lauantai 22. joulukuuta 2012

Kuinka vähän on vähän?


Mietin aina välillä, mitä sitten tapahtuu, kun saan kaikki ylimääräiset kosmetiikkatuotteeni loppumaan. 

Tuleeko minusta sitten jotenkin erilainen ihminen? Olenko sitten jotenkin parempi tai hienompi ihminen kuin mitä olen nyt purkkeineni? Koenko jonkun erityisen vapautumisen tunteen?
Mitä minä sitten mietin? Mihin minä sitten keskityn? Mistä tulee projektini sitten? 

Mietin myös, olenko vähemmän tuotteita omistavana jotenkin onnellisempi. Tekeekö minut onnelliseksi se tunne, että omistan mahdollisimman vähän vai se, että tiedän voivani ostaa jotain jos vain haluan, vaikka en sitä varsinaisesti silloin enää haluaisikaan? Ja haluanko minä yhä vielä silloin ostaa varastoihini lisää tuotteita vai nautinko vain siitä, että kosmetiikkani määrä on kerrankin minimissään?

Mietin myös, onko minun teoriassa edes mahdollista saada kaikkia ylimääräisiä tuotteitani koskaan loppumaan. Niitähän tulee kokoajan lisää. 

Annan toki jatkuvasti pois minulle sopimattomia tai minua muuten vaan kiinnostamattomia tai ehkä kerran pari kokeilemiani tuotteita, mutta voinkohan oikeasti koskaan päästä siihen pisteeseen, että voisin sanoa, etten omista ylimääräistä kosmetiikkaa? (Kynsilakat minun on luettava tämän haasteen ulkopuolelle täysin.)

Oli se sitten mahdollista tai ei, aion ainakin kovasti pyrkiä siihen.

Haaveilen yhä täydellisistä meikkivarastoista, jotka mahtuisivat meikkipussiini ja kulkisivat helposti mukanani kodin ja työpaikkani välillä. Toisin kuin ennen, en välttämättä välittäisi enää hankkia asioita tuplana. Siinä missä ennen koin helpoimmaksi omistaa asiat tuplana ja pitää toista kappaletta tuotteista kotona ja toista töissä, koen nyt olevan helpointa omistaa vain vähän meikkejä ja kaikkea yksi kappale, jolloin koko pieni meikkipussi olisi helppo pitää mukana aina niin kotona kuin töissäkin.

Haaveilen myös siitä, ettei minulla olisi varakappaleen varakappaletta hiusten hoitotuotteista tai -muotoilutuotteista. Tai että kun suihkugeelini olisi lopuillaan, saisin oikeasti ostaa uuden. Tai etten joutuisi miettimään, ehdinkö käyttämään kaikki kasvovoiteeni ennen kuin ne menevät vanhoiksi tai eivät ole enää ajankohtaisia.

Olen yrittänyt siirtyä minimalistiseen elämään paitsi kosmetiikassa myös muussakin tavaran omistamiseen liittyvässä. Nyt mietinkin, tuleeko kosmetiikan vähentämisen jälkeen kenties muun vähentämisestä Se Suuri Projektini?

Olenhan minä vähentänyt tavaroideni määrää muutenkin ihan huimasti enkä omista paljoa. Vaatteiden ja asusteiden (sekä kosmetiikan) lisäksi omistan hyvin vähän muuta. Vain vanhempieni luona oleva kosmetiikkakirjakokoelmani on minulle erityisen tärkeä. Tämän lisäksi heidän luonaan on pahvilaatikko, joka on täynnä vanhoja päiväkirjoja ja minulle muita tärkeitä muistoja.  Säilytän heidän luonaan myös pahvilaatikossa tyhjien hajuvesipullojen kokoelmaa. Se ei ole minulle mitenkään ihan erityisen rakas, mutta tiedän, että kymmenen vuoden päästä nuo menneiden aikojen hajuvesipullot ovat mukava kosmetiikkamuisto. Toisaalta en kuitenkaan itkisi, mikäli laatikko häviäisi.

Muut omistamani tavarat ovat melko perusjuttuja keittiötarvikkeista kodinhoidon tarvikkeisiin eikä niistä yksikään ole minulle erityisen tärkeä.  Jos ne tuhoutuisivat tulipalossa en surisi niitä hetkeäkään ja ne olisi helppo korvata.

Purkkimeren tyhentyesä olenkin alkanut miettiä sadan tavaran haastetta.

Niille, joiden sen konsepti ei ole tuttu tässä pieni tiivistelmä: Sadan tavaran haasteessa omistamien henkilökohtaisten tavaroiden määrä pyritään rajaamaan sataan kappaleeseen. Siinä missä oma tietokone ja kamera ovat molemmat yhtä tavaraa vastaavia lasketaan esimerkiksi sukat yleisesti yhdeksi samoin kuin vaikkapa kaikki alushousut. Niiden määrää ei siis tarvitse rajoittaa. Mikäli taloudessa asuu muitakin ihmisiä, ei näiden kanssa yhteiskäytössä olevia tavaroita kuten esimerkiksi keittiövälineitä lasketa omiksi henkilökohtaisiksi tavaroiksi.

Sadan tavaran haaste voisi olla mielenkiintoinen projekti. Toki riippuu, millaiset säännöt itselleen sen suhteen asettaa (mitkä tavarat laskee yhdeksi ”kokoelmaksi” ja mitkä erikseen, esimerkiksi ovatko kaikki käsilaukut yksi kokoelma alushousujen tapaan vai lasketaanko jokainen erikseen mukaan sataan tavaraan), mutta toisaalta projekti kuulostaa melkeinpä jopa helpolta. Voikin olla, että saatan innostua jopa tavoittelemaan sitä tästä kosmetiikkaprojektista päästyäni...

Tiedän, että monia teistä kiinnostaisi nähdä kosmetiikkavarastojeni koko tällä hetkellä, mutta aion pitää teidät jännityksessä blogini  4-vuotispäivään asti, eli tammikuun lopulle saakka. Siinä vaiheessa olen virallisesti yrittänyt neljän vuoden ajan kutistaa kosmetiikkahuoneesta lähteneen projektini mahdollisimman pieneksi ja vaikka edistyminen on huimaa, en ole vielä ollenkaan tyytyväinen.

Loppukirille onkin enää vain vähän aikaa, mikä toisaalta huolestuttaa minua paljon...

Mutta miten on, kuinka minimalisteiksi te voisitte ryhtyä? Miltä sadan tavaran haasteen toteuttaminen teidän korviinne kuulostaa? Pystyisittekö siihen itse?

8 kommenttia:

  1. Toivotan sinulle todella paljon tsemppiä. (= Itse muutin juuri yksiöön, ja voi hemmetti mikä määrä niitä purkkeja on. (= Itse en kyllä pystyisi vähentämään noin vaan. Koska ne on minulle todella rakkaita.

    VastaaPoista
  2. Älä hyvä ihminen elä elämääsi miettien, koska saat ostetut purkkisi tyhjenemään. Elämä menee siinä purkkien ainerajoja tuijotettaessa osittain ohitse. Aineet kestävät, minkä kestävät käytössä. Ei niistä kannata murhetta kantaa. Silläkin aikaa, kun kuvaat tyhjentyneitä ja tyhjentymässä olevia purkkeja, voisit tehdä jotakin muuta kehittävää. Avointa mieltä elämään: unohda purkit ja ELÄ!

    VastaaPoista
  3. En pystyisi, enkä edes haluaisi. Asun isossa vanhassa talossa ja meillä on paljon tavaraa, ei kuitenkaan mitään krääsää eikä ylimääräistä (kun lapsuusmuistoja ei sellaiseksi lasketa...) ja kaapeissa on kyllä tyhjää tilaa. Olen karsinut surutta pois kaikki tavarat, joilla ei ole minulle mitään arvoa. Mutta monella on. Minulle on kerääntynyt esim. kauniita vanhoja Arabian astioita ja luen paljon, joten kirjahylly on täynnä kirjoja. En todellakaan haluaisi luopua niistä. Tuollainen haaste saattaa olla helpompi ihmiselle, joka ei tykkää vanhasta tavarasta eikä sisustamisesta, tai jolla ei ole muuten esineisiin liittyviä harrastuksia. Johan jo joulukoristeitakin on jonkin verran ja mukana on lapsuudesta saakka mukana olleita ja sitäkin vanhempia isovanhemmilta saatuja. Ajatuksena kuitenkin se, että hankkiudutaan kaikesta tarpeettomasta eroon, on loistava.

    VastaaPoista
  4. Mun 100 tavaran haaste olisi niin että kokoisin kaikesta ryhmän. Minulle taas kirjat ovat todella tärkeitä ja niitä onkin reippaasti ja lisää vielä tulee. 2013 niitä tulee ainakin 7 lisää ja on hyllyssä vielä ennestään kirjoja joita en ole lukenut.

    VastaaPoista
  5. Pitää lukea tämä postaus uudelleen välipäivien vapailla ja surfailla lukemaan lisää 100 tavaran haasteesta, jos saisi itsestään irti vihdoin taas siivousihmisen, joka kerää tarpeettomia asioita kirppikselle vietäväksi.
    Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
  6. Onnea haasteisiin. PS. OOn uus lukija. :) Ja sulla on kiva blogi. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos hyvästä postauksesta. Täytyykin laittaa korvan taakse tuo sadan tavaran haaste. :) Oikeastaan voisin jopa ottaa sen projektiksi vaikka ensi vuodelle. Asun aika pienessä asunnossa, ja välillä tuntuu ettei tätä millään pysty pitämään siistin näköisenä, kun tavaraa on vähän liikaa.. Vaikka yritänkin välttää kaiken turhan ostamista, niin jostain sitä tavaraa silti aina tulee..

    VastaaPoista
  8. Kaiken tavaran vähentäminen on oma suuri projektini, tällä hetkellä kamppailen seuraavan kysymyksen kanssa:

    Kuinka vähän on riittävän vähän?

    Itseäni on kiinnostanut sadan tavaran haaste jo pidempään mutta siinä on omalla kohdallani ongelma. Minulle ei riitä että lasken siihen vain omat tavarani, tuntuu jotenkin huijaamiselta jättää yhteiset tavarat sen ulkopuolelle.. eikä lopputulos tunnu palkitsevalta jos itsellä on 100 tavaraa ja miehellä edelleen 3000 ja lisää tulee. Ymmärrän etten voi kipata mieheni tavaroita pois samaan tyyliin kuin omiani enkä siksi ole tarttunut haasteeseen sellaisenaan (yleiseen vähentämiseen kyllä). Asiaa ei myöskään auta se että veisin tavaroita autotalliin tms piiloon vaan vähentäessä ne pitäisi oikeasti saada pois omasta omistuksesta. Kokisin onnistuneeni onnellisesti haasteessa silloin kun koko taloudessamme olisi se 100 tavaraa mutta silloin arki ei olisi enää mukavaa joten voisin muokata haasteesta itselle sopivan version. Jotain kehitystä on kyllä seurannut vähennysprojektin aikana kun hamsteri-mies yllätti sanomalla että hän mietti haluaako pitää tämän tai tämän (valitettavasti hutimennyt lahjavalinta sukulaiselta) eikä vain tunkenut sitä kaappiin unohdettavaksi.
    Olen niin onnellinen kun sain vihdoin tehtyä kunnon inventaarion vaate-, kenkä- ja laukkukaappeihin, aiemmat yritykset ovat aina jääneet keskeneräisiksi kun en muka raaski heittää pois. Nyt kaksi jätesäkillistä lähti ja vain ihanimmat asiat jäivät! Ihan kuin olo olisi jopa fyysisesti kevyempi, en kaipaa niitä romppeita yhtään enkä edes muista mitä siellä oli. Keittiö on ongelmakohtani, turhia astioita ei äkkiseltään katsottuna ole mutta määrä on kuitenkin aika suuri ja haluaisin pärjätä vähemmällä. En yksinkertaisesti tiedä mikä olisi niukka mutta riittävä määrä kulhoja, kattiloita jne jne *huoh*

    Alun kysymykseen palatakseni, kumpa löytäisin optimaalisen kohdan jossa tavaraa on ihanan vähän ilman että arjen sujuvuus kärsii

    VastaaPoista

Sanottavaa tai kysyttävää? Mietittävää tai kommentoitavaa? Pohdittavaa tai ajatettelun aihetta?