lauantai 24. marraskuuta 2012

Kunnianhimoinen projekti

Mitä tavaroiden omistamiseen tulee, on minulla mielessäni selvä visio siitä, millainen ihminen haluaisin olla.

Kuten olen usein sanonut, en haluaisi omistaa mitään tarpeetonta.

On melkoisen kunnianhimoinen haave omistaa vain sellaisia tavaroita, joista jokaisesta pitää ja joista jokaista käyttää usein ja jatkuvasti miettimättä, että "no, mä nyt säilytän tämän jos joskus haluankin tätä pitää tai keksinkin tälle parempaa käyttöä". 

Tahtoisin todella kovasti olla sellainen ihminen, jolla ei olisi mitään ylimääräistä.

Jokainen omistamani tavara olisi tarkoin harkittu tai ainakin erityisen rakas eikä kodistani löytyisi epämääräistä sälää sisältäviä vetolaatikoita ja säilytyspurkkeja. Kaikilla tavaroilla olisi funktio.

Aloitettuani ostolakko-projektini nelisen vuotta sitten lähdin hitaasti pyrkimään tähän tavoitteeseeni. Muutettuani kaksi vuotta sitten taas omaan asuntooni elämään yksin kiihtyi tavaranvähennysprojektini tehokkaasti: pitkästä aikaa kaikki asuntoni tavarat olivat taas vain omiani eikä minun tarvinnut ajatella kekenkään toisen tarpeita niiden mahdollista poisheittämistä miettiessäni.

Viime talvena ja varsinkin viime keväänä vähennysprojekti sai täysin uutta tuulta purjeisiinsa kun sovimme Englantilaistuneen Herrasmieheni kanssa, että muuttaisimme syksyllä yhdessä Lontooseen. Päätin, että kaikki ylimääräinen saa lähteä.

Ihan niin helppoahan se ei aina ole ja tavaroiden vähennysprojektini tuntuu melkoiselta ikuisuusprojektilta. Olen muuttanut Lontooseen lentokoneeseen pakattujen matkalaukkujen avulla ja loput tavaroistani ovat laivalla hytissäni. Tavaramäärä on vähentynyt hienosti, mutta ylimääräisiä on tavaroita on silti yhä tottakai paljon.

Vähennysprojektini aikana olen oppinut hirveän hyväksi luopujaksi.

Kun mietin tuotteesta eroonpääsyä en enää mieti, paljonko tuote on minulle joskus maksanut ja paljonko "häviän" siitä luopuessani. Tavaroiden rahallinen arvo ei enää merkitse minulle niin suuresti ja koen tulevani vain onnellisemmaksi päästessäni tavaroista eroon -vaikka sitten ilmaiseksi. 

En jaksa viritellä nettihuutokauppoja tai kirpputoripöytiä. Raahaan tavarat mielummin saman tien kierrätykseen tai second hand -myymälään tai vaihtoehtoisesti annan niitä eteenpäin niille lähipiirissäni, joille koen niistä olevan hyötyä.

Kaikkea ei myöskään tarvitse säästää. Joistakin esineistä riittää, että niistä ottaa itselleen muistoksi kuvan.

Kaikkea ei myöskään tarvitse omistaa.

Koenkin, että minusta on tullut jollain tapaa anteliaampi ja että raha on jollain tapaa menettänyt arvoaan silmissäni.

Ennen olin pihi ostaja. Ostin mielummin enemmän halvemmalla kuin satsasin kerralla isompaa summaa vähempään. Minulle ei olisi ennen tullut mieleenkään laittaa satoja euroja käsilaukkuun tai maksaa muutamaa satasta huivista, mutta nykyään teen sen helposti. 

Hankin mielummin 500 euron käsilaukun, jota tiedän käyttäväni tulevat vuodet ahkerasti kuin kolme 30 euron käsilaukkua, joita kohtelen miten sattuu ja jotka päätyvät lopulta kaappini pohjalle.

En pidä ongelmana maksaa täydellisestä huivista paria sataa euroa, mikäli se tarkoittaa sitä, etten koe enää tarvitsevani kahdeksaa kymmenen euron huivia täyttämään kaappiani.

Hauskinta ja samalla yllättävintä uudessa, kalliimpiin asioihin satsaavassa suhtautumistavassani on kuitenkin se, että itseasiassa olen säästänyt enemmän kuin koskaan ennen.

Tiedän monen myös haluavan kovasti kuulla, millaisiksi kosmetiikkavarastoni ovat kutistuneet tämän projektin myötä, mutta en malttaisi ihan vielä paljastaa sitä teille. Hommat ovat olleet niin hyvällä mallilla, että olen itsekin ollut hieman yllättynyt. Matkaa on kuitenkin vielä edessä enkä tiedä, pääsenkö ihannepisteeseeni ikinä, mutta yritän ainakin kovasti. Palaankin kosmetiikkavarastoihini hieman myöhemmin tarkemmin.

Millaisia tavaranomistajia te olette?

19 kommenttia:

  1. Olen kiintyjä. Vähän jokaisessa esineessä on joku tunneside, joka estää luopumisen. Pahimpia on lahjat, ovat sitten kuinka hyödyttömiä tahans, ne kuitenkin kertovat ja muistuttavat antajastaan. Pidän kauniista ja erikoisista esineistä (en tarkoita mitään posliinikoristeita, vaan vaikkapa kirjoja), ja haluan kotini näyttävän persoonalliselta ja kutsuvalta kliinisen sijaan. Säilytän myös aika paljon niitä tätä-voi-joskus-vielä-tarvita -tavaroita, ja kyllä mä olen tyytyväinenkin, että sitten, kun niitä tarvisen, ne ovat olemassa. Muutenkin mun tuntuu vaikealta käsittää kaipuuta matkalaukkulaajuuteen omaisuuden suhteen - itse en saisi matkalaukkuihin mahtumaan edes kirjoja, hyvä jos työkalut tai pyyhkeet ja lakanat. Tiedän, että vähemmälläkin pärjää, itsekin olen vetänyt yhden ajanjakson ulkomailla todella suppealla omaisuudella. En silti pitänyt sitä jotenkin ideaalitilana tai nautinnollisena.

    Nykyään kuitenkin, muutettuani loistavilla säilytystiloilla varustetusta, lähes sadan neliön asunnosta neliöstä onnettomaan, pieneen 40+ neliöön, tavaranpaljous tuntuu myös ahdistavalta. Olen myynyt ja heittänyt pois aika tavalla, ja hillitsen enimpiä haalimishalujani. En siis yhäkään pyri täydelliseen minimalismiin, kunhan joka paikka ei pursua ja rönsyile.

    VastaaPoista
  2. Puit ajatukseni sanoiksi tavaroiden suhteen! Olen itsekin vähentänyt paljon turhaa mutta vielä löytyy mielestäni liikaa. Olen myös pikkuhiljaa toteuttanut samaa laatu-ajattelua vaatteiden ja asusteiden suhteen. Esim täydellisen neuletakin (materiaaliltaan ja yhdisteltävyydeltään, vaan ehkei hinnaltaan) hankittuani olen saanut heittää monta muka-hyvää, halvalla ostettua, ei juuri mihinkään muihin vaatteisiin sopivaa pois. MIKSI tämän tajuaminen on kestänyt niin kauan?! Ja tämä todellakin tulee halvemmaksi, tai ehkei nyt poisheittämisen kautta mutta jatkossa..

    Toivottavasti blogissa saadaan joskus vielä lukea tavaranvähennysasiaa koko kodin ja vaatekaapin osaltakin. Vanha vaatekaapin inventaario -postauksesi on ollut todella inspiroiva! Täytyypä lukaista se uudelleen kun vähennysprojektini tuntuu olevan nyt jumissa ja kaipaa lisäboostia :)

    Hanna

    VastaaPoista
  3. Mä haluaisin kanssa omistaa vain tavaroita jotka on koko ajan ahkerassa käytössä, tai vaaan tunnearvoltaan arvokkaita (kuten isomamman antama käsilaukku)

    Mua ärsyttää kun meillä on joka kaappi ja kellarivarastokoppi täys roinaa, joista toisaalta vois luopua, mutta kun ei osaa.

    Sitä voisi aloittaa oman samalaisen projektin, jos joku muu onnistuu, niin miksen minäkin!

    VastaaPoista
  4. Hyvä Virve! Upea asenne!! :)

    VastaaPoista
  5. Ostelen jatkuvati kaikenlaista tavaraa, viimeaikoina olen itsekin yrittänyt hillitä osteluhimoani, välillä pakonkin edestä... Minulla on jatkuvasti asunnossani kauhea sekamelska, jos saankin välillä paikat järjestykseen niin pian on taas samannäköistä.. Päätinkin taas huomenna tehdä inventaariota tavaroitani, mitä vien varastoon ja mitä laitan eteenpäin... Ihan viimeaikoina olen itsekin pystynyt alata ajattelemaan tavaroista että kaikkea EI tarvitse säästää "jos sitten joskus..."..

    VastaaPoista
  6. Olen täysin päinvastainen: olen materialisti henkeen ja vereen, more is more. :D Valitettavasti. 2,5-3 v. sitten remontin yhteydessä sain heitettyä tosi paljon tavaraa menemään, se oli todella vapauttavaa, mutta sitä on edelleen paljon ja kertynyt pikkuhiljaa lisää. Lisäksi olen maailman laiskin ihminen. Uin mielummin tavarassa, jota on lattiat täynnä, kuin teen suursiivouksen. Valitettavasti. :(

    VastaaPoista
  7. Minulla on samanlainen projekti käynnissä. Ja siksi on virkistävää kuulla sinun ajatuksiasi tavarasta.

    Omana huolenani ei ole kosmetiikka mutta kirjoja, dvd- ja cd-levyjä sekä paperitavaraa on sekin edestä. Vaatteet, kengät ja laukut ovat myös kerääntyneet kotiini. Pitkään tuntuu, että ei tavaran vähentäminen auta. Vaikka kuinka vähentää niin silti tavaraa on ihan liikaa. Mutta jossain vaiheessa sitä voi ihastella avarampaa kotia ja kaappeja.

    Oman projektini aikana olen muuttunut tavarahamsterista oikeastaan tavarainhokiksi. Luopuminen on hieman helpottunut mutta ei paljoa. Edelleen sitä kuvittelee haluavansa säästää jonkun jutun vaikka se olisi vain ihan kiva. Pidänkin tavoitteena säästää vain ne aivan ihanat tavarat. Ja sama motto pätee myös ostamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on vähän samat fiilikset. Vaatteita ei ole paljoa (mutta tuntuu liialta sekin määrä), paheena mulla on dvdt, kirjat ja askartelutarvikkeet. Haluaisin olla minimalisti mutta aika materialistilta tuntuu olo kaiken tavaramäärän kera, ja vaikka kuinka haaveilee tyhjemmästä asunnosta niin tuntuu että ei sitä tilaa tule vaikka kuinka paljon möisi tavaroita pois... Tunnearvoa en onneksi enää kehitä ihan joka tavaraan, vaikka muistankin varmaan jokaisen tavaran alkuperän asunnossani.

      Poista
  8. Olen itse samalla linjalla omistamisen suhteen. On mukavampi omistaa vähän hyvälaatuista tavaraa kuin että niitä huonompilaatuisia, muutaman käyttökerran jälkeen nuhjaantuneita tai ei-niin-hyväksi-havaittuja tavaroita on kaapit täynnä.

    Joskus hyvälaatuista tavaraa saa myös edullisesti, mutta silloinkin voi miettiä, tarvitseeko sitä yhden vai kymmenen kappaletta. Varastotilaa tarvitsee yllättävän vähän kun toteaa, ettei oma elämä ole yhdestä tavarasta kiinni eikä alennuksista tarvitse hamstrata kaikkea kotiinsa. Jos tosin joskus shoppailu hieman lipsahtaa lapasesta, ei siitä itseään kannata ruoskia - välillä shoppailu vain on tarpeen.

    En usko, että sellaista ihmistä olisi, jolla ei olisi yhtään ylimääräistä tavaraa. Olettaisin hänen asuntonsa ainakin olevan melkolailla askeettinen :)

    Ja joo, kuvia kosmetiikkavaraston nykytilasta!!

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä! mielummin yksi, ehkä vähän kalliimpi tuote jota käyttää sitten tuhat kertaa enemmän kuin kolmea halvempaa. :)

    VastaaPoista
  10. Noin neljän vuoden aikana olen itsekkin kasvanut ihmisenä ja päätynyt vähän samanlaiseen ajattelutapaan: en osta nykyään enää mitään kompromissituotteita ja heitän mielelläni kaiken "ihan kivan" roskiin jos se ei ole juuri täydellinen. Muuttoapu ensi kesänä kiittää... :) Pitäiskö osoittaa kiitokset tähän suuntaan! :D
    Minun tavaramäärä on vähentynyt noin puolella, mutta vaatteiden osalta se on vähän vaikeaa kiitos rakkaan äitini.. Jospa sekin siitä :)

    VastaaPoista
  11. Edellisen kerran muuttaessani aloin vihata tavaraa. Silti sukulaiset tuovat minulle "käyttöön" mm. hyllyjään ja muita huonekalujaan, sillä olenhan opiskelija, jolla ei varmaan ole varaa sisustaa. Kukaan ei usko, että minulla on jo tarvitsemani tavarat, enkä haluaisi sukulaisten käyttävän asuntoani varastonaan ("kyllähän sinne mahtuu!"). Käyttöön saatuja tavaroita ei tietenkään saa myydä tai heittää pois, eikä niistä saa kieltäytyäkään tai on ylimielinen, kun ei hyvä kelpaa... "Himohamstraajat" -ohjelmaan päätymistä odotellessa :D

    VastaaPoista
  12. lahjoitin juuri ystävälleni ison jätesäkillisen vaatteita joita en ollut käyttänyt aikoihin. vaikka olenkin niihin aikanaan laittanut muutaman tonnin rahaa ei tuntunut ollenkaan siltä, että olisin menettänyt mitään - päinvastoin olo keveni huomattavasti :). ja parasta oli tietenkin se, että tein tärkeän ihmisen silminnähden onnelliseksi samalla kun itse pääsin tarpeettomasta eroon :).

    VastaaPoista
  13. Itse olen materialisti. Omistan niin laadukasta kuin halvempaakin roinaa. En vaan voisi koskaan käyttää muutamaa kenkäparia tai laukkua tai mitään. Mulla on päällä joka päivä eri vaatteet eri asusteilla :'D Ainut asia mikä menee samana on lompakko.

    Kosmetiikkaa en niinkään hirveästi varastoi tai keräile. Ostan vaan, kun tarvin tai joku mainos tms. osoittautuu liian houkuttelevaksi. Pelkään päivänmääriä, vaikka kosmetiikassa ne onkin yleensä ihan tarpeeks pitkiä.

    Sisustuksessa kuitenkin pyrin karsimaan turhaa pois. Voi sitä riemua, kun joku tuo lahjaksi jonkun koriste-esineen...

    VastaaPoista
  14. Itse olin myös nuorempana aivan samanlainen, ostin mielummin paljon ja halvalla mutta iän myötä olen alkanut arvostamaan laatua yhä enemmän, vaikka se maksaisikin enemmän. Olen myös itse muuttanut ulkomaille ja muuton yhteydessä jouduin karsimaan kaiken turhan omistamani pois. Se oli todellakin silmiä avaava kokemus! En enää koskaan halua kerätä niin paljon turhaa tavaraa, ja pyrin pitämään sen mielessä joka kerta kun haluan ostaa jotain.

    VastaaPoista
  15. Minun oli ennen tosi vaikea luopua mistään. Lapsena säästin kaikki karkkipaperitkin, varsinkin, jos karkit olivat peräisin ulkomailta. Opin luopumaan oikeastaan vasta lähtiessäni vaihtoon ulkomaille. Siihen 20 kiloon ei tietenkään kauheasti tavaraa mahtunut, mutta yllätyksekseni huomasin, etten oikeastaan kaivannut mitään. Vuoden aikana kaipasin ainoastaan yhtä ainoaa vaatekappaletta (en ollut silloin lokakuussa pakannut shortseja mukaan). Oli vain ihanaa, kun vaatekaapissa oli reilusti tilaa! Oli helpompi pitää kaikki järjestyksessä. Eikä puoli vaatekaappia tippunut päälle, kun yritti etsiä sieltä jotain. :D

    Kun palasin Suomeen, olin ihan järkyttynyt, miten monta laatikollista vaatteita minulla siellä oli. Osaa en ollut käyttänyt moneen vuoteen. Monien vaatteiden olemassaoloa en ollut edes muistanut. Totesin, että jos en vuodessa ikävöinyt noita vaatteita, en varmasti ikävöisi niitä jatkossakaan. Karsin tavaraa todella paljon. Otin valokuvia vaatteista ennen keräykseen viemistä, ihan vain oman mielenrauhani takia. Mutta ei kyllä ole ollut ikävä mitään.

    VastaaPoista
  16. Oon vähän semmonen enemmän on enemmän -ihminen, mutta en todellakaan mikään hamsteri! En osta huonoa tavaraa vain ostamisen takia, mutta toisaalta ostan mielummin useamman hyvälaatuisen (siis ei mitään paskaa, mutta tietty ei ehkä parasta parasta laatua?) luomivärin kuin yhden tosi kalliin paletin, vaikka niissä laatu kulkisikin käsi kädessä. Mietin harmittavan vähän tavaroiden käyttöikää, koska tietenkin tulee halvemmaksi, jos kalliimpi tuote tosiaan kestää paljon kauemmin kuin se halpa.

    Silti haaveissa olisi minimalistinen omistaminen, ettei joka kaapista putoa jotain päähän ja että varasto olisi järjestyksessä. Tosin nuokin varmaan onnistuisi, kun jaksaisi vähän järjestellä...

    VastaaPoista
  17. Olet itse asiassa inspiroinut itseäni tavaroiden vähentämisprosessissa :) Jo muutamien vuosien ajan olen jollain lailla kasvanut materiariippuvuudesta eroon, eikä turhaa tavaraa ole juurikaan tullut haalittua, mutta tämän vuoden aikana olen sekä tietoisesti että pakon edessä (muutto) karsinut vanhaa roinaa, jota olen syystä tai toisesta säästänyt. Kesällä myin aika ison kasan tavaraa kirpputorilla ja annoin muutoinkin pois. Muuton jälkeen varsinainen vähentäminen väheni (heh), mutta alkaisi ehkä olla aika kurkkia niihin muutamaan muuttolaatikkoon jotka vain päätyivät purkamattomina vaatehuoneeseen - miten paljon siis todellisuudessa tarvitsen kaikkea niiden sisältöä, jos en niitä tässä ajassa ole kaivannut? Sinänsä mistään luopuminen ei ole tähän mennessä tehnyt kipeää, olen kovin huono muodostamaan tunnesiteitä mihinkään tavaroihin (kitara ja muutamat muut poikkeukset lukuun ottamatta...).
    Olen vielä nuori (niin olet toki sinäkin :)), ja krääsää ehtii varmasti kertyä elämän aikana, vaikka siitä kuinka yrittäisi pysyä erossa, mutta ehkä on kuitenkin hyvä tiedostaa näitä asioita jo nyt, eikä vasta kahdenkymmenen vuoden päästä.

    Mahtoikohan kommentissa olla sen puoleen päätä kuin häntääkään... No, haluan kuitenkin kiittää että taannoin jaoit ajatuksiasi aiheesta saaden itsenikin tarttumaan toimeen vähemmän materialistisen elämän puolesta. Tällaiset asiat ovat hyvä esimerkki siitä, että kauneus- ym. blogit ovat paljon muutakin kuin pinnallista hömppää :)

    VastaaPoista
  18. Muissa asioissa en varsinainen hamstraaja ole, paitsi kosmetiikan osalta. Uuutuuksia ja muiden hehkuttamia tuotteita on aina pakko päästä testaamaan! Ennen minäkin ostelin paljon halpislaukkuja ja muita asusteita, mutta nykyään omistan muutaman laadukkaan ja kalliimman laukun. Huivien kanssa sama juttu. Mieluummin pistän muutaman satasen vähän parempaan huiviin ja käytän sitä vuosikausia, kuin jatkuvasti ostan uusia kaapin perälle lojumaan.

    VastaaPoista

Sanottavaa tai kysyttävää? Mietittävää tai kommentoitavaa? Pohdittavaa tai ajatettelun aihetta?