paljoa, vaan lähinnä pyrkivät havainnoimaan asioita itse. Ja kun he keksivät jonkun jännän jutun, ei tuotetta todellakaan osteta koskaan vain yhtä, vaan vähintään viisi (ja yleensä jopa enemmänkin) ja viedään sitten kaikille sukulaisillekin.

Ja nämä löydetyt tuotteet voivat olla mitä tahansa. Asiakas voi keksiä mm. ostaa 10 kappaletta 50 ml Chanelin uusinta tuoksua. Tai 30 kappaletta viiden euron luomiväripaletteja. Tai haluta 12 samanlaista huulipunaa. Ja sitten vielä kahdeksan tuota sävyä. Ja kuusi noita. Ja kohta kaveri tulee perässä ja tekee saman. Laskun loppusumma voi hyvinkin olla neljästäsadasta seitsemäänsataan euroa. Ja yleensä kelpaa vain Chanel, Dior tai Estee Lauder. Ja purkissa ei todellakaan saa lukea "Made on China"!

Heidän toimiaan ei voi ikinä ennakoida, mikä on näin tilauksienteosta vastuulliselle henkilölle joskus hieman haastavaa. Koskaan ei tiedä, mikä tuote keksitään tyhjentää hyllystä ja mistä joutuu myymään muille (ja lopulle aasialaista seuruetta) eioota.

Toki monilla kansallisuuksilla on omia erityispiirteitään, mutta nämä ovat niitä selkeimmin edustettuja kansallisuuksia, joiden kanssa olen päässyt eniten työskentelemään.

Lopuksi tahtoisin antaa teille laivalla matkustaville ohjeen:
Kun asioitte henkilökunnan kanssa, tehdää heti selväksi, mitä kieltä puhutte. Sanokaa selkeästi "moi", "terve", "Hyvää huomenta!", "Ottaisin nämä, kiitos!" tai ihan mitä tahansa. Kun henkilökunta tietää, mitä kieltä puhutte, saatte varmasti parempaa palvelua.

Kuinka monet kerrat minulta onkaan jäänyt antamatta asiakkaille alennuskuponkeja ja etuseteleitä (tai kylkiäisiä) ihan vaan siksi, etten ole saanut kiinni, mitä kieltä hän puhuu. Jos nimittäin satun lykkäämään vaikkapa venäläiselle satunnaiselle turistille käteen vain suomeksi ja ruotsiksi tekstitetyn alennuskupongin korumyymälään, menee hän aivan totaalisen sekaisin. Mitä saa ja mistä saa ja koska saa? Saako täältä ja nyt? Ja yritäpä repiä kuponkia hänen ymmärtämättömistä käsistään takaisin enää siinä vaiheessa, kun olet hänelle jotain ilmaista antanut... Helpointa on siis jättää asiakas ilman lippusia, lappusia ja lahjoja. Tyhmästä päästä ja epäkohteliaasta käytöksestä kärsii koko ruumis, vai miten sitä sanotaan.

Onko teillä jotain iän, työn, elämän tai jonkun muun tuomia stereotypioita eri kansallisuuksien ostokäyttäytymisestä jaettavina kanssamme?

Ps. Joku muuten kysyi, mistä tiedän, mitä kieltä alan asiakkaiden kanssa puhumaan. Kun lähestyn asiakasta enkä ole varma, kumpaa kotimaista kieltä hän puhuu, kysyn häneltä yleensä avuntarpeesta kummallakin kielellä: "Hei, voisinko olla avuksi? Får jag hjälpa dig?" Tässä vaiheessa asiakas yleensä itse ilmaisee, mitä kieltä puhuu tai puhuuko kumpaakaan. Ja jos hän katsoo silmät ymmyrkäisinä, tarjoan apuani vielä englanniksikin. Ja jos hän ei edelleenkään puhu minulle mitään, hymyilen nätisti ja liukenen paikalta. (Pidä tunkkis, perkele.) Saa täällä toki katsellakin, vaikkei kieliä puhuisikaan. (Mutta annan kyllä katsella, vaikka kieliä puhuttaisiinkin.)

Kassalla puolestaan kerään vinkkejä siitä, kuinka asiakas lähestyy (tuleeko "Hei..." vai terävä "Heijj!") ja miltä hänen maksukorttinsa näyttää. Jos kuitenkin olen epävarma, kerron ostosten loppusumman niin suomeksi euroissa kuin ruotsiksi kruunuissakin. Ja kieltähän voi vaihtaa kesken palvelutapahtuman vaikka kuinka monesti!

Kuivaa ja hienojakoista itkua

Voi ei. Nyt tulee itku.

Käytin loppuun suosikkihiuslakkani ja hukun muihin hiuslakkoihin, jotka ovat ihan tyhjänpäiväistä tavaraa verrattuna tähän. Tämän jälkeen mikään, siis ei mikään, enää tunnu miltään!



Loppunut lakka oli 100 ml käsilaukkukoko L'oreal Professionnelin Infinium Finition xf -lakasta, joka on ollut tukassani kaikin puolin täydellinen. Tätä lakkaa ei taida enää saada, mutta Infinium -linjan regular, strong ja tätä pidoltaan ilmeisesti vastaava ultimate ovat myös aiemmin loistaviksi havaittuja ja tulevat ehdottomasti päätymään kaappiini jahka vain pääsen noista vajaasta kymmenestä muusta hiuslakasta ikinä eroon.

Tämä vaan oli kaikin puolin täydellinen. Tämä piti tukan hyvin paikoillaan tekemättä siitä jäykkää tai kovaa kypärää tai klimppaamatta suortuvia yhteen koviksi kasoiksi. Tämä sopi niin suoraan tukkaan, kiharoiden kiinnittämiseen kuin otsatukan aisoissa pitämiseen ja kampauksen kunnossa pitelyynkin.

Tämän salaisuus oli superhienojakoinen ja tarpeeksi kuiva suihku, joka todellakin vetosi minuun mitä suurimmin. Harvoin löytää tällaista valioyksilöä! Monista lakoista suihkuaa kerralla liian isoa pisaraa, joka ei laskeudu tasaisesti tukkaan ja siten klimppaa tukkaa tai sitten vähintäänkin lakka jää tukkaan liian märkänä. (Toki nämä märkälakat antavat kampaukselle lisää työstöaikaa, mutta itse innostun enemmän kuivemmasta suihkusta, joka kiinnittää jo työstetyn kampauksen.)

L'oreal Professionnel Infinium, I love you!

(L'oreal Professionnel on L'orealin kampaamopuolen linja ja sen täysikokoiset hiuslakat maksavat muistaakseni noin 13 euroa.)

Mikä on teidän suosilakkanne tällä hetkellä?

Kerro nyt siitä työstäsi, Virve-täti!

Monia on kiinnostanut kuulla lisää työstäni laivalla. Kirjoitin aiheesta postauksen reilu vuosi sitten työharjoittelujaksoni yhteydessä, mutta koska toimenkuvani oli silloin erilainen ja työkokemuksenikin varsin lyhyt, oli aiheesta mukavaa näpytellä teille pyynnöstänne uutta tekstiä.

Työskentelen siis merillä ja työpaikkani seilaa Helsingin ja Tukholman väliä missionaan viihdyttää Itämeren ylitse seilaavia matkustajia. Oma työrytmini on sellainen, että olen töissä kahdeksan päivää ja vapaalla kahdeksan päivää, eli kun olen töissä, voin tosiaankin keskittyä työasioihini ja kun olen vapaalla, saatan sysätä työasiat kokonaan pois mielestäni. Tuon kahdeksan päivän työjakson aikana teen töitä 80 tuntia, mikä on yleensä melko uuvuttavaa, eli vaikka sitä seuraava kahdeksan päivän vapaajakso onkin pitkä, on sen tarvekin todellinen. (Kesällä tein kerran 18 päivän työputken ja voin kertoa olleeni melkoisen romuna sen jälkeen ja jo sen aikana...)

Päiväni alkaa tyypillisesti (Suomen aikaa) klo 8:30 tai 9:00 riippuen siitä, onko laiva saapumassa Helsinkiin vai Tukholmaan. Tätä ennen olen heräillyt hytissäni ja siistiytynyt varsin pikaisesti ja juossut ripein askelin töihin. Nämä ovat niitä hetkiä, kun se 30 sekunnin työmatka todellakin on ihana juttu!

Aamulla myymälä on auki asiakkaille 1,5 tuntia, jonka aikana palvelen asiakkaita niin kassalla seisten kuin tuotevinkkejä lattialla antaen ja tuotteita hyllystä ojennellen. Tämän jälkeen seuraa mahdollista kassan laskua (otamme muuten vastaan kymmenkuntaa eri valuuttaa!) ja pikainen vaatteiden vaihto hieman hame-kauluspaita-liivi -asua rennompaan vaatekertaan, joka päällä onkin sitten hyvä kontata pitkin myymälää.

Tähän väliin käyn yleensä hakemassa pikaisesti pientä aamiaista, jonka voin äkkiä työkavereiden kanssa palaveeratessa ja höpötellessä haukata.

Oma toimenkuvani on paitsi hoitaa tavallisia myyjän tehtäviä (eli mm. olla kassalla, myydä ja pitää huolta hyllyissä olevista tavaroista) myös hoitaa muita juoksevia asioita myymälässämme. Virallinen nimike lienee parfyymin assistentti tai jotakin sinne päin, mutta kuljen myös nimellä "tilaava myyjä". Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että pidän huolta monista pienistä asioista ja monien pienien (ja oikeastaan vähän isompienkin) asioiden sujumisesta ja istun osan ajasta tietokoneen ääressä tietokoneohjelmilla leikkien.

Iltapäivän ohjelma vaihtelee hieman päivästä riippuen. Joinakin päivinä ohjelmassa on inventointia ja joinakin vain pelkkää siivoamista ja vaikkapa henkilökunnan harjoituksissa käymistä. (Jokaisella henkilökunnan jäsenellä on oma toiminumeronsa, jonka mukaan hänen tulee mahdollisen hätätilanteen kohdatessa toimia ja tätä toimintaa jokaisen on harjoiteltava kerran kuussa yhdessä ryhmänsä kanssa. Itse esimerkiksi vastaan tietyn alueen evakuoinnista ja tietyn pelastusveneaseman lauttojen laskemisesta ja väen niihin pakkaamisesta.)



Joinakin päivinä iltapäivät puolestaan keskittyvät suurien tai vähän pienempienkin tavarakuormien purkuun. Tällöin tavaroiden tarkistelu ja hyllyttäminen voivat viedä pitkäänkin aikaa. Pari kertaa viikossa taas puolestaan on tilauspäivä, jolloin vastuullani on antaa työkavereilleni jokaisen henkilökohtaisella vastuulla olevien sarjojen koneelta tulostamani tilausehdotelmat ja katsoa vastaavasti läpi myös omat sarjani.

Iltapäivisin työt loppuvat klo 13-15 välillä riippuen siitä, kuinka paljon hommia on ollut. Tämän jälkeen olemme vapaalla yleensä keskimäärin noin kolmisen tuntia, jolloin ehtii käydä syömässä, salilla, kaupungilla tai mennä ihan vaan vaikkapa päiväunille.



Ja sitten laivan lähtiessä klo 17 (paikallista aikaa) hommat lähtevät taas rullaamaan. Myymälä avataan ja kaupanteko alkaa, mutta itse vetäydyn tässä vaiheessa yleensä toimistoon purkamaan päivän aiempia tapahtumia. Kirjaan päivällä aiemmin tulleet tuotteet varastosaldoillemme, näpyttelen tilauksia menemään, vastailen sähköposteihin, tulostelen myyntiraportteja, tarkistan inventaarioiden tuloksia, käyn läpi sortimenttilistoja, tilailen tarvittavia testereitä ja hoidan tosiaan kaikkia mahdollisia pieniä juoksevia asioita, jotka myymäläämme liittyvät, mutta joiden tekemisellä ei pomoamme viitsitä rasittaa.

Toimistohommissa vierähtää pari kolme tuntia, jonka jälkeen palaan takaisin myymälän puolelle. Myymälä on iltaisin auki kuusi tuntia ja meitä on yhteensä matkustajamäärästä riippuen kolme tai neljä henkilöä töissä, mikä riittää joskus oikein hyvin, mutta joskus taas hieman huonommin. Meidän laivallamme parfyymimyymälä on erillinen myymälänsä, eikä vain osana tax free -myymälää, joten myös kassalla olo kuuluu tehtäviimme.

Loppuillan aikana palvelen jälleen asiakkaita niin myymälän lattialla kuin kassankin takana. Työ on aivan normaalia myyjän työtä sillä erotuksella, että ilmapiiri on usein rennompi kuin maissa ja asiakkaat ovat nimenomaan tulleet rahat taskussa poltellen pitämään hauskaa ja shoppailemaan. (Plus että jalkojen alla keinuu välillä hieman ja tavaroita saatta putoilla hyllyiltä yllättäen.) Käytän työssäni päivittäin suomen lisäksi enlgantia ja ruotsia, joista jälkimmäinen on toki vielä hieman ontuvaa, mutta jolla kyllä jo alan melko hyvin pärjäämään... Iltaani kuuluu yksi 30 min tauko, jonka vietän yleensä henkilökunnan messissä (eli taukohuoneessa) syöden ja lehtiä lukien.

Myymälä sulkeutuu paikallista aikaa klo 23, jonka jälkeen olen vapaalla aamuun asti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kello on Tukohlmasta Helsinkiin matkatessa Suomen aikaa jo kaksitoista ja aamulla minun tulisi jälleen olla skarppina töissä klo 8:30, eli vapaa-aikaa jää 8,5 h, jona tahtoisin mielelläni ehtiä syödä, käydä suhkussa, nukkua ja muutenkin vain hetken rauhoittua. Yleensä yöunet jäävät siis hieman lyhyiksi. Yhtenä aamuna työpassini aikana saan sentään nukkua hieman pidempään ja mennä töihin vasta klo 11.



Nautin työstäni, sillä pääsen paitsi työskentelemään minulle niin rakkaan kosmetiikan parissa konkreettisesti, saan myös hieman lisää vastuuta. Toki vastuu on välillä stressaavaakin, sillä minä olen loppupeleissä se, joka pitää huolta siitä, että myymälässämme on tarpeeksi tavaraa hyllyissä ja minä olen samalla myös se, jonka vastuulla on, ettei tavaraa kuitenkaan tilata liikaa. Välillä aivoni käyvät ylikierroksilla miettiessäni, olenko nyt varmasti muistanut ennakoida tulevan kampanjan ja riittääköhän tuota ja tuota tuotetta nyt seuraavaan toimitukseen asti ja mistä ihmeestä saisin äkkiä sitä ja tätä lisää. Tai otinko nyt sittenkin noita liikaa. Mutta toisaalta pieni stressi pitää minut töissä skarppina.

Ja onneksi en hoida työtehtäviäni yksin. Paitsi että minulla on loistava työporukka tiiminäni, on minulla myös loistava vastapari. Tällaisessa vuorottelevassa työssähän homma toimii niin, että jokaisella on oma vastaparinsa, joka hoitaa samat hommat toisen ollessa poissa. Kurjaa on toki se, etten koskaan itse ole samaanaikaan vastaparini kanssa töissä, mutta ihanaa on se, että joku toinen on myös vastuussa asioista kanssani ja tiedä, että joku toinen on tarvittaessa paikkaamassa mokiani...

Joku kysyi minulta muutama postaus sitten hytissäni olevia tuotteitani esitellessäni, että eikö hytissäni sitten poissaollessani ole ketään, kun voin kerran jättää sinne tavarani. Hommahan toimii niin, että minulla ja vaihtoparillani on yhteinen hytti ja toisen ollessa vapaalla toinen majoittuu siellä. Hytissäni ei siis majaile kuka tahansa ja sieltä löytyy lukollisia kaappeja ja vetolaatikoita (joiden lukkoja en tosin koskaan käytä), joihin voin tavarani jättää. Nyt olen saanut työsuhteeni jatkuvuudelle hyvän varmuuden, joten olen pikkuhiljaa alkanut säilyttämään hytissäni kaksoiskappaleita kotoani jo löytyvistä tuotteista helpottaakseni työn ja kodin välillä siirtymistä.



Voin ihan avoimesti tunnustaa olevani hyvinkin sotkuinen ihminen töissä majaillessani. Kotonani tykkään siisteydestä, mutta koska minun ei tarvitse jakaa hyttiäni kenenkään kanssa (mitä useilla laivayhtiöillä puolestaan joutuu tekemään), annan hyttini vaan olla pommin jäljiltä ja siivoan sen yleensä vasta ennen lähtöä. Heitän siis mukaan tulevat tavarat matkalaukkuuni, laivalle jäävät tavarat laatikoihin ja kaappeihini, kutsun paikalle siivoajan ja kipitän kotiin. Ihanaa ja helppoa!

Tässä vielä vastauksia muutamiin teidän mieltänne askarruttaneisiin kysymyksiin:

Missä henkilökunta syö? Pitääkö olla omat eväät mukana?
Henkilökunta syö laivan messissä, jossa on vuorokauden ympäri ruokaa tarjolla. Tiettyinä aikoina saatavilla on lämmin ruoka, aamiainen ja muut asiaankuuluvat, mutta muuten tarjolla on aina naposteltavaa, salaattipöytä, leipiä, jogurttia, viiliä, juomia yms., eli nälissään ei todellakaan tarvitse olla. Ja voin kertoa, etten itse muuten enää todellakaan tahdo mennä töihin firmaan, joka ei tarjoa minulle kerran viikossa jäätelöpäivää tai pannaripäivää!

Hytissä on myös yleensä jääkaappi, jonne voi jemmata omia tai messistä napattuja ruokia.

Onko palkka parempi kuin maissa?
Jos kouluttautuisin oman esimieheni työkuvaa vastaaviin tehtäviin (myymäläpäällikkö/osastopäällikkö) ja tekisin sitä työtä maissa, jäisi minulle kuukaudessa varmasti vähemmän rahaa käteen kuin mitä nyt jää. Eli minusta palkkaus on hyvä varsinkin siihen nähden, millaisella nälkäpalkalla tavallinen kosmetiikkamyyjä maissa joutuu elämään. Verotuksessakin kun kuitenkin otetaan huomioon se, etten työskentele missään kunnassa.

Kuinka paljon tarvitsee olla kielitaitoa?
Suomen lisäksi ruotsia ja englantia tarvitaan. Itselläni ei ollut leikkiin mukaan lähtiessä kovin vahva ruotsi (eikä se ole sitä vieläkään), mutta olen yrittänyt käyttää sitä ja jatkuvasti petrata taitojani.

Toisaalta siitä ei ole kovin kauaa, kun huomaamattani mokasin itseni palikkaruotsillani asiakkaalle, joka tiedusteli, tulisiko hyllystä loppu ollutta tavaraa seuraavana päivänä. "Nej, det kommer inte..." Halusin jatkaa lausettani kertomalla tavaran tulevan ylihuomenna, mutta en millään saanut oikeita sanoja päähäni muuten kuin englanniksi. "Day after tomorrow" kääntyi päässäni sujuvasti lähes sanasta sanaan ruotsiksi ja totesinkin sitten asiakkaalle, että "Dagen efter i morgon!", jonka jälkeen asiakas katsoi minua varsin kummallisesti. Paljon myöhemmin tajusin ylihuomisen olevan "övermorgon" ja asiakkaan nyt todennäköisesti luulevan, ettemme vaan jaksa seuraavana päivänä krapulaltamme purkaa mitään hyllyyn...

Mutta sattuuhan sitä.

Kesäisin yhdellä risteilyllä voi olla mukana viittäkymmentä eri kansallisuutta (risteilijöitä laivaamme mahtuu reilut 2800), joten englanninkielentaito on ehdotonta. Itse käytän sitä päivittäin paitsi asiakkaiden kanssa myös toimistohommissa. Myös venäjänkielentaito on kysyttyä tällä hetkellä, mutta harmikseni en itse osaa tuota kieltä pätkääkään. Itse osaan kyllä myös auttavasti saksaa, mutta sitä tulee harvemmin töissä käytettyä.



Kuinka siellä saa nukuttua?
Henkilökunnan hytit sijaitsevat erillisillä hyttikäytävillä, joten matkustajien välillä varsin riehakaskin meno ei häiritse meitä. Itse nukun aina korvatulpat korvilla, sillä joku pieni tärinä, särinä tai muuten vaan pärinä häiritsisi minua muuten kuitenkin.

Tänä talvena Itämerellä on muuten pahin jäätilanne 24 vuoteen ja voitte vaan kuvitella, kuinka hyttini ikkunan alla laivan kylkeä repivät jäät kolisevat ja meluavat! Ääni on välillä aivan mieletön!


Kuinka itse päädyit työhösi?
Olin itse tehnyt kosmetiikan myyntitöitä nelisen vuotta (alunperin kosmetologikoulussa opiskelleena ja sen koulun keskeyttäneenä), kun kuulin uudesta opintolinjasta, jolla saattoi opiskella myynnin ammattitutkinnon kosmetiikkamyyjäksi erikoistuneena. Lähdin koulunpenkille ja sain sitä kautta päähäni lähteä uteliaisuuttani työharjoitteluun laivalle. Tein laivalla pari harjoittelujaksoa, jonka jälkeen minua pyydettiin kesätöihin. Kesän jälkeen tilaavan myyjän paikka vapautui ja suureksi yllätyksekseni minua pyydettiin kokeeksi kyseiseen pestiin. Homma ilmeisesti sujui hyvin, sillä nyt minulle on luvattu pysyvä paikka firmasta tässä hommassa.

Koen siis suurta ylpeyttä voidessani sanoa, että olen päässyt työtehtäviini puhtaasti oman osaamiseni ansiosta ilman suhteita ja ulkopuolisia suosituksia. Aloitin työni täällä 22-vuotiaana palkattomana työharjoittelijana, jota kutsuttiin "pirpanaksi" ja nyt olen 24-vuotias vastuullisia työtehtäviä hoitava työntekijä, jolle on luvattu tulevaisuus tässä firmassa. Tuntuu, ettei moinen ole ollenkaan itsestäänselvää nykyään, joten kuten sanoin, olen asiasta ylpeä. Arvostan samalla suuresti sitä, että minulle on annettu mahdollisuus näyttää kykyni ilman, että nuoresta iästäni on tehty numeroa.

Mistä pidät työssäsi erityisesti?
Tykkään siitä, että minulle on annettu vastuuta. Tykkään puuhata koneella ja ottaa asioista selvää, mutta tykkään myös asiakaspalvelusta. Vaihtuvat asiakkaat ja rento ilmapiiri sekä mahtavat työkaverit (joiden keski-ikä osastollani tosin on 50-vuotta, mutta jotka ovat ottaneet minut hyvin vastaan) tekevät tästä työstä todella mielenkiintoista.

Mistä et pidä työssäsi?
Siitä, etten saa nukkua läheskään tarpeeksi!


Tahdotteko kysyä jotain erityistä työhöni liittyvää?

Tai kiinnostaako teitä nähdä enemmänkin postauksia työstäni? Juttutoiveita saa esittää, sillä sellaisiin tämäkin postaus jälleen pohjautui.

This mattin' works!

Ostin Tallinnassa käydessäni Kaubamajasta noin viiden euron hintaan LCN:n Matte Effect Polishin.



Olen kokeillut monta mattalakkaa läpi ja tahdon muutenkin kokeilla aina jotain uutta, joten tällä kertaa haaviini sattui tämä.

Ja pidemmittä puheitta siihen kuvamuotoiseen todistusaineistoon, joka tässä tapauksessa kertookin lähes kaiken.



Kynsilla GOSHin kynsilakka sävyssä 554 Gold.



Ja tässä samainen lakka matattuna LCN:n mattalakalla.

Pinnasta tuli hyvin huurteisen näköinen ja mattaisuus kesti kynsillä hyvin. Pullossa on lakkaa 8 ml mikä on varmasti oikein sopiva määrä, eli lakan ehtii jopa mahdollisesti käyttääkin ennen sen kuivahtamista ja paksuuntumista (mattalakoilla kun on moiseen taipumusta).

Mitä kuvat eivät kuitenkaan kerro on se, että tämä heikensi lakkauksieni kestoa huomattavasti. Lakat lähtivät hieman kohoamaan lakkapintojen reunoilta ja irtoilivat suurina laattoina kynsistä (reunojen tarttuessa kiinni hiuksiin yms.) melko lyhyen ajan sisällä. Tämä oli siis kestävyydeltään huonoin kokeilemani mattalakka.

Oletteko kokeilleet tätä mattaajaa? Ja vieläkö mattalakat iskevät? Mikä mattalakka on ollut oma suosikkinne?

Onnenpotkuostoksia

Yksityiselämässäni tapahtui eräs pieni onnenpotku, josta päätin itseni palkita. Lähdin maailman parhaan kosmetiikkashoppailuseuran eli äitini kanssa Tallinnaan pyörimään ja palkitsin itseni mm. seuraavilla jutuilla:



Näistä kivoista löydöistä tulossa juttua myöhemmin.

Mitä kivaa te olette viimeaikoina shoppailleet?

No vilauta nyt äkkiä!

Saitte tosiaan muutamia päiviä sitten ympäriyöreän pikakatsauksen siitä, miltä kotonani olevat kosmetiikkavarastoni tällä hetkellä näyttävät.

Kuten kuitenkin kerroin, elän puolet ajastani Suomen ja Ruotsin väliä seilaavalla paatilla, minkä vuoksi siellä olevassa kakkoskodissani majailee myös purkki jos toinenkin. Nyt sain sitten itseäni vihdoinkin niskasta kiinni ja kuvasin kaikki purkkini myös meriltä.



Tässä on koko merivarastoni muutamaa meikkituotetta lukuunottamatta.



Ja tässä ovat ne muutamat meikkituotteet. Noilla tuotteilla syntyy aamuisin nopea meikki ja iltaisin sitä tulee tietysti täydennettyä luomivärillä.

Tarkemmin esiteltynä hytistäni löytyvät siis seuraavat tuotteet:



Nivean ja L'orealin vartalovoiteet sekä Herbinan antiperspirantti (joka on muuten todella hyväksi havaittu, aivan kuten L'orealin vartalovoidekin).



Pari kynsilakkaa ja lakanpoistoaine.



Pari kappaletta virkistäviä jalkavoiteita.



Ja sitten muutamat kasvotuotteet naamioista, seerumeista ja kasvovoiteista itseruskettavaan suihkeeseen.



Yksi silmämeikinpoistoaine, kaksi kasvovettä (joista toinen suihke) sekä kaksi putsaria.



Hiustuotteita on kertynyt hyttiin enemmänkin. Jostain syystä hytistäni löytyy viisi hiuslakkaa, yksi kiiltosuihke ja kaksi rautojen kanssa käytettävää tuotetta.



Shampoo-hoitoaine -pareja löytyy kaksi erilaista ja niitä olen hetken täydennellyt XZ:n Tyrni-hoitoaineen jämillä.



Ja sitten ovat vielä toki nämä pesun jälkeen tukkaan käytettävät tukkaa siloittavat ja suojaavat tuotteet.

Lähinnä olen siis täyttänyt hyttini hiuslakoilla, mutta eiköhän tuokin lakkapilvi tuosta pikkuhiljaa laskeudu ja noidenkin määrä vähene. Muutamia suosikkituotteitani olen hankkinut viimeaikoina kakkoskappaleet (Diorin Nude peiteaineet, Shiseidon kulmakynä, Cliniquen meikkipuuteri...), mutta muuten olen onneksi onnistunut menemään ilman kummempia hankintoja.

Seuraava suuri missioni olisikin vielä saada valikoitua kotoa töihin muutamat luomivärit ja huulimeikit, jotka malttaisin kiltisti pitää laivassa, jolloin siirtyminen kodin ja työpaikan välillä olisi vielä vähän helpompaa.

Mutta kuten näkyy, olen ihan tosissaan edistynyt vähennysprojektissani!