The Contender

Olen kehunut teille moneen otteeseen Diorin Nude-peiteainetta, joka on ollut täydellinen löytö silmäalusilleni. Nyt olen tehnyt toisenkin löydön, jota voisin myös sanoa täydelliseksi.

Tällä kertaa täydellinen tuote kulee Shiseidon merkin alla.



Shiseidon tuubissa myytävä Natural Finish Cream Concealer on saatavissa kolmessa sävyssä ja minun silmänalusilleni niistä parhaiten istui sävy 2, joka sekin on jo melko vaalea. Sävy 1 on jo todella vaalea, eli vaaleimpi-ihoisetkin varmasti löytävät tästä hyvän värin. Meillä laivalla ainakin sävyvalikoimasta löytyvät sävyt 1, 2 ja 3, jotka ovat mukavan keltapohjaisia, eli silmänalusille täydellisiä.



Mikä tässä sitten on hyvää?

No minusta kaikki. Mutta käydään nyt sitten ihan kohta kohdalta tämän erinomaisuutta läpi.

Ensinnäkin tämä peittää hyvin. Tummat silmänaluset ja punoitukset sekä näppylät peittyvät kaikki tällä helposti ja näppärästi. Lisäksi tässä on ohut koostumus, joten tätä on helppo kerrostaa, kunnes tarvittava peittävyys on saavutettu.



Tämä on ihan hitusen kuivempaa koostumukseltaan kuin Diorin Nude, muttei silti missään tapauksessa kuivaa. (Esimerkiksi Lancomen Effacernes on tätä kuivempaa, samoin Rubinsteinin Magic Concealer.)

Tämä myös pysyy iholla todella hyvin eikä lähde silmänalusillakaan vaeltamaan uurteisiin, vaikkei iholla olisi puuteriakaan. Riittoisuudeltaan tämä on tietysti myös huippu ja pienellä määrällä mennään pitkälle.



Itse olen tykännyt täydellistä lopputulosta hakiessani pelata tämän ja Diorin Nuden yhdistelmällä ja lopputulos on ollut mitä mainioin.

Valitettavasti en osaa tarkalleen sanoa, mitä tämä Suomessa maksaa, sillä omani on ostettu laivan tax freesta, mutta arvioisin hinnan huitelevan reilun kolmenkympin paikkeilla.



Mukavaa tässä on muuten myös se, että riittoisan 10 ml tuubin luvataan säilyvän avattuna peräti 24 kk, eli tuubin voi ehkäpä saada päivittäisessä käytössä mahdollisesti jopa kulutettua lähes loppuun!

Onko joku kokeillut tätä? Mikä peiteaine teillä on tällä hetkellä käytössä ja kuinka se on teitä mielestänne palvellut?

Koe Brasilian tunnelma suoraan alaovellasi!

Tänään jutellaan karvojenpoistosta sokeroinnilla.

Kyselin parisen kuukautta sitten teiltä suosituksia hyvään sokerointipaikkaan, jossa alakerran karvojen poisto ei olisi niin kiusallista kuin miltä se kuulostaa ja päädyinkin sitten kokeilemaan kyseistä prosessia. Ja kun nyt kerran päädyin, niin ajattelin, että otetaan sitten koko rahalla ja kunnolla, eli lopputuloksena oli brassi/L.A.

Tässäpä siis pieni tietopaketti kaikesta siitä, mitä olisin ehkä itse halunnut tietää vahaukseen mennessäni.

Ensinnäkin siis kuten järki jo sanookin, kannattaa peseytyä kunnolla ennen paikalle menoa. Joissakin hoitoloissa taitaa olla paikankin päällä peseytymismahdollisuus, mutta hyvä kotipesu lienee silti se paras ja kaikille mukavin tapa.

Käytännössä homma sujuu paikanpäällä niin, että asiakas istuu ilman housuja hoitopöydälle (minusta oli mukavaa laittaa päälle pitkä ja tarpeeksi rento paita), levittää jalkansa ja tämän jälkeen paikat ja iho pyyhitään kosmetologin toimesta puhtaiksi.

Myönnän, että olo oli erittäin kiusaantunut alkuun, mutta yritin miettiä homman kuin gynegologilla käyntinä ja ajatella päässäni, että kosmetologi on kyllä ennenkin nähnyt ihmisiä tällä lailla ja hänelle tämä on arkea... (Minulle itselleni ei kylläkään millään lailla ollut normaalia arkea riisua alapäätäni paljaaksi vieraan naisen edessä ja päästää häntä sörkkimään jalkoväliäni...)

Iholle laitettiin talkkia, jonka jälkeen sokerointi aloitettiin. Sokeroinnissa kosmetologi käyttää siis sokerimassasta tehtyä venyvää klönttiä, joka painellaan iholle karvoja vasten ja repäistään sitten myötäkarvaan nopealla nykäisyllä pois, jolloin karvat tarttuvat siihen, mutta iho ei (toisin kuin vahauksessa). Tämä on siis hieman vahausta hellävaraisempaa ja yleensä siis myös vähemmän kivuliasta. Saman sokerointipallon kanssa työskennellään pitkään ja se kerää itseensä käsiteltävien alueiden karvat.

Mutta siis hei tottakai se sattuu! Homma ei todellakaan mene kuten Sinkkuelämässä, jossa Carriesta tulee yhdellä vahaliuskan vetäisyllä brasilialainen beibe, vaan kyllä se vähän enemmän vaatii. Vaikka alueet käsitelläänkin pienissä erissä, on tahti silti nopea (minun vahaukseeni meni kokonaisuudessaan 30 min) ja pientä irvistelyä ja pieniä autseja kuuluu melkein väkisinkin...

Ja jos mietitte, että mistä kaikkialta karvoja brassissa tai L.A:ssa otetaan, niin ihan kaikkialta (ellet toisin toivo). Aluksi homma hoidetaan asiakkaan selin maatessa niin hyvin kuin pystytään ja sen jälkeen asiakas kääntyy kyljelleen, nostaa ylemmän jalan koukkuun ja sitten taas mennään... Ja siis joo, ei nyt minullekaan ollut niitä arkisimpia tilanteita maata hoitopöydällä jonkun työnnellessä sokerimassaa takapuoleni seudulle, mutta siinähän se meni. Ja sitten vielä se toinen puoli...

Sokerimassalla leikkimisen jälkeen kosmetologi nyppi vielä pinseteillä pois muutaman yksittäisen hajakarvan, jotka eivät muuten olleet lähteneet.

Lopuksi paikat pyyhittiin puhtaiksi, niille suihkuteltiin tarpeelliset hoitosuihkeet ja leviteltiin tarpeelliset hoitovoiteet ja homma oli siinä. Lopputulos kestää karvojen kasvutahdista riippuen muutamasta viikosta kuukauteen ja mitä pidempään käsittelyä käy toistamassa, sitä kivuttomammin se sujuu ja sitä vähemmän poistettavaakaan enää lopulta on. Kotona ihoa kannattaa kuoria ja rasvata.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että jos karvoja on poistanut aiemmin esim. höyläämällä ja kasvatellut vain hetken sokerointiin mennäkseen, on pieni osa karvoista todennäköisesti ollut kasvussaan lepovaiheessa, eli ne eivät ole vielä kasvaneet muiden karvojen mukana sokerointipituuteen. Tämän vuoksi iho saattaa sokeroinnin jälkeen näyttää sileältä, mutta muutamien karvojen tyngät tuntuvat silti vielä iholla. Tilanne kuitenkin varmasti tasoittuu, kun sokeroinnin uusii.

Itse innostuin tästä suuresti ja voin ehdottomasti suositella tätä. Itse kävin täällä ja voin suositella paikan kosmetologia lämpimästi. Tilanne oli niin rento ja mukava kun nyt vaan voi olla ottaen huomioon, että olimme vasta kohdanneet ja minä jo makasin hänen edessään haarat levällään hänen heitellessä talkkia alapäähäni ja painellessa sinne sokerimassaa...

Muita alakertansa sokeroimassa käyneitä?

Kesäfiiliksellä

Eilen esittelin teille Lumenen kesälookin aurinkopuuterin, mutta oletteko panneet merkille myös näitä samalla kuvioinnilla varustettuja luomivärejä?


Eivätkö nämä luomivärit näytäkin hauskoilta?



Sävy 28 näyttää kauniin pronssinhehkuiselta sävyltä kesäiholla...



...mutta sävy 27 puolestaan hieman epäilytti. Siis tämähän on ihan pinkki! Enkai minä voisi tällaista käyttää arkena, minähän olen nykyään ihan tylsä meikkaaja?



Itseasiassa näillä kahdella sävyllä sai kuitenkin tehtyä kevyen ja kesäisenkin meikin ilman sen suurempia kikkailuja.



Kumpikin sävy toimii varmasti hyvin yksinäänkin, mutta yhdessä ne näyttivät yllättävän hyviltä.

Ja kun vielä lisäsin lookkiin eilen esittelemäni Intiaanikesä-aurinkopuuterin ja lookkiin kuuluvan Wild Rose -huulikiillon sävyssä 21, sain kasaan aika mukavan kesäilmeen:



Mitäs sanotte, voisiko pinkki luomiväri kolahtaa teihin? Mitä muuten yleisesti olette tykänneet Lumenen luomiväreistä?

(Postauksen tuotteet ovat peräisin Lumenelta ja lähetetty minulle blogiini testattaviksi.)

Arvonnan voittaja

Huih, tämä hajamielinen professori unohti eilen julistaa arvonnan voittajan!

En osannut alkaa valitsemaan vastausten perusteella voittajaa, kuten olin alunperin suunnitellut, vaan päätin vain suorittaa arvonnan tietokoneen avulla.
Paula Begounin Don't go to the cosmetics counter without me -kirjan kahdeksannen painoksen voitti heti ensimmäisen kommentin lähettänyt nanna.

Onnea nanna, laita sähköpostia minulle (ostolakossa at hotmail.com), niin otan yhteystietosi ylös ja kirja pääsee kohti uutta kotiaan.

Kiitokset kaikille osallistujille ja tiedoksi kaikille kiinnostuneille, että Paulan kirjan saa näppärästi ostettua Adlibriksen suomenkielisiltä nettisivuilta hintaan 20,60 euroa. Olen itse käyttänyt tuota kauppaa usein kosmetiikkakirjojen tilailuun ja voin suositella sitä kaikille.

Ps. Minä unohdin jättää arvonnan ulkopuolelle ne, jotka eivät olleet osallistuneet bloggeriin kirjautuneina. No, antaa mennä. Eihän tämäkään nyt ihan putkeen mennyt, mutta olette kaikki niin ihania, että voisin minäkin joskus koittaa olla. :)

Intiaanikesä

Sain Lumenen tämän kesän uutuusaurinkopuuterin kokeiltavakseni ja kuten Lumenen aiemmistakin aurinkopuutereista, tykkäsin tästäkin kovasti.

Minulla on ollut aiemmin käytössäni Lumenen mattainen aurinkopuuteri sävy 1, joka on siitä mukava, ettei sen kanssa voi kovin helpolla vetää aurinkopuuteriövereitä. Sävy on siis kevyt ja sopii täydellisesti vaaleammalle iholle, sillä siitä ei vaan millään irtoa kerralla liikaa väriä.



Täksi kesäksi aiempien mattaisen ja helmiäisen sävyn rinnalle lanseerattiin sävy 3 Intiaanikesä (n. 12,80 €), joka on sekin helmiäinen, mutta hieman jo olemassa ollutta helmiäissävyä kullanhohtoisempi.



Tykkään rasian hauskasta kirahvimaisesta kuvioinnista. Kuviointi ei ole vaan tuotteen pinnalla, vaan jatkuu läpi tuotteen.



Tämä tekee minusta iholle todella nättiä jälkeä. Sävyä tulee hieman, muttei kerralla liikaa ja iho jää tämän jäljiltä enemmän vain heleäksi kuin kimaltelevaksi. Shimmerisyys on siis todella hienojakoista ja kevyttä.



Iho jää nätin kuulaaksi ja paitsi että tämä sopii poskille ja poskipäille, voi tätä sipaista muuallekin kasvoihin ilman, että näyttää keskiyöllä katossa roikkuvalta discopallolta.



Ihastuin tähän kovasti ja tämä jää ehdottomasti kesäkäyttöön minulle.

Onko joku muu kotiuttanut tämän? Tai ovatko Lumenen aurinkopuuterit olleet muidenkin mieleen?

No oliko se nyt niin hyvä?

Eräs bloggaaja hehkutti kovasti Bobbi Brownin Creamy Concealeria maailman parhaana peiteaineena ja antoi minullekin sellaisen testattavakseni yli vuosi sitten. Nyt tuo kyseinen peiteaine alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään ja tuntuu, että voisi olla sopiva hetki esitellä se teillekin.



Creamy Concealer on tosiaan monien mielestä kuulemma maailman parhaita peiteaineita silmänalusille, mutta minä en vaan päässyt hommaan oikein mukaan sen kanssa.

Tai siis juu, onhan tämä peittävää, mutta minun tapauksessani se ei ratkaise hommaa. Tämän koostumus on siis nimittäin blascomaisen paksu, muttei ollenkaan kuiva. Riittoisuudeltaan tämä onkin siis sen vuoksi huippu ja riittää päivittäin käytettynä silmänalusilla lähemmäs vuodeksi ainakin.

Paksu ja rasvainen koostumus saa kuitenkin aikaan sen, ettei tämä ole pysyvyydeltään maailman paras. Tämä siis itseasiassa vaatisi puuterikiinnityksen, mitä taas minun kuivuuteen taipuvaiset silmänaluseni eivät pahemmin voi sietää. Ja ilman puuterikiinnitystä tämä ikäväkyllä lähti hieman vaeltamaan silmien alla oleviin pienen pieniin uurteisiin.

Itse olenkin ratkaissut ongelman käyttämällä tätä ensin alla ja lisäämällä tämän päälle Diorin Nude-peiteainetta, joka pysyy paikoillaan puuteroimattakin ja kiinnittää alla olevan Creamy Concealerinkin iholle.



Tykkäsin tuotteesta sitten kyllä näppyjen peitossa. Laajemmilla punoittavilla alueilla tämä oli hieman turhan paksun oloista, mutta pienemmillä punoittavilla kohdilla tämä toimi puuterin alla täydellisesti.

Ymmärrän kyllä tämän tuotteen ympärillä pyörineen hehkutuksen, mutta minun tarpeisiini tämä ei ollut paras mahdollinen ja jatkan tyytyväisenä Nuden käyttäjänä. En siis tule hankkimaan uutta kappaletta.



Oma Creamy Concealerini oli muuten sävyä Beige, joka oli oikein passeli sävy minulle.

Näiltä leveyspiireiltä Bobbi Brownia ei saa (ei siis Tukholmasta tai Tallinnastakaan), eli hieman etelämmäs on sitä livenä räpläämään päästäkseen mentävä. Lähimmät ostopaikat taitavatkin olla Saksa ja Englanti, mutta esim. Strawberrynet myy sarjaa.

Onko tämä jollekin muulle tuttu tuote?

Lakkaa vai maalia huulille?

Rrrrrrrakastan huulimeikkejä, minkä osa teistä jo varmasti tiesikin. Tämän vuoksi olinkin onnesta soikeana, pyöreänä ja neliskanttisena sekä kuusikulmaisena, kun sain Lumenelta kokeiltavikseni sarjan uusia Lingonberry Lip lacquereita, eli suomennettuna puolukka huulilakkoja.

Olen räpläillyt näitä töissä näiden tultua myyntiin, mutta kokeillut vain kädenselälle ja jäänyt pohtimaan, miltä nämä huulilla näyttäisivät. Vastaus pohdintaani selvisi nyt ja voin kertoa sen teillekin: UPEILTA!

Sävy 2.

Tämä on hieman nudempi ja ruskeaan menevä pehmeä sävy.

Sävy 4.

Tämä on upea ja täyteläinen marilynpunainen.

Sävy 6.

Tähän minä rakastuin. Tämä on juuri sellainen ihana vadelmapinkki kiilto, jota olen jo pitkään hakenut. Tästä tekee täydellisen juuri se, että tässä on intensiivinen sävy ja upea lakkamainen pinta. Tämä sävy on ehdottomasti se awwwww-nammmmm -sävy!

Sävy 8.

Tämä on puolestaan sitten pehmeämmän vadelmainen. Sävy menee pehmeästi roosaan, mutta on jo hieman ruskealla pehmennetty eikä ollenkaan räikeä. Sellainen monen tilanteen sävy, etten sanoisi.

Sävy 10.

Tämä sävy oli minusta todella hankalaa saada kuvattua oikean sävyisenä ja tosiasiassa se onkin hieman oranssisempi kuin miltä se kuvissa näyttää. Ylimmässä kiiltojen yheiskuvassa väri on todenmukaisin.

Huulililakkojen ideanahan on, että ne ovat kiiltomaisten tuotteiden lailla huulille levitettäviä nestemäisiä tuotteita, joissa on paljon pigmenttiä ja jotka jättävät huulille lakkamaisen kiiltävän pinnan. Niiden jättämä pinta näyttää siis kiiltävän märältä, mutta ilman mitään shimmeriä (yleensä).

Nämä ovatkin siis omiaan niille, jotka tahtovat runsaspigmenttisiä tuotteita, mutta ovat silti enemmän kiiltojen kuin punien ystäviä. (Muutamat Lumenen huulilakoista kuitenkin sisältävät hieman shimmeriä.)

Mitä tulee näiden huulilakkojen laatuun niin minä tykkäsin siitä kovasti.

Huulilakathan ovat kiiltoja hieman paksumpia koostumukseltaan yleensä ja niin tässäkin tapauksessa. Kyllä nämä siis tuntuvat huulilla, mutta yllätyksekseni nämä eivät tuntuneet silti liiemmin tahmaisilta. Itse olen paksumpien koostumusten ystävä ohuiden, todella nestemäisten sijaan, joten nämä olivat senkin puolesta makuuni.

Huulilakat ovat kestävyydeltään yleensä tavallisia kiiltoja pysyvämpiä ja nämä pysyivätkin huulilla pitkään ja hyvin. Tykkäsin myös kiiltojen kosteuttavalta tuntuvasta koostumuksesta.

En muuten yleensä ole sivellinapplikaattorien suuri ystävä, mutta tämän sivellin oli ihan toimiva.

Lumenen huulilakkoja on myynnissä yhteensä kymmenessä sävyssä ja hintaa on n. 10,90 euroa.

Onko joku muu ehtinyt kokeilla näitä?

Ennakkokatsaus tulevaan

Tänään en ehdi sen pidempiä postailemaan, mutta halusin vain antaa teille pienen ennakkokatsauksen tulevaan.

Minä rakastan vartalovoiteita. Erilaiset tuokst, koostumukset ja erityisesti kovasti mainonnassa esillä olevat uutuudeet pääsevät hyvinkin helposti käsittelyyni. Mutta tämänhän te jo tiesittekin varmasti.

Ette siis varmastikaan ylläty, kun näytän teille erään kauppareissuni saaliin:



Palataan tähän Garnierin neljän koplaan myöhemmin ajan kanssa!

Jos olette jo kokeilleet näitä, niin kommentteja saa jo kertoa.

Lonkerohuulirasva

(Varoitus:
Jos et tykkää lonkerosta, niin älä osta tätä tuotetta. Tämä nimittäin tuoksuu aivan lonkerolle!)

Tänään esittelyssä oleva tuote on The Body Shopin Pink Grapefruit lip butteri, eli suomeksi verigreippi huulivoi.



Koska kyseessä on "huulivoi", on tämän koostumus tosiaan varsin täyteläinen. Ajattelin jo innoissani, että tämä voisi vetää vertoja epätoivoisesti kaipailemalleni Biothermin Nutrisourcen huulirasvalle, mutta harmikseni jouduin pettymään tälläkin kertaa.

Tämän koostumus tuntuu kyllä täyteläiseltä, mutta tämä ei vaan tunnu täydelliseltä. Koostumus on mukavan paksu, mutta tuntuu silti samalla jotenkin karheahkolta huulilla huulia yhteenhieroessa. Lisäksi koostumus ei ole minun makuuni tarpeeksi jämäkkä vaan tämä jotenkin van tuntuu sulavan huulille ohueksi kalvoksi, joka ei tunnu tarpeeksi rasvaiselta.

Yötä vasten käytettynä tämä kyllä kosteuttaa ihan kivasti, mutta aamulla huulet eivät ole mitkään superpehmeät pusuhuulet. Kyseessä on siis jälleen kerran vain yksi tavallinen, "ihan kiva" huulirasva, joka tuoksuu täysin lonkerolle. Ja voin kertoa, että hieman ällötti laittaa tätä huuliini, kun erään lonkeronkostean yön jälkeen olin menossa nukkumaan... seuraavasta aamusta puhumattakaan, kun heräsin tämän tuoksu nenässä ja edellisen päivän lonkeroiden poltellen kurkussa.



Onko tämä kuitenkin jonkun muun suosikkeja?

Varmasti mukava tuote niille, jotka eivät etsi ihan yhtä tuhtia hullivoidetta kuin mitä allekirjoittanut hakee.

PS. Muistakaahan osallistua arvontaa!

First, but not last

Ensimmäinen The Body Shopin Body Butteri on nyt kulunut loppuun.

Kyseessä oli Shea Butter (suom. karitevoi) -versio, joka on omiaan todella kuivalle iholle.



Pohjustuksena kerrottankoon, että ostettuani neljä body butteria intoilin niistä aluksi niin paljon, että halusin jo heti ensimmäisenä yhteisenä iltanani päästä lähmimään itseeni vähän kaikkia. Yläkroppaan mangoa, alakroppaan kookosta, karitevoita käsiin ja sitrusta jalkoihin... Jestas, mikä tuoksukombo pienessä hytissäni leijui, mutta onnesta leijuin kyllä minäkin ja kävin varsin hyvillä mielin nukkumaan.

Tuon yhteisen yömme jälkeen olen kuitenkin päättänyt keskittyä kerrallaan vain yhteen vartalovoihin ja päätin aloittaa aktiivikokeiluni ostamistani neutraaleimman tuoksuisimmasta eli juurikin Shea Butterista.

Aloitetaan sillä, että vartalovoi ei välttämättä ole jokatytön tuote.



Fluidi, emulsio, voide, voi. Kevyimmästä täyteläisempään. Jos ihosi ei ole todella kuiva etkä tykkää paksuista koostumuksista, voit skipata voit. Oma ihoni kuivuu helposti ja rakastan paksuja ja rasvaisia koostumuksia enkä tahdokkaan niiden edes täysin imeytyvän, joten vartalovoit ovat minulle se rakkain vaihtoehto. Jos itse tykkäät, että tuotteen koostumus on ohut ja nopeasti imeytyvä, tulet tuskin ihastumaan vartalovoihin.

Shea body butter oli tosiaan koostumukseltaan ihanan paksua ja täyteläistä, mutta imeytyi iholle minusta yllättävän hyvin. Tämä pehmitti ja kosteutti ihoni todella, todella tehokkaasti jättäen sen aivan ihastuttavan pehmeäksi ja sileäksi ja yhden käyttökerran jälkeen. Pari käyttökertaa tekivät iholleni todellisia ihmeitä ja purkin loputtua ihoni oli kuin vauvan pylly. Ei tosin yhtä likainen tai haiseva.

Rasvaan itseni lähes joka ilta päästä varpaisiin ja tykkään, että rasvaa myös laitetaan, eikä vaan hipaista iholle hieman, joten tämä 200 ml purkki kesti minulla kymmenisen käyttökertaa, mikä on aika vakio tämän kokoisille vartalovoiteille minun käytössäni. Monilla muilla purkki varmasti kestää enemmän, mutta minä olenkin vartalovoideläträäjä.



Tämän tuoksu oli kyllä omistamistani body buttereista neutraalein, mutta näin yhden purkin läträämisen jälkeen täytynee todeta, että vaikka koostumus olikin mitä mahtavin, taidan jättää tämän tuoksun vuoksi jatkossa kauppaan. Parfymoidun karitevoinen tuoksu alkoi nimittäin loppua kohti jo hieman tympiä.

Onko Shea Body Butter jonkun suosikkeja?

Ota lämpöö

Sain aikapäiviä sitten blogini kautta kokeiltavikseni Aussien Take The Heat -linjan shampoon, hoitoaineen ja jätettävän hoitosuihkeen ja nyt kun kaikki kolme vihdoin loppuivat, voisi olla sopiva hetki ilmaista näistä muutamat mielipiteet teille.



Näiden ideana olisi nimen mukaisesti suojata hiuksia föönin ja suoristusrautojen aikaansaamalta kuumuudelta. Tokihan sen jo järkikin sanoo, ettei poishuuhdeltavasta shampoosta tai hoitoaineesta voi hiuksiin sen suurempaa lämpösuojaa jäädä, mutta eivät nämä silti ihan täysiä suseja ole.



Shampoo on mainio tuote, mikäli tukka on taipuvainen pörröisyyteen ja/tai karheuteen. Shampoo on siloittava ja jättää jo yksinäänkin tukan melko selväksi ja sileäksi. Tämähän tietysti vain kertoo siitä, että shampoo on ladattu siloittavilla aineilla niiden kärkijoukossa silikonit, eli pörröinen ja karhea tukka voi hyötyä tästä paljonkin. Käytännössä tukasta tulee helpommin kammattava ja sileämpi, mutta mikäli hiuksesi rasvoittuvat helposti, ei tämä silloin välttämättä enää olekaan ideaalinen tuote.



Omassa tukassani tämä toimi aina parin pesun verran, mutta sen jälkeen tukkani kaipasi aina jotain hieman pesevämpää taas väliin. Muuten tukka nimittäin jää melko lättänäksi...



Sarjan hoitoaine oli tehokkaasti takkuja kesyttävä ja tukkaa siloittava. Hiukset jäivät sen jäljiltä pehmeiksi ja sileiksi, mutta mikään supertehokas hoitaja tämä ei ole ja sen vaikutus perustuikin lähinnä hiusta välittömästi siloittaviin silikoneihin.



Itse en ole silikonien tuomitsija ja jos tukkaa aina välillä ihan oikeasti hoitaakin muilla aineilla, voi tämä olla oikein mukava kaveri tuomaan sileyttä tukalle.

Kolmas kokeilemani tuote oli sarjan jätettävä hoitosuihke, josta en hölmöyttäni näköjään ollut muistanut ottaa kuvaa ennen sen tyhjentyneen pakkauksen hävittämistä.

Hoitosuihke oli tavallinen hiuksia selvittävä suihke, joka ei varsinaisesti ollut mikään hoitava vaan jälleen lähinnä vain hiusta siloittava ja takkuja avaava spray. Kätevä tuote takkutukille ja pörröisyydestä kärsiville, muttei mikään ihan mieletön tapaus minusta.

Minua nämä eivät siis ihan täysin sytyttäneet, mutta se voi johtua siitä, että minusta tuotteiden konsepti oli jo valmiiksi vähän hassu ja mahdoton eikä tukkani niinkään kaipaa näiden jättämän jäljen tyyppistä jälkeä. Onneksi sarjalta kuitenkin löytyy myös tuotteita ja esimerkiksi sarjan tuuheutta tuovat Aussome Volume (ent. Real Volume) tuotteet ovat olleet tukalleni mitä parhaimpia.



Millaisia Aussie-kokemuksia teillä on meille jaettavina?

Kaveri uusintakierrokselle

Varsin hankala ihoni nautti kovasti viimeaikoina yhdestä luonnonkosmetiikkapuolen voiteesta:



Elysambren normaalista rasvaisemmalle iholle tarkoitettu Moisturizing Fluid osoittautui pidempiaikaisessa käytössä mitä mainioimmaksi tuotteeksi. Sain tämän tuotteen aikoja sitten ja tein tällä silloin pienempimuotoisia kokeiluja, mutta vasta viimekuukausina tämä pääsi vakiokäyttööni (tämä siis vielä ennen Paulan voiteiden luokseni putkahtamista) ja olen nauttinut tämän kanssa elämisestä kovasti.

Ihoni on ollut kuluneen vuoden aikana mitä hankalin. Jätin vuosi sitten pillerit pois ja ihoni on temppuillut temppuilemisesta päästyään viime syksystä lähtien puskien vuorotellen kipeää ihonalaista näppyä, pientä finniryhelmää sekä kuivia läikkiä ja parhaassa tapauksessa näitä kaikkia vieläpä yhtäaikaa.

Päivisin ihoni onkin siis kaivannut kosteuttavaa, mutta hyvin ohutta emulsiota, joka ei tuntuisi rasvaiselta, mutta kosteuttaisi ihoani silti hyvin. Ja juuri siihen tämä tuote on kyennyt aivan täydellisesti.



INCI on kosteuttava ja tuote on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Minä tykkään tästä näin pidemmän kokeilun pohjalta ihan valtavasti ja voin sydämellisesti suositella tätä kaikille teille, jotka kaipaatte ohutta, mutta kosteuttavaa fluidimaista kosteusvoidetta.

Tämä ei jätä iholle mattaista pintaa, mutta on muuten kyllä mukavan kevyen oloinen ja sopiva fluidi kesäkäyttöön (aurinkoon mennessä suojakertoimet sitten vaan kehiin!). Näppärä kevyt pakkauskin on mitä optimaalisin matkakaveri.

Ihanaa, että kaivoin tämän taas esiin!

INCI: Aqua, Glycerin, Tilia Platyphyllos Extract BIO, Centaurea Cyanus Water (Cornflower Water) BIO, Caprylic/Capric Triglyceride, Prunus Amygdalus Dulcis Oil (Sweet Almond Oil) BIO, Sesamum Indicum Oil (Sesame Seed Oil) BIO, Glyceryl Stearate Citrate, Decyl Oleate, Glyceryl Oleate Citrate, Microcrystalline Cellulose, Decyl Olivate, Squalene, Squalane, Bisabolol, Chondrus Crispus (Carrageenan), Glucose, Cellulose Gum, Tocopherol, Dehydroacetic Acid, Benzyl Alcohol, Sodium Hydroxide.

BIO=Luomusertifioitu raaka-aine

Onko teille kertynyt kokemuksia Elysambren tuotteista sitten viimekesäisen juttelutuokiomme (linkin takaa enemmän infoa sarjasta ja sen saatavuudesta sekä hinnoista)?

Liitytkö kulttiin?

Jo muutaman vuoden ajan Chanel on onnistunut näyttämään maailmalle kynsilakkatrendien suunnan. Jostain käsittämättömästä syystä sarja on onnistunut luomaan lakkojensa ympärille mielettömän hypetyksen ja "AAAWWWW, MUN ON PAKKO SAADA!!!" -tunnelman saaden ihmiset ostamaan trendisävyjään ja niiden kopioita hulluna ympäri maailmaa.



Jade oli kulttisävy.



Viimevuotinen maitokahvin (vai mutalammikon...) värinen Particuliere sai heti alkuun kuulemma aikaan 200 ihmisen jonotuslistan Helsingin Stockmannille.



Viimekesäinen Nouvelle Vague oli sekin maailmalla hittisävy.

Ja tänä kesänä Chanel aikoo mitä luultavimmin tehdä sen taas.



Tämän kesän hittisävy on vahva ja kirkas keltainen Mimosa ja minä ainakin olen ihan villinä siihen.

Harmikseni fakta vaan on, että sarjan lakat ovat paitsi sikahintaisia, myös kestävyydeltään heikohkoja Opin ja China Glazen kaltaisiin laatulakkoihin verrattuna.

Onneksi Chanel raivaa tietä ja muut ratsastavat sitten sarjan nostattamalla aallon harjalla.



Sally Hansenin Insta-Dri -lakka sävyssä 10 Lightening ajaa tämän kirkkaan keltaisen lakan himon loistavasti.

Lakka on nappivalinta paitsi sävyltään myös laadultaan. Sivellin on mukavan kokoinen, se varastoi itseensä hyvin lakkaa (okei, ehkä iiihan hitusen liian runsaasti) ja levittää sen kynnelle tasaisesti. Lisäksi lakan koostumus on niin peittävä, että pelkkä yksikin kerros riittäisi (kuvassa kaksi). Insta-Dri -koostumus kuivuu nimensä mukaisesti nopeasti, joten eihän tästä voi olla kuin hyvää sanottavaa. Ja niin: kestävyyskin on kohdallaan.



Sally Hansenia myyvät mm. Anttilat ja Citymarketit ja lakoilla on hintaa alle kymmenen euroa, eli huomattavasti Chanelia vähemmän.

Kolahtaako uusi keltainen kulttisävy teihin? Kokemuksia Chanelin tai Sally Hansenin kynsilakoista?