perjantai 30. syyskuuta 2011

MNY MB

Blogissani on jo pariin otteeseen ollut puhetta Maybellinen uudehkosta MNY-sarjasta, joka on täynnä edullista, alle viiden euron hintaista värikosmetiikkaa.

Testasin jo aiemmin sarjan poskipunia ja pidin niiden laadusta kovasti, joten uskaltauduin kokeilemaan myös sarjan tuotetta nimeltä My Balm.

Tasaa kaikki

Kahden euron hinta ja herkullisen näköinen sävy houkutteli, mutta pari juttua kuitenkin ärsytti minua hieman.

Ensinnäkin mikä hemmetin My Balm? Toki tuotteen nimi jo kertoo, että kyseessä on ilmeisesti hoitava huulirasva, mutta teksti "my balm" on ainoa info, jota saan tuotteesta irti. Sarjan nettisivutkaan eivät kerro tuotteesta mitään muuta kuin nimen lisäksi sen, että sitä on saatavilla neljässä eri sävyssä.



Yleensä ratkaisen tiedon puutteen kurkistamalla itse tuotteen INCI-luettelon läpi. Ja siitä päästäänkin onglemaan numero kaksi. Tuotteessa kun ei ole INCI-luetteloa.

Lain mukaan lista tuotteen aineosista pitäisi olla kuluttajien saatavilla. Jos niitä ei syystä tai toisesta voida painaa pakkaukseen, pitäisi niiden löytyä myyntipisteestä helposti. Esimerkiksi Rimmelin tuotteisiin ei yleensä ole painettu niiden aineosia, mutta telineiden yhteydestä voi myymälöissä löytää aineosakortit, joissa tuotteet on esitelty. Tämäkin tosin vain hyvissä myymälöissä, joiden henkilökuntaa (tai sarjan edustajia) on kiinnostanut huolehtia asiasta. (Rimmelin tuotedisplayhin on yleensä muuten painettu siinä esillä olevien tuotteiden INCI-listat, mistä tulee iso plussa minulta. Palataan muutenkin Rimmelin INCI-juttuihin huomenna vähän!) Itse en nähnyt MNY:n telineen yhteydessä minkäänlaista aineosalettelon tapaistakaan printtiä.



Ja kun nyt valittamisen makuun pääsin, niin sanonpahan vielä, että sävyn merkitsemiseen olisi voit panostaa edes hieman enemmän. Pelkät epämääräiset numerokoodit ovat mielestäni muutenkin kauheita (164, 192, 632 jne. ilman mitään kuluttajalle selkeästi akenevaa logiikkaa). Eikö 1, 2, 3 ja 4 riittäisi? Tai edes nimet sävyillä, olivat ne sitten pink, coral ja red edes? Hetken sain nimittäin hakea, ennen kuin pääsin varmuuteen, että juuri tämä 265-printti on se kaipaamani sävynumero.

MNY:n sävyillä on kuitenkin selkeä loogisuus, jos asiaan perehtyy, mutta se ei vaan aukene kuluttajalle ilman ohjeita. Sarjan nettisivuilta voi salapoliisityönä selvittää, että sävyjen jako menee näin

100-alkuiset: Baby & Lights
200-alkuiset: Pinks
300-alkuiset: Coral and reds
400-alkuiset: Browns
500-alkuiset: Plums and purples
600-alkuiset: Blues, greys and blacks
700-alkuiset: Yellows and greens

Jos sarja on kehittänyt jonkun loogisen systeemin, miksei sitä tuoda selkeämmin käyttäjien tietoisuuteen? Ensimmäisiä meikkejään myymälässä valikoiva teini olisi taatusti enemmän kuin helpottnut, kun häntä opastettaisiin, että 500-alkuisten luomivärien kanssa 500-alkuiset huulimeikit ovat turvallinen vaihtoehto!

Jos nyt päästään kuitenkin sen ulkopuolelle, ettei kuluttajalle välttämättä ole täysin selvää, mikä tuote on, mitä se tekee tai mitä se sisältää ja onko hänen hyllystä nappaamansa tuote edes varmasti se sama sävy, kuin mitä hän testeristä kokeili ja oletetaan tämän vaan olevan hoitava, hieman sävyä ja hohdetta antava huulirasvamainen tuote, voidaan tarkastella sen toimivuutta sen oletetussa roolissa.

Minun negatiivisuuteni nimittäin loppuu tähän.




Kuivahkot huulet ilman My Balmia ja My Balmin kanssa.

My Balm on koostumukseltaan mukavan pehmeästi levittyvä ja tosiaan aivan huulirasvamaisen kostettavan tuntuinen tuote, jossa on kaikki kohdallaan. Sävy 265 antaa juuri mukavasti kevyttä sävyä täytelöittäen huulia pitäen ne samalla myös pehmeinä.



Toisin kuin monien shimmeristen huulirasvojen kanssa käy, ei tämän shimmerinen pinta tuntunut vain jäävän kuivankarheaksi kerrokseksi hulien pinnalle vaan tämä ikäänkuin suli huulille, kuten koostumukseltaan täydelliset huulipunat ja -rasvatkin minusta tekevät.

Kahden euron hinta ja tällainen koostumus ovat mielestäni todella hyvä selitys sille, miksi näiden hyllyt ovat ammottaneet usein tyhjyyttään niiden ohi kävellessäni.

Tätä voin todellakin suositella kaikille hoitavaa ja kevyttä, lähinnä kevyttä hohdetta huulilleen toivovaa tuotetta hakeville.

Oletteko kokeilleet tätä jo?

torstai 29. syyskuuta 2011

The London Look

Ostin yhden aivan mielettömän ihanan näköisen Rimmelin kynsilakan:



Lasting Finish -kynsilakka sävyssä 500 Disco Ball on aivan nimensä mukainen: hopeaglitterinen lakka, jonka seassa on sinisiä ja liloja glittereitä ja kun valo osuu tähän oikealla lailla, kimaltavat seassa punainen, vihreä ja kultainenkin. Minusta tämä vaan näyttää aivan mielettömän upealta!



Nyt on enää vaan ongelmana se, etten oikein keksi, minkä kanssa tällainen hilelakka näyttäisi kivalta. Lakka on laadultaan läpikuultava ja vaikka hileitä onkin melko paljon, ei niitä silti ihan mielettömästi tule.

Olisiko teillä ideoita yhdistelyyn?

Ja kun nyt Rimmelistä puhutaan, niin tiesittekö muuten, kuinka vanha merkki Rimmel on? Minulla ainakaan ei ollut aavistustakaan, että kyseessä on yli 170 vuotta sitten perustettu merkki!

Rimmelin nettisivuja selaillessani tein muuten aivan mielettömän löydön, joka nosti arvostustani sarjaa kohtaa huimasti. Rimmelin nettisivuilta voi nimittäin ladata Rimmelin tuotteiden INCI-listat yhtenä tiedostona! Eikä siinä vielä kaikki, sillä kun noita alkaa tutkimaan huomaa, että INCI-listojen yhteydessäon aina päiväykset, jotka kertovat, koska tuotteen INCI on päivätty. Parasta on itseasiassa se, että jos tuotteen koostumusta on uudistettu, näkyy tuolla vielä vanhankin koostumuksen INCI-lista! Tuotteita voi siis verrata keskenäänkin.

Mikä mieletön juttu! Kunpa vaan muutkin sarjat ymmärtäisivät alkaa toimimaan samalla lailla ja tekemään palveluksen kuluttajille. Tuo ei ole keneltäkään pois, päin vastoin.

Näiden muutaman pienen jutun myötä arvostukseni Rimmeliä kohtaan tosiaankin kohosi (eikä pahaa tehnyt se vähän aikaa sitten toteutettu Vinyl Max -huulikiiltokokeilukaan). Pitänee oikeasti alkaa tutkimaan sarjaa enemmänkin sillä silmällä!

Mitä mieltä te olette Rimmelistä?

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

And the WTF Award goes to...

Nyt olisi jaossa yksi WTF-palkinto.

Moni nettiä aktiivisesti käyttävä ja/tai teinislangia ymmärtävä tunteekin varmasti lyhenteen WTF, jonka suoraa merkitystä en lähde tänne kirjoittelemaan, mutta jonka käännän teille nätisti Mitä hittoa -kysymykseksi ja palkinnon Mitä hittoa -palkinnoksi.



Ostin edellisellä Englannin visiitilläni TRESemmen Instansfresh-linjan Waterless Foam Shampoon, joka väittää poistavansa hiusten tyvestä öljyisyyttä ja kosteuttavansa pituuksia. Tuote lupaa poistaa rasvaisuuden, epäpuhtaudet sekä epämiellyttävät hajut hiuspohjasta ja olinkin aivan innoissani päästessäni kokeilemaan minulle ihan uuden tyyppistä "kuivashampoota".



Heti alkuun kerrotakoon, ettei vaahdosta muuten sitten millään saa kuivaa. Tämä on siis tietysti märkää, kun tätä pumppaa pullosta ulos ja hieroo päänahkaan. Kahdesta kolmeen pumppausta on tarpeeksi keskipitkään tukkaan ja jos tätä levittää liikaa, on tulos vain pahempi.



Mutta toisaalta minusta on aivan sama, mitä tällä tekee ja paljonko (tai vähänkö) tätä laittaa, sillä tämän aikaansaama lopputulos on lähtökohtaisestikin tukassani jo yhtä tyhjän kanssa.



Koko tuotteessahan ei siis ylipäätänsäkään ole mitään rasvaa selkeästi imevää eli ei ole ihmekään, ettei tämä siis tee tukasta rasvatonta.

Tuotetta siis pumpataan pari pumppausta käsille, hierotaan vaahto hiusten tyveen ja pituuksiin ja vaihtoehtoisesti hangataan tukka pyyhkeellä kuivaksi tai föönataan ilmavaksi.



On aivan sama miten homman teen, jää päänahkani silti tämän jäljiltä alkuperäistä likaisemmaksi ja rasvaisemmaksi. Tukka ei näytä puhtaalta tai ilmavalta vaan puhtaasti entistäkin likaisemmalta. Pyyhkellä hangattuna efekti on aivan sama oli mukana sitten tämä aine tai ei ja föönin kanssa vaikutus ei ollut edes sellainen, kuin miedolla muotoiluvaahdolla voisi föönin kanssa saada aikaan likaisessa tukassa.



Tämä on siis minun mielestäni todella yhdentekevä ja turha tuote siinä tarkoituksessa, johon tämä on suunniteltu. Olkoonkin vaan erityisesti kuivalle tukalle tarkoitettu tuote, mutta kuivan tukan rasvaista tyveä tämäkin on tarkoitettu puhdistamaan.

Kiharan tukan virkistäjänä tämä voisikin sitten ehkä jo toimia, mutta ehkä se kannattaisi mainita siinätapauksessa pakkauksessa selkeämmin.

Niin tai näin, mutta WTF Award luovutetaan ehdottomasti tälle tuotteelle. Luojalle kiitos, ettei tätä käsittääkseni myydä Suomessa eikä toivottavasti tulla myymäänkään. (Palaan siihen Suomessakin myytävään "oikeaan" kuivashampooseen toiste.)

Tässä vielä taustamusiikkia WTF-gaalaan:



Onko joku muu sattunut kokeilemaan tätä tai tämän tyyppistä "kuivashampoota"?

tiistai 27. syyskuuta 2011

Let's get this straight

Tukkani latvaosa kaipaisi pientä trimmausta ja tukkani onkin tällä hetkellä aina pesun jälkeen melkoinen pörrö varsinkin juuri nimenomaan niistä latvoista.



Englannissa käydessäni minut valtasi tietysti hiustensuoristusbuumi. On ihailtavaa, kuinka moisen sateiden täyttämän saaren naispuoliset asukkaat (ja trenditietoisimmat kaksilahkeisetkin) jaksavat panostaa tukkansa suoristamiseen ja suorana pitämiseen -minusta kun ei moiseen olisi. Mutta eihän niitä piikkisuoria ja kiiltäviä kutreja voinut kuin ihaillen katsella!

Suoristan hiukseni rakkaalla GHD:lläni milloin minkäkin tökötin avulla. Uusin tököttilöytöni suoristuksen avuksi oli kuitenkin tällainen:



John Friedan Frizz Ease -linjan 3-day straight lupaa nimensä mukaisesti kiharillekin hiuksille kolme päivää kestävän suoristuksen.



Oma tukkani ei ole kihara eikä oikeastaan taipuisa, vaan ainoastaan väärään suuntaan taipuva (vaikka jo kaksi kampaajaani onkin kertonut minulle, että tukkani on oikeasti kihara, mutta en vain näe sitä...) ja arvelin tuotteen tehojen riittävän minulle hyvin.



Toisin kuin tavallista suoristusradan kanssa käytettävää tuotetta, ei tätä suihkita kuivaan tukkaan vaan nimenomaan kosteaan tukkaan pesun jälkeen.



Tuotteen sisältämä kuulemma lämmöstä aktivoituva keratiiniproteiini auttaa hiusten suoristuksessa ja tukka pysyy pitkään sileänä, kiiltävänä ja suorana.



Hiukset föönataan pesun jälkeen kuiviksi (en lähtenyt kyseenalaistamaan, kuinka välttämätöntä tämä on, sillä föönaan nykyään lähes poikkeuksetta tukkani aina kuivaksi), jonka jälkeen ne osio kerrallaan käsitellään suoristusraudoilla.



Ja katsokaa, mitä tapahtui!



Tukastani tuli ihanan suora...



...sileä...



...kiiltävä...



...ja aivan ihanan pehmeän tuntuinen!



Pesen hiukseni joka toinen päivä, joten kolmen päivän sileydestä en osaa sanoa mitään, mutta omassa tukassani sileys pysyi ainakin ne kaksi päivää. Tukka kesti hyvin jopa pienen sateeseenkin joutumisen.

Ostin oman kappaleeni Sokokselta hintaan 10,50 euroa.



Minä rakastuin tähän tuotteeseen ja suosittelen sitä ehdottomasti muillekin! En tiedä, kuinka voimakasta taipuisuutta ja kiharuutta tämä kykenee suorana pitämään, mutta jos jollakin muulla on kokemuksia, olen enemmän kuin iloinen, jos jaatte ne kanssani.



Onko joku muu löytänyt tämän tuotteen jo?

(Toki iki-ihana GHD:nikin teki hommassa oman osansa, mutta ilman John Friedan ihmeaineitta lopputulos ei todellakaan olisi ollut samanlainen tai yhtä kestävä.)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Did you know you...krhmm... have an enormous...?

"Tiesin kyllä, että se on suuri, mutta kun vetäisin sen esiin, en ollut uskoa silmiäni. Luoja, en ollut koskaan nähnyt kellään niin isoa!"

Ei, en ole vaihtanut seksinovellien puolelle eikä äskeinen ollut lainaus Reginasta vaan suora lainaus minun ajatuksistani eräältä päivältä, kun tepastelin Sokoksen kosmetiikkaosastolla.

Silmiini sattui nimittäin tämä:



Rimmelin uusi Vinyl Max One Stoke Maxi Shine Lipgloss on melko kookkaassa ulkokuoressa oleva huulikiilto, jonka koko komeus paljastuu kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun kiillon avaa ja applikaattorin vetäisee esiin.



No eihän tuo nyt mikään iso ole, sanotte te.

Ai ei vai? Katsotaanpas sitä eri tavalla.



Vasemmalta myötäpäivään lueteltuna: Rimmel Vinyl Max, Loreal Glam shine, Lumene Wild Rose ja Natural Code Smile Booster.



Tässä vielä Rimmel ja Lumenen vierekkäin. Millaiselta rääpäleeltä Lumene näyttääkään!

Omat huulenikaan eivät ole ihan pienimmästä päästä ja katsokaapas, miltä se niiden rinnalla näyttää:



Tämä ei ole kuvakulmasta johtuva optinen harha, vaan applikaattori on oikeasti aivan huuliani vasten.

Eli tämä on tosiaan ISO!

Nyt seuraa se miestenkin paljon pohtima kysymys: Onko koolla väliä?

Suuren applikaattorin ideana on tuotteen pitkän nimen mukaisesti se, ettei applikaattoria tarvitsisi pumppailla edestakaisin tuubissa ja homma sujuisi helposti yhdellä siveltimen vedolla (per huuli, siis, vaikka taitavimmille se riittääkin jo sekä ylä- että alahuulelle). Ja juuri niinhän se nyt tosiaankin sujuu.

Minun huulilleni tämä oli kokonsa puolesta mainio. Applikaattorin yhdelle sivulle tuli yhdellä ulosvedolla aivan riittävästi tavaraa sekä ylä- että alahuulelle levitettäväksi, mutta voin toki kuvitella, että kiiltoa olisi ollut pienihuulisemmalle ihan liikaa.



Oma kiiltoni on sävyä 101 Legend, joka on nätti nude sävy.



Tämä näyttää pakkauksessa hieman enemmän lämpimältä sävyltä, mutta shiftaa kuitenkin niin kivasti vaaleanpunertavaan, että muuttuu huulilla hieman kylmemmän väriseksi. Toisaalta tässä on kuitenkin sekä kultaista että roosaa taittoa, joten uskoisinpa, että tämä voisi olla melkolailla hyvä sävy lähes jokaiselle nättiä nudesävyä hakevalle.



Vinyl Max ei ole koostumukseltaan oikeastaan yhtään tahmea, siinä on mukava ja neutraali tuoksu, joka ei ota nenään yhtään ja tämä tuntuu vieläpä pysyvänkin huulilla hyvin. 8 ml sisältävällä tuotteella oli hintaa reilut kuusi euroa, eli hinta on oikein passeli suhteessa tämän laatuun.

INCI-luetteloa tähän ei ole painettu, mutta voisin vaikka vannoa, että tämä sisältää pienen ripauksen metholia tai muuta vastaavaa ainetta, sillä huulilla tuntuu pienen pienen pieni hhhmmm... ei nyt kihelmöinti, mutta olisikohan viilennys se oikea sana? Tämä ei siis laita huulia nipistelemään huultenpullistajien tavoin, mutta jotain pientä tässä kyllä on.

Tykästyin tähän kiiltoon ja varsinkin tähän sävyyn aivan älyttömästi! Suosittelen todellakin kurkistamaan tämän uutuuden, jos on tarvetta (tai muuten vaan ostamisen halua) nudelle, jokatilanteen huulikiillolle etkä omista kovin kapeita huulia.

Onko joku muu kokeillut tätä ja innostunut tästä? Tai onko applikaattori osoittautunut jonkun käytössä epäkäytännölliseksi?

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Pikkusiskon poskarit

Kuten jo kesällä kertoilinkin, on L'oreal tuonut markkinoille Maybelinen oman pikkusiskosarjan, MNY:n.

MNY:n tuotteiden ideana on halpuus ja värikkyys ja sarja sisältää nimenomaan värikosmetiikkaa (ei meikkipohjia) alle viiden euron myyntihintaan.

Ostin itse ensimmäiset MNY:n tuotteeni Sokokselta vähän aikaa sitten. Sarjan 4,90 euron hintaiset poskipunat näyttivät niin houkuttelevilta, etten vaan millään voinut enää jättää niitä hyllyyn.



Metallinhohtoiset poskipunat sävyissä 201 ja 301 kotiutuivat meikkipakkiini ja ovatkin olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien.



Persikkainen 301 on näistä kahdesta sävystä se hieman kevyempi.



Persikkainen sävy taittaa kultaan ja tuo kasvoille juuri sopivasti sävyä ja heleyttä ilman, että lopputuloksesta tulisi liian voimakas.



Tämä on melko helppo sävy ja sopii varmasti monelle lämpimän pohjasävyn omistaville.



Toinen ostamani sävy oli tosiaan kylmempi pinkki sävy 201:



Minusta tämä on aivan upea pinkin sävy!



Pinkki, mutta samalla jotenkin ihanan pehmeä johtuen juuri sävyn hieman kultaan taittavasta metallisesta hehkusta.



Sävyssä on paljon pigmenttiä, joten sen kanssa saa olla levittäessä varovainen, mutta kuten yllä näkyy, häipyy se myös shimmerisyytensä ansiosta kauniisti.

Metalliseen taittavat poskipunat ovat ihania ja kauniita ja tekevät iholle kaunista heleyttä taittamansa valon avulla, mutta ne voivat myös olla petollisia, mikäli iho ei niiden käyttöalueelta ole hyvässä kunnossa. Poskilla olevat näpyt, ihon epätasaisuudet ja epäpuhtauksien aihettamat vanhat arvet ja röpelöisyydet korostuvat helposti metallinhohteisella tuotteella kuorrutettuina, joten mikäli poskiesi iho ei ole ongelmaton, suosittelen pysymään vähemmän metallinhohotoisissa tuotteissa.

MNY:n poskipunien joukosta löytyy myös valkoinen ja beigekultainen sävy, jotka ovat omiaan korostustuotteiksi esimerkiksi kulmaluulle ja poskipäille käytettynä!

Onko joku muu kokeillut MNY:n poskipunia?

lauantai 24. syyskuuta 2011

Edullista ihon perfektointia

Ostin kokeiluun Lumene Natural Coden uuden Skin Perfector 2 in 1 Powder Makeupin, eli meikkipuuterin.



Vaaleaihoisena ilahduin erityisesti siitä, että vaalein saatavilla sävy 10 Vanilla Cream on oikeasti vaalea ja omalle iholleni sopiva.

Tuotteen koostumus on talkiton, mutta silti sen luvataan pitävän iho mattana. Matasta koostumuksesta huolimatta täysin puuterimaiseen tuotteeseen on silti saatu mukaan ihoa pehmentävää karitevoita sekä ihoa kosteuttavaa Caprylic/Capric Triglycerideä sekä hieman glyseriiniä.



Kun tuotetta lähti levittämään iholle sen mukana tulleella napakalla ja tiiviillä sienellä, tuntui se aluksi hieman liian kuivalta. Kun vaihdoin levittämiseen tilalle lempparini eli samettisen pehmeän puuterivipan, alkoi homma toimia paremmin.



Puuteri tuntui iholla ihanan ohuelta ja kevyeltä ja jätti ihon pinnan ihanan samettisen mattaisen tuntuiseksi.



Puuterin peittävyys oli melko hyvä ja ainakin omaan makuuni täysin riittävä. Iho pysyi mattaisena melko hyvin, mutta kaipasi aina pientä kiillon poistoa välillä päivän aikana.

Tykkäsin kovasti siitä, miltä tuote tuntui iholla. Tämä ei siis oikeastaan pahemmin tuntunut ja iho jäi mattaiseksi, mutta heleän näköiseksi tämän jäljiltä.

Sanoisin tämän kuitenkin olevan ehdottomasti normaalista seka- ja rasvaisempi ihoisten juttu kuin kuivuuteen taipuvaisen ihon tuote, sillä niillä paikoilla, joilla ihollani on pientä kuivuutta, ei tämä puuterimaisena ja mattapintaisena tuotteena tietenkään levittynyt parhaalla mahdollisella tavalla.



Minusta tämä on loistava tuote edulliseksi meikkipuuteriksi, mutta vaikka yleinen mielipiteeni on, ettei edullisen ja kalliin kosmetiikan välillä välttämättä ole eroa, on minun todettava, että meikkipohjissa tämä ei useinkaan kuitenkaan pidä paikkaansa ja että jos johonkin kannattaa pennosia satsata niin meikkipohjaan.

Hyvä meikkipuuteri siis, mutta ei tämä voita millään esimerkiksi suosikkiani Cliniquen Almost Powder Makeupia.

Natural Coden meikkipuuterilla on hintaa noin 10,90 euroa ja saatavilla on neljä eri sävyä.

Onko joku muu jo ehtinyt kokeilla tämän uutuuden? Mitä olette tykänneet?