Hassuja juttuja Englannista

Olen jälleen viettämässä lomapäiviäni Englannissa ja halusin näpytellä teille pienen Englanti-postauksen koskien omia kokemuksiani maan ihmeellisen ihanista juttuja.



Englantilaiset tuoksuvat aina pyykinpesuaineelle.

No joo, ehkä vähän liitoiteltua, mutta hyvin usein kuitenkin. Ihan tosi, moni ihminen tuoksuu selkeästi puhtaalle pyykille ja voi että, kuinka rakastankaan tätä asiaa!



Englannissa pyykinpesuaineet ovat ehkä sitten hieman voimakkaamman tuoksuisia, mutta epäilen pääsyyn tähän tuoksuun olevan siinä, ettei maan kosteissa kylpyhuoneissa yksinkertaisesti voi yleensä kuivata yhtään mitään ja pyykit kuivataan päivittäin esimerkiksi makuuhuoneessa, olohuoneessa tai keittiössä, jolloin puhtaan pyykin tuoksu leviää väkisinkin ilmaan. Oli tähän puhtaalle pyykille tuoksumiseen sitten syy mikä tahansa, rakastan sitä kuitenkin!

Asunnoissa on kylmää ja kosteaa.

Tämä on hyvin usein totta. Tuplaikkunat ovat tälle kansalle totaalisen vieras käsite ja suomalaiset triplaikkunat jotain niin käsittämätöntä, ettei sellaisista sovi edes puhua ääneen, mikäli ei tahdo hullun papereita.



Tämä ikkuna on eräässä englantilaisessa asunnossa, jossa olen ollut muutamaan otteeseen yötä (ei kuitenkaan Englantilaistuneen herrasmieheni asunnosta). Ensimmäisellä kerralla tuossa hyvällä asuinalueella sijaitsevassa, siistissä ja kaikinpuolin muutenkin mukavassa ja mainiossa asunnossa vieraillessani kysyin Englantilaistuneelta Herrasmieheltäni, oliko kyseinen käyttämämme makuuhuoneen ikkuna kenties kiinni vai auki. Ikkuna oli kuulemma kiinni. Täällä ei olla niin pikkutarkkoja, sillä tuultahan se vaan on.

Kun käyn Englantilaistuneen herrasmieheni luona suihkussa ja makuuhuoneeseen aukeavasta kylpyhuoneesta astuu ulos, näyttää ikkunan reuna usein tältä:



(Vesipisarat ikkunan sisäpuolella.)

Kyllä, täällä on kosteaa. Ja kyllä, nämä (idiootit) pitävät erittäin, erittäin usein kylpyhuoneissaan kokolattiamattoa. (Toisaalta on myös ok pitää kokolattiamattoa välittömästi avotulisen takan edessä.) Englannissa tosin on ilmeisesti vähemmän homeelle herkkiä ihmisiä kuin Suomessa, sillä täällä ihmiset on lapsesta asti todennäköisesti altistettu sille ja sen sietokyky on kasvanut...

Vesihanoissa ei ole mitään järkeä.

Tämä ei ole yleispätevä sääntö, mutta usein niissä ei ole mitään järkeä. Täällä on edelleen varsin yleistä, että vesi lasketaan kahdesta hanasta ja esimerkiksi Englantilaistuneen Herrasmieheni kylpyhuoneen käsienpesuallas tarjoaa nämä kaksi ihanaa hanaa:



Älkää kysykö, miten hemmetissä nämä olettavat, että kädet tulisi pestä. Varsinkin, kun ottaa huomioon, ettei kummankaan hanan alle itseasiassa edes mahdu yhtä kättä. Ja minulla on sentään pienempi naisen käsi... Eikä isompikaan käsi auttaisi, sillä hanat ovat kuitenkin sen verran kaukana toisistaan.

Ideana on ilmeisesti, että käsienpesun yhteydessä altaaseen laitettaisiin joka kerta tulppa ja molempia vesiä valutettaisiin sinne sopivassa suhteessa ja kädet pestäisiin sitten altaassa lilluvassa vedessä. Ööh, no way! Onneksi täällä vesihanoja saa myös valuttaa melko pitkään, ennen kuin ne alkavat oikeasti syöstä kylmää tai kuumaa vettä, joten kädet ehtii hyvin "pestä" haaleassa vedessä ennen oikean lämpötilan saavuttamista.

Monet vesihanat ovat kuitenkin sentään tällaisia yhdellä hanalla ja kahdella säätönupilla toimivia:



Englantilaistuneen Herrasmieheni suihku on tehty hieman modernimmaksi:



Ei sillä että tuossakaan olisi mitään järkeä. Ensin säädät haluatko high vai cold vai economy -suihkun ymmärtämärrä edes täysin, miten nämä kaikki kolme liittyvät toisiinsa, sillä economy säästää veden määrässä, mutta cold ei mitenkään liity enää veden määrään puolestaan. Tämän jälkeen valitset joka tapauksessa veden lämpötilan toisesta nupista, jonka jälkeen on melkolailla sama, mitä olet ensimmäisestä nupista säätänyt (ellet sitten valinnut kerralla vähemmän vettä ruikkivaa economya). Suihkua ei myöskään saa täysin irroitettua käsisuihkuksi, vaan se on aina kiinni alemmassa muovirenkaassa.

Ihan tosi, pliiiis, olisiko yksi tavallinen vesihana liikaa vaadittu?




Näistä kaikista pienistä ja oudoista yksityiskohdista huolimatta minä rakastan tätä kylmää, vetoisaa, sateista, kokolattiamatoilla ja pyykinpesuaineiden tuoksulla kyllästettyä maata ja sen teetä maidolla juovia ihmisiä aivan hulluna.

Muita sydämensä saarivaltiolle menettäneitä?

No taas se on survomassa sukkaa tukkaan!

Vaikka hiuksissani onkin nykyään yllätyksekseni jo melko paljon pituutta, on niiden laittaminen siisteille tai tarkoituksella sotkuisille nutturoille silti vielä työlästä. Tai oli, ei ole enää.

Tästä minun on kiittäminen sitä erästä ihanaa lukijaani, joka puheen käännyttyä sukkakiharoihin vinkkasi minulle sukkanutturasta.



Nyt siistimmät ja sotkuisemmatkin nutturat syntyvät ennätysnopeasti ilman yhtäkään hiuspinniä pelkän ponihännän ja yhden aukileikatun sukan avulla!

Sukkanuttura on siis nuttura, jossa hiukset kierretään donitsinmuotoiseksi rullatun aukileikatun sukan ympärille. Nuttura syntyy nopeasti, sukka jää piiloon ja nutturasta saa halutessaan sotkuisemman tai siistimmän ja sen kokoa voi varioida.

Tässä Youtube-video aiheesta:



Sukkanutturassa on kätevää myös se, että pitkähiuksisemmat voivat helposti tehdä sen avulla yötä vasten hiuksiinsa kiharat ja itse prosessi on huomattavasti esteettisemmän näköinen kuin ne aiemmin vinkkaamani useamman sukan kiharat (jotka toki toimivat lyhyessä tukassa yhden sukan versiota paremmin). Tässä puolestaan YouTube-video sukkanutturalla kihartamisesta:



Onko sukkanuttura teille tuttu juttu?

Trendiaallon harjalla

Luonnollisten raaka-aineiden mainostaminen ja esiintuominen on trendikästä. Sen tietää niin kotimainen Lumene kun Lorealin luotsaama maailmanmerkki Biothermkin.



Olen hieman jälkijunassa säilytettyäni toissa lokakuussa lanseerattua Biothermin Skin Ergeticin yövoidettani lähes vuoden verran kaapissani ennen sen käyttöönottoa, mutta ei se mitään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Skin Ergeticin yövoiteen jujuna on sen luonnonmukainen koostumus. Aineosista 97,5% on luonnollisia raaka-aineita, tuotteen tuoksu tulee vain ja ainoastaan luonnollisista raaka-aineista eikä koostumuksessa ole parabeneja, mineraaliöljyjä tai synteettisiä väriaineita. Kuulostaapa ekolta!



Voide on tarkoitettu etupäässä nuorille aikuisille, joiden iho näyttää samealta ja väsyneeltä stressin, kiireiden tai muuten vaan elämäntilanteen vuoksi. Voiteen luvataan sisältävän runsaasti luonnosta peräisin olevia antioksidantteja ja häivyttävän näkyviä väsymyksen merkkejä iholla.



Sisältö ei ole minusta millään lailla huono, sillä voiteessa on oikeasti kosteuttavia ja pehmentäviä aineosia. Kovin kärkeen ne mainostetut antioksidantit eivät tosin ole päässeet, mutta ei tämä mikään huonokaan tuote ole.

Linjan päivävoide tuoksuu syötävän hyvältä hedelmäkarkilta, mutta yövoide ei ole ihan niin herkku tuoksultaan. Kevyen hedelmäinen tuoksu siitäkin toki löytyy, mutta päivävoiteen haistamisen jälkeen yövoide tuntuu vaan tylsältä.



Oma ihoni oli tätä käyttäessäni keskialueelta rasvoittuva, mutta pinnalta kuiva, eli melko tyypillinen pintakuiva sekaiho. Voide on tarkoitettu kaikille ihotyypeille ja se imeytyikin iholle hyvin, mutta omalla ihollani sen kosteutustehot eivät aivan riittäneet ja lopulta päädyin käyttämään tämän loppuun päivävoiteena. Siinä hommassa voide ajoi hyvin asiansa ja imeytyi ja asettui mukavasti meikinkin alle.

En nyt sanoisi, että olisin huomannut mitään erityistä vaikutusta ihoni heleyteen, mutta toisaalta se ei minusta ennen käyttöönottoakaan ollut mitenkään samea.



En ole Biothermin voiteiden suuri fani, mutta myyn mielelläni merkin Skin Ergetic -linjaa asiakkaille. Voiteet ovat mielestäni sisällöiltään parempia kuin useammat samanhintaiset ja kalliimmat voiteet ja ne sopivat monien iholle.

Minulta löytyy kotoa vielä saman linjan itsesekoitettava tehoseerumi, jonka luultavasti pääsen pian vihdoin ottamaan käyttöön. Tuon tuotteen korkkaan suurella innolla!

Oletteko te tehneet tuttavuutta Biothermin Skin Ergetic -linjan tai muiden Biothermin tuotteiden kanssa?

Sakset korvassa

Jos olisin kampaaja...



...roikkuisivat korvistani ihan varmasti nämä veikeät Ur&Pennin saksikorvikset.



Mutta kun en ole, joten jään suurella hartaudella odottamaan huulipunakorvakoruja.

Löytyykö teiltä hauskoja korvakoruja?

(Korvakorut ovat blogilahja Ur&Penniltä.)

Herkkää

Monia kiinnostavat hajusteettomat tuotteet, mutta blogissani vilahtelee niitä hyvin vähän. Tänään olisi kuitenkin pieni esittely eräästä hajusteettomasta hiuslakasta.



Minulla oli kätköissäni Herbinan Hajusteettoman Hiuskiinteen matkakoko, jonka olen käyttänyt töissä hiuksiini kiharoiden ja muiden kampausten kanssa.



Astikkolla ykkösestä kolmoseen tämänkin antama tuki on jo erittäin voimakas, vaikka onkin vain kakkonen. (Kolmosen pidolla olevaa voisi sitten luultavasti käyttää pikaliimana...)



Hiuslakka on tosiaan hajusteeton, eli miedon ominaistuoksunsa lisäksi siitä ei tule mitään järkyttävää tekoparfymmoitua tuoksupilveä, joka seuraa kantajaansa luovuttamatta.

Minusta lakka oli hyvä peruslakka hieman voimakkaammalla pidolla. Lakka ei jättänyt mitään kiiltoa tukkaan ja esimerkiksi kiharrettuun tukkaan suihkimminen sai lopputuloksesta aikaan hieman jäykähkön.



Tämä on nyt täysin makuasia, mutta itse tykkään kuitenkin enemmän hieman hienojakoisemmista suihkeista, joiden jäljiltä tukka ei koskaan jää kovaksi ja aukinaisten kiharakampausten kiharatkin pysyvät hyvin, mutta tukka säilyy elävän näköisenä ja kiharat kimmoisina sen sijaan, että koko tukka liikkuisi päätä heiluttaessa yhtenä kekona.

Okein hyvä peruslakka tosiaan siis, mutta ei silti ihan se minun juttuni.

Oletteko kokeilleet tätä Herbinan hajusteetonta hiuslakkaa? Tai olisiko teillä suositella muita hajusteettomia hiuslakkoja?

Sivellin (sydän)

Sain syksyllä jenkkiläiseltä firmalta nimeltään Sigma Beauty kokeiluuni luomiväripaletin.



Bare-nimiseen palettiin on valittu sävyt niin, että sillä on helppo tehdä joko kevyitä ja luonnollisia nudemeikejä ja utuisempia smoky-meikkejä. Sävyissä on melko hyvä pigmentti, mutta ennenkaikkea ne häipyvät luomille hyvin ja helposti.



Bare-paletti onkin omiaan tällaiselle kaltaiselleni helppojen ja nopeiden meikkilookkien ystävälle, joka ei arkena useinkaan jaksa innostua turhista värikikkailuista.



Mihin kuitenkin paletissa ihan erityisesti rakastuin oli sen mukana tullut sivellin.



Paletin mukana tuli nimittäin kaksipäinen sivellin, joka toisessa päässä on Sigman hieman tarkempi E30-sivellin ja toisessa päässä hieman kookkaampi E25-sivellin. Ja oih ja voih, nämä molemmat päät ovat aivan ihania!



Isompi E25-sivellin on idealli paitsi luomivärejen häivytykseen, myös silmämeikin pohjalle laitettavien vaaleampien sävyjen huitaisuun. Sivellin on ihanan pullean mallinen, ihanan pehmeän tuntuinen sekä ihan vaan kaikin puolin I-HA-NA!



Tällä on jotenkin vaan niin helppo työskennellä, sillä tämä nappaa väriä ihanasti itseensä, levittää sen tasaisesti ja häivyttää värit niiiiin helposti. Olen rakastunut! Taas.



Siveltimen toisessa päässä oleva E30 on puolestaan omiaan tarkempaa työskentelyyn, eli kun väriä haluaa tarkemmin esimerkiksi luomivakoon, ulkonurkkaan tai vaikka ripsirajaan. Sivellin kapenee kärkeä kohti sopivasti pitäen jämäkkyytensä ja menemättä liian lörpöksi. Tämän mallinen sivellin sopii hyvin myös kynällä tehtyjen silmänrajausten pehmentämiseen.

Molemmat siveltimet ovat aitoa karvaa ja vakuuttivat minut laatunsa puolesta niin hyvin ja tehokkaasti, että tahtoisin ehdottomasti kokeilla lisää merkin siveltimiä! (Merkillä on muutrn myös omat "Vegan"-linkin alta löytyvät siveltimet, jotka ovat puolestaan synteettisiä.)

Loistavaa näissä on myös se, ettei näitä ole pilattu hinnalla. Yhdellä silmämeikkisiveltimellä on hintaa 9-11 dollaria (normaalit, erikseenostettavat siveltimet ovat siis yksipäisiä) ja yhdysvaltalainen firma toimittaa ostokset myös Suomeen. Maksuvälineenä käy luottokortti tai (itse aina suosimani) PayPal.

Postikuluihin pääset tutkimaan täältä, mutta voit myös testata postikulujen määrää lisäämällä ostoksia koriisi ja ilmoittamalla toimitusosoitteen, jolloin sivusto laskee ne automaattisesti.

Minä innostuin ja saatan jopa villiintyäkin mitä noihin siveltimiin tulee.

Maybelline One by One

Nyt kun olen luopunut lähes vuoden pitämistäni ripsienpidennyksistä, olen voinut jälleen kokeilla läpi uutuusmascaroita.



Viimeisimmän kokeiluni tein Maybellinen The One by One Volum' Express Mascaralla, joka kätkee räikeänoranssin hylsynsä sisään mascaran nimenkin jo lupaaman erittäin hyvin ripset erottelevan mascaraharjan.



Muovinen (?) harja on paitsi tehty mascaran levitykseen myös erottelemaan ripset toisistaan ripsiharjan lailla. Harjan ansiosta paakkuja on käytännössä katsoen mahdotonta saada aikaan ja mascara onkin mitä parhain tuttavuus juurikin niille, jotka rakastavat huolella eroteltua, hieman pidentävää jälkeä ilman suurempia mascaramassakerroksia.



Mielestäni mascara toimii parhaiten ripsissä, jotka ovat jo valmiiksi tuuheat ja kaipaavat juurikin pidennystä ja erottelua, sillä hennommissa ripsissä mascara jää helposti hieman vaisuksi. (Toki haluttu lopputulos on täysin makuasia.)



Omissa ripsissäni on tällä hetkellä (kiitos NeuLashin) mukavasti pituutta, mutta tuuheutta niistä sen sijaan puuttuu. Mascara toi kauniisti esiin jokaisen yksittäisen ripsen jättäen ne siistin sileiksi (tiedätte varmasti ne jotkut mascarat, jotka tekevät ripsistä karheamman ja rosoisemman näköisiä?)



Mascara teki mukavaa jälkeä, mutta lopputulos jäi aivan liian vaatimattomaksi omaan makuuni. Minä tahdon tuuheutta, minä tahdon runsautta, minä tahdon kaiken! Lupauksensa mascara siis lunasti erottelun osalta, mutta minä tahdon vähän enemmän kuin vain erottelun.

Oletteko kokeilleet Maybellinen The One by One Volum'Expressiä? Mitä olette tykänneet?

Luonnon koodi syklattuna

Natural Code päätti, että kolmen ja puolen vuoden jälkeen on sopiva hetki uudistaa sarjan luomivärit. (Lumene luottaa omien havaintojeni mukaan usein noin kolmen vuoden sykliin tuotteidensa uudistamisessa.)



Uudistuneisiin trioihin on napattu joku vanhakin suosikkiyhdistelmä mukaan, mutta kehiin on tuotu myös uusia värikomboja tai vanhojen päivitettyjä versioita.



Beauty on vanha paletti, jonka koostumusta on vain uusittu. Helppo paletti, jolla minä voisin tehdä arkimeikkini vaikka joka päivä.



Divine on edellistä astetta lämpimäpi, mutta silti sävymaailmaltaan kevyt paletti.



Lulussa on ihanaa vaaleanpunaista, lilaa ja violettia.



Roxy puolestaan on astetta näyttävämpi sinisen ja siniturkoosin sävyissään.



Uudistuneita paletteja on yhteensä yhdeksän ja hintaa on noin 7,90 euroa.



Mitään mieletöntä värikylläisyyttä näissä ei tietenkään ole, mikä on varsin ymmärrettävää, kun kohderyhmä kuitenkin ovat alle 25-vuotiaat Natural Coden palettien ollessa useimpien heistä ensimmäisiä luomivärejä. Liian voimakkailla pigmenteillä saataisiin aikaan vaan harmaita hiuksia isäpapalle ja äitimuorille, joten aloittelijan meikkipussiin näissä on pigmenttiä mielestäni ihan tarpeeksi.

Oletteko jo nähneet uudistuneita Natural Coden Eye Dramatizer Trioja jossakin? Oletteko havainneet teitä kiinnostavia sävyjä?

Koharoita ja kiruja

Korut ja kampaukset täydentävät usein toisiaan.



Yksi "lempparikampauksistani" on kihartaa hiukset ja kammata tai kiinnittää ne pinneillä tai ponnarilla pään toiselle puolelle, jolloin toinen korvista jää paljaaksi.



Paljaaksi jäävän korvan asustan isommalla ja näyttävämmällä korvakorulla ja piiloon jäävä korva saa korukseen vain pienemmän korun.



Tosiasiassa kuvissa näkyvä näyttävä korvakoru oli alunperin tällainen:



Yläosan koru ei mene ruston läpi vaan on ainoastaan molemmin puolin korvaa kiinni painettava. Omaan tyyliini koru ei kuitenkaan ihan täysin mennyt, joten päätin tuunata sitä hieman saaden siitä aivan minun näköiseni.



Tällainen toispuoleinen kampaus näyttävällä korvakorulla asustettuna saa lookin heti näyttämään huolella suunnitellulta ja tehdyltä, vaikka vaivaa ei olisi nähty kuin pikaisten kiharoiden verran. Ja jos kampauksesta tahtoo hieman juhlavemman, voi hiukset letittää takaa menemään toiselle puolelle pienen löysän ranskanletin avulla, jonka sitten kiinnittää pinneillä, jolloin kiharat jäävät kuitenkin vielä avoimeksi ryöpyksi.

Käytättekö te koskaan eriparikorviksia?

(Postauksen korvakoru on blogilahja Ur&Penniltä.)

Kiitollisin asiakas

On ihanaa myydä kosmetiikkaa silloin, kun joku tulee kysymään minulta jotain.

Eniten rakastan niitä tuskanhikisiä ja päätään raapivia miehiä, jotka tulevat naisellisella käsialalla kirjoitettu lappu kädessään myymälään jäykistyen jo sen oville. Heidän silmistään paistaa hämmentyneisyys ja turhautuneisuus ja silmiin katsoessa voi jo melkein nähdä sen pään sisällä juoksevan kiukun: "Mitä hittoa minä täällä teen, minähän olen mies! Miksi ikinä lupasinkaan sille naiselle tuoda nämä kaikki..." Lopulta mies lähtee hämilläänolevan näköisenä lappuaan pidellen kohti sen näköistä valotaulua, jossa kuvatun merkin muistaa edes joskus nähneensä naisensa kylpyhuoneessa. Ehkä sieltä voisi aloittaa?

"Moikka, mitä me lähdetään etsimään?"

Mies häkeltyy kuullessaan myyjän iloisenpirteän kysymyksen, mutta helpottuu hieman kuullessaan myyjän äänessä pientä kannustusta. Hommaa ei ehkä tarvitsisikaan suorittaa yksin?

Silti tilanne on miehelle vaikea. Mitä hän voi kysymykseen vastata? Mies on yhtä pihalla Lancomen Genifique Eyexeistään ja Estee Lauderin Perfectionist CP:istään kuin mitä minä olisin brandy- ja konjakkihyllyjen edessä miettien, mitä hän voi vastata, kun ei edes tiedä, mikä hänen etsimänsä tuote on saatika sitten, että hän edes osaisi lausua kaiken maailman yvessaintlaurentin touche ecltatejakaan.

"Moikka... Mua käskettiin tuoda jotain tällaisia..." (Huomaa miehen 95% tapauksista käyttämämä sanamuoto "käskettiin.)

Tämä on se kohta, jossa homma muuttuu yleensä minusta ihanaksi.

"Odotas niin katson," sanoo myyjä ja tavaa lapun läpi napaten käteensä pienen korin tuotteita varten. "Joo-o, kyllä nämä löytyy, pieni hetki."

Tässä vaiheessa mies jää vielä yhä hieman hämillään seisomaan miettien, pitäisikö hänen kulkea myyjän perässä vai ei. Helpointa on huikata miehelle, että tämä odottaa pienen hetken tai listan pituudesta riippuen todeta, että mennään yhdessä keräämään tuotteet.

Miehen silmissä kaikki heille kirjoitetut listat näyttävät aina pitkiltä. Voi sitä heidän silmistänsä läpipaistavaa helpotusta kun he tajuavat, että kolmelle riville kirjoitettu
"Dior Hydraction Soin teinte Ultra hydratant Deep hydration Skin tint SPF 20 sävy 1" onkin vain yksi tuote, jonka nimen neiti on vain kirjoittanut heille täydellisenä mahdollisten virheiden välttämiseksi ostotapahtuman yhteydessä!

Miehissä parasta on se, että he ovat kiitollisia asiakkaita. Kun pitkältä näyttäneen lapun ostosten määrä osoittautuukin vain neljäksi tuotteeksi, jotka on napattu hyllyistä minuutissa, ovat he usein epäuskoisia ja tahtovat epäuskoisina tarkistaa, että myyjä on suunnistanut myymälässä oikein heidän kirjoitetun karttansa perusteella (mikä on toki fiksua, sillä myyjätkin tekevät virheitä). Eihän kukaan nyt vaan voi osata suunnistaa oikeille hyllyille ja napata tuotteita noin nopeasti! Näille miehille on mukavaa vielä lopuksi lukea lapusta toivotun tuotteen nimi ja näyttää perästä pakkaus, jossa se on, jolloin he voivat vielä itsekin havainnoida pakkauksessa lukevan saman.

Miehissä on myös se ihanaa, että he haluavat lähes poikkeuksetta hoitaa naisensa ostokset kotiin kunnialla. Ehkä syynä on se, että he tietävät kotona seuraavan viikkokausia ellei peräti kuukausia tai vuosiakin jatkuvan naljailun ja kuittailun siitä, että ripsiväri ja eyeliner tai päivävoide ja yövoide oikeasti ovat kaksi eri asiaa tai sitten joku muu, mutta homma on aina hoidettava hyvin. Jos miehellä on päällä pieni humalatila, kehottaa myyjä meillä laivalla lähes poikkeuksetta miestä viemään tuliaiset heti ensimmäisenä hyttiin, sillä harmittavan usein tuliaispussi jää pyörimään yökerhon pöydän alle ja mies tulee aamulla nolona kokoamaan uutta, samanlaista satsia kuin edellisenä iltana.

Arviolta kaksi minuuttia kestäneen, miehen itsensä lähes puolituntiseksi etukäteen kuvitteleman prosessin loputtua mies on usein niin helpottunut, ettei edes viitsi kiukutella kassalla laskun loppusummasta. Jos pieni miehinen kiukku kuitenkin nostaa pintaansa, on kassalta helppo sujauttaa miehelle vielä joku pieni näyte hänelle itselleen mukaan. Kun näytteestä ehtii mainita ennen miehen hintanikottelua, ei hän kehtaa enää sanoa mitään.

Harvoin tapaa kiitollisempaa asiakasta kuin myymälään lappu kädessä (tai tekstiviesti kännykässä) tullut mies, jonka ostokset on hoidettu kahdessa minuutissa. Se jos jokin on tehokasta, mutta asiakkaan huomioivaa palvelua.

Uskallatteko te antaa miehillenne kirjallisia (tai peräti vain suullisia) ohjeita tuliaisistanne ja luottaa, että kotiin kulkeutuvat oikeat tuotteet?

Cailapin hiusasusteiden voittajat

Blogissani oli kuluneella viikolla käynnissä Cailapin kanssa yhteistyössä toteutettu arvonta, jonka kaksi voittajaa palkitaan Cailapin ihanilla hiusasusteseteillä.



Arpaonni suosi tällä kertaa näitä kahta onnellista:

Sennu
Veera

(Voittajille on lähetetty sähköpostia.)


Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Nappileikki

Tämä yksi napeilla pelaaja täällä taas kirjoittelee.

Kuten olen kertonut, yhdistelen Diorin viisikoitteni nappeja ristiin rastiin miten huvittaa ja mikä on milloinenkin tarve.

Marraskuussa 2010 kokosin yhteen peruspaletin, jolla pärjään arkena joka tilanteessa. Silloin paletti näytti tältä:



Nuden Incognito-paletin mattaisempia sävyjä oli yhdistetty shimmerisempiin sävyihin.

Vuosi sitten helmikuussa 2011 sama paletti näytti puolestaan tältä:



Kaksi alempaa nappia olivat saaneet reilusti käyttöä ja kulumaa, keskimmäinen kulmaluulla päivittäin käyttämäni nappi oli kuluut lähes loppuun ja vasemman ylänurkan shimmerinen kalpeankultainen nappi oli loppunut ja korvattu shimmerisellä ruskealla. Oikeassa ylänurkassa asusti nyt uusi kalpeankultainen shimmerisävy.

Joulukuussa 2011 lempparipalettini näytti tältä:



Keskimmäinen kulmaluulla käytetty sävy oli kulunut loppuun ja vasempaan ylänurkkaan oli tullut sille korvaaja. Oikean ylänurkan shimmerinen kalpea kulta oli ollut aktiivikäytössä ja keskelle oli jo nostettu sille seuraaja, joka on hieman vaaleampi. Alareunan Incognito-paletin ruskea ja harmaa ovat olleet ahkerassa käytössä, harmaa varsinkin.



Viimeisimpänä paletti näytti tammikuussa 2012 tältä. Harma sävy oli loppu ja haki korvaajaa eikä keskimmäiseen sävyyn oltu pahemmin kajottu.

Pienten yhdistelmäleikkien jälkeen paletti näytti tällä kertaa lopulta tältä:



Keskelle oli nostettu uusi harmaan sävy, jossa tällä kertaa on hieman shimmeriä seassa. Oikeaan alanurkkaan oli löytynyt uusi korvaaja oikean ylänurkan lopuillaan olevalle kalpeankultaiselle sävylle: persikankultainen, vaalea shimmerisävy. Vasemman ylänurkan mattainen kulmaluulla käyttämäni vaaleanbeige sävy loppuu varmasti helmikuussa, samoi oikean ylänurkan kalpeankultainen sävy. Helmikuussa paletti hakee jälleen siis uuden muotonsa ja minä valikoin uudet suosikkisävyni.

Pientä haastetta hommaan tuo aina tietysti se, että keskimmäisiä nappeja on rajallinen määrä ja vain ylä- ja alanurkan ristikkäiset napit voivat mennä toistensa paikoille. Jos siis tarvitsen uuden napin paletin vasempaan ylänurkkaan, on minun löydettävä sopiva sävy muiden palettien vasemmasta ylänurkasta tai oikeasta alanurkasta tai sitten vaan vaihdettava useampia nappeja.



Mutta ei se mitään, tämä bimbo tykkää tästä palapelistään. Varsinkin nyt huomatessaan, että on saanut kulumaan jo neljä värinappia (nuo yhdet pienet muruset murtuivat irti kesken kuvaussession...) ja tänä vuonna varmasti ainakin yhdeksän lisää.



Mitä teidän suosikkiluomiväreillenne kuuluu?