perjantai 4. tammikuuta 2013

Miltä SEN jälkeen tuntuu

Minulla on parhaillaan menossa hiusteni kanssa kasvatusvaihe, minkä vuoksi käyn kampaajalla melko harvoin. Värjään itse hiuksieni tyvikasvun, joten en malta istahtaa kampaajan penkkiin kuin ehkä lähes puolen vuoden välein.

Syy ei ole täysin siinä, ettäkö yrittäisin epätoivoisesti saada tukkaani kasvatettua vaan oikeastaan vaan siinä, etten ole varmaankaan koskaan lähtenyt kampaajalta täysin tyytyväisenä lopputulokseen.

Kampaajareissun pitäisi kuulemma olla hemmotteleva ja naisen itsetuntoa nostava hetki. Sinne mennään innolla ja sieltä palataan aina upean hiuskuontalon kanssa työkavereiden ja lähipiirin kehuessa uutta ilmettä. Ja kun jonkun tukka näyttää muuten vaan erityisen hyvältä, kysytään häneltäkin, kävikö hän juuri kampaajalla.

Miksei minulle tule koskaan kampaajalla käytyäni tunnetta siitä, että päästäni kasvavat karvat ovat jotenkin erinomaisen upealla tavalla asettuneita ja että näytän suorastaan häikäisevän mahtavalta? Miksi minulla on aina enemmän sellainen tunne, että tahdon äkkiä kotiin tutkimaan tukkaani tarkemmin ja löytämään syyn, miksi pitäisin siitä nyt?

Onko vika minussa vai kampaajissa?

Enkö vain ole osannut kertoa kampaajille, mitä haluan? Vai eikö heitä ole kiinnostanut kuunnella? Vai onko meillä vaan ollut kaikkien kanssa niin erilainen maku ja niin erilaiset näkemykset?

Muistan käyneeni kampaajalla kerran niin, että olin aivan uskomattoman tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki muut kerrat ovat olleet jotain sinnepäin ja suurimman osan kerroista olen keksinyt vasta muutaman päivän viiveellä, miksi kampaajalla käynti oli ihan jees juttu.

Viimeksi kampaajalla käydessäni kerroin, että yritän kasvattaa tukkaani, mutta että latvat kaipaisivat lähinnä vain siistimistä. Kerroin vihaavani lookkia, jossa hiustenlatvat olisivat kuin vain suoraan saksilla leikatut ja että kääntelen niitä raudalla ja kihartimilla sen verran usein, että tykkään niiden olevan ohuehkot ja hieman hapsutetut. Luulin hänen ymmärtäneen.

Reilua viittä minuuttia myöhemmin kampaaja oli käynyt pääni läpi ja ilmoitti olevansa valmis. No joo, olihan hän toki siistinyt kaikki haperot pois. Mustaa kappaa vasten en nähnyt tummia hiuksiani kunnolla, mutta pyysin häntä kuitenkin vielä ohentamaan latvoja hieman.

Pienen ohentelun ja laskun maksamisen jälkeen totesin omassa rauhassa omasta peilistä katsoessani, että kampaajakäynti oli ehkä elämäni nopein ja että hiusteni latvat näyttivät yhä liian tasapitkiltä ja että pituutta oli lähtenyt enemmän kuin oletin, vaikka kampaaja oli todennut latvojen olevan hyvässä kunnossa ja kaipaavan vain hyvin pientä lyhennystä.  Harmitti.

Seuraavana päivänä hiuksia muotoiluraudalla taivutellessani huomasin, että latvat kyllä taipuivat nyt paremmin, mutta ettei kampaamokäynnin lopputulos ollut mitenkään erityinen vaan ihan vaan pelkkä luokkaa "ihan kiva, että pääsin huonoista latvoista eroon".

Päätin, että ensikerralla maksaisin itseni kipeäksi ja menisin lontoolaiselle miespuoliselle huippustylistille toivoen, että mies tosiaan on ansainnut palkkansa. Sitä ennen kerään kuitenkin vielä kuukausien ajan rohkeutta ja hiuksiini lisäsenttejä.

Millainen fiilis teillä on kampaajalla käynnin jälkeen? Kuljetteko katuja pää pystyssä leijaillen vai kiroatteko, ettette ottaneet pipoa mukaan?

63 kommenttia:

  1. Olen aika samoilla linjoilla, aina en ole ollut supertyytyväinen. Toisaalta lopputulos on lähes aina ollut sellainen, että hiuksia kuitenkin kelpaa katsella :)

    Olisi kiva, jos joskus ehtisit tekemään postauksen siitä, miten laitat hiuksiasi :) Erilaiset kampaukset ym.

    VastaaPoista
  2. Yleensä kampaajalla käynnin jälkeen on pakko hiplailla hiuksia, kun tuntuu että ne on niin paljon lyhyemmät, vaikka senttejä ei oikeasti ois niin paljon lähtenytkään. Oon myös varmaan kaikkien kampaajien inhokkilistalla, kun meen kampaajalle yleensä asenteella ''en vielä tiedä mitä haluan hiuksilleni tapahtuvan, auttasitko keksimään :3''

    VastaaPoista
  3. Mulla on samanlainen fiilis aina. Siis AINA! En ole käynyt kampaajalla yli kahteen vuoteen kun lempparikampaajani (joka oli huokea ja pidin aina edes vähän uudesta kuontalostani) jäi äitiyslomalle ja ilmoitti lopettavansa täysin kampaajantyön. Kävin kerran jossain muualla ja tajusin joutuneeni taas siihen samaiseen kierteeseen = maksan itseni kipeäksi,pidättelen itkuani juuri ja juuri kotiin asti ja manaan että miksi menin kampaajalle.

    Eniten ottaa päähän se, että minulla on pitkät hiukset. Maksaa aina vähintään yli 100 euroa, että saan vähän väriä päähän ja sinne sun tänne päin leikkauksen.

    Olen haikaillut vaaleampaa väriä täysin tummaan kuontalooni... Se vaatii kampaajakäynnin. Apua!!!

    VastaaPoista
  4. Hahhaha ihanaa tekstiä taas kerran, voin niiiin samaistua! Itse en ole vielä ekrtaakaan tullut kampaajalta pois tyytyväisenä, ain on jotain pielessä... Juuri tämän takia ei tosiia ntule istuttua siellä kampaapon penkissä liian usei :'D

    VastaaPoista
  5. Olen harvoin tyytyväinen kampaajakäynnin jälkeen. Joskus tuntuu, että kaikki muut tulevat kampaajalta upealla tukalla ja mietin mikä minussa on vikana kun en saa samanlaista lopputulosta. Erityisesti ärsyttää se, että luonnonkiharat hiukseni viimeistellään aina niin, että näytän parikymppisen sijasta 60-vuotiaalta :D Pidän tärkeänä sitä, että kampaajakäynti kestää vähintään 45 min-1h, koska maksan paitsi hiustenleikkuusta myös hemmottelusta. Parinkymmenen minuutin kampaajakäynnistä jää liukuhihnafiilis ja tuntuu ettei kampaaja ole oikeasti kiinnostunut kuontaloni ulkonäöstä. Parhaita ovat sellaiset kampaajat, jotka kyselevät ja ehdottavat erilaisia malleja, eivätkä edes tyydy pelkkään huonot latvat pois -vastaukseen :)

    VastaaPoista
  6. Kuulun myös tähän ihmisryhmään, jotka eivät osaa käydä kampaajalla. Hiukseni ovat pitkät ja paksut ja värjään niitä aivan luonnollista väriäni erilaisiksi, joten kampaajalla käydessä tehtävää olisi paljon ja hintaa kertyy aika hurjasti ainakin näin osa-aikatyöläisen opiskelijan budjettiin. Tai kertyisi, koska en käy :D Kampaajalla olen käynyt viimeksi kolme vuotta sitten ja koska pidän tukastani pitkänä ja myöskin epätasaisena, värjään ja leikkaan sen itse. Opettelin tuon itse leikkaamisen vasta ihan vähän aikaa sitten, mutta koska tää moppi on oikeesti pitkä, ei se ole vaikeaa. Ja odotukset lopputuloksesta ei ole yhtään korkealla verrattuna ammattilaiseen niin siihen on jotenkin helpompaa olla tyytyväinen. Joten tällä mennään!

    VastaaPoista
  7. Mun kampaajakäynnit lähes aina olleet onnistuneita. Ehkä mulla on sitten ollut tuuria siinä, että vakkarikampaajani on aina osannut toteuttaa pyyntöni. Kerran meni pieleen ja silloin olinkin eri kampaajalla jostain kummasta syystä. :D

    VastaaPoista
  8. kampaaja ilmoittautuu!

    kyseisessä tilanteessa on ainakin ollut tasan tarkkaan kampaajassa vika. kampaajan olisi pitänyt leikata hiukset samantien hapsuisiksi ns. pointtaamalla, jolloin lopputulos on huomattavasti luonnollisempi. jokainen hyvä kampaaja myös havainnollistaa asiakkaan hiuksista, kuinka paljon on ottamassa pois, ettei väärinkäsityksiä synny. itse otan aina tuostakin määrästä aina puolet, ja kysyn asiakkaalta, otetaanko vielä lisää. (suurin osa asiakkaista nimittäin on sitä mieltä, että 5 cm sormilla näytettynä muuttuu kymmeneksi sentiksi hiuksissa, ja kyllähän jokainen sentti muuttaa ilmettä. better to be safe than sorry) tällä tavalla harvemmin tulee otettua liikaa, eikä siinä lisää ottamisessa mene kuin se 5-10 min lisäaikaa.

    onnea hyvän kampaajan löytämiseen! se on tosiaan kuin aviopuolison etsimistä, eikä sitä hyvää ole tosiaankaan helppo löytää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua muuten asiakkaana ärsyttää suunnattomasti kun kampaajat tekee tuota, etteivät leikkaa niin paljon pois kun pyydän. Siis mä käyn harvoin kampaajalla ja tahdon kerralla pois rutkasti (lähemmäs 10 cm)...ja todella tiedän kuinka paljon haluan pois ja ottaa pannuun jos kampaaja ei "uskalla" tehdä niinkuin pyydän. Onneksi oon löytänyt kunnon kampaajan (pääosin miesten käyttämä parturi-kampaamo yhden teknologiakeskuksen tiloissa): halpa ja kampaaja/parturi osaa leikata kunnolla (ja nopeasti, mulla menee siellä vartti kun en halua mitään muuta kuin hiukset poikki ja pinoon) pitkät hiukset suoraan (ilman ohennuksia jne). Oon käynyt elämäni aikana tarpeeksi monta kertaa trendikampaamoissa pettymässä,ärh, yllättävää kyllä harva kampaaja osaa leikata "suoraan" :) Niin ja huonoin keikka ikinä oli extempore keikka erääseen keltapohjaisella logolla varustettuun isompaan ketjuun, jossa "kampaaja" käytti 5 minsaa hiusteni lyhentämiseen ja 40 minsaa föönailuun (tms)...kotona sit huomasin miksi se eukko oli niin huolella föönaillut, oli nimittäin sellaisia 5cm pidempiä tukkoja siellä sun täällä jota se koitti piilotella, ihme meininki...

      Poista
  9. Itse olen oppinut kantapään kautta kertomaan hyyyyyvin tarkkaan millaisen tukan haluan :') Kerran selitin ilmeisesti huonosti/kampaaja ei ihan honassut miten kannattaa leikata kun pää on tän mallinen.
    Tuloksena oli jotain niin hirveää, että oikeasti oli melkein itku kurkussa kun seuraavana päivänä oli tärkeä juhla. Korjailin asian sitten itse keittiösaksilla :'D Luojan kiitos se korjailu sitten onnistui kaikesta huolimatta...

    Tämän tapauksen jälkeen en uskaltanut mennä kampaajalle pitkään aikaan. Nyt sitten olen oppinut ottamaan kuvia mukaani ja tekemään selväksi mitä haluan :') varmasti helpottaa kampaajankin työtä kun asiakas on selväsanainen.

    VastaaPoista
  10. Sama fiilis. Kaikkein kamalin on jos on sivuotsis, ja kampaaja haluis muotoilla sen. Aina kamala kasa vahaa ja lakkaa, ja näytän hirveälle. Tuntuu ettei kampaajat muutenkaan kuuntele. Joka ikinen kerta sanon, että hiukseni imevät oudosti väriä ja tulee liian tumma. "Ei meijän väreistä" joopa. Usein on pitänyt tulla keskiruskea ja astun ulos mustan tukan kanssa ja kampaajat on vaan että "oho mites se nyt tollee mut hei kiva tääkin" ja itse pidättelen itkua kun tiedän mikä homma on vaalentaa tukka. Värjään hiukseni aina kotona "liian vaalealla sävyllä" ja saan sopivan värisen tukan, toisinkuin kampaajilla jotka ei usko.

    VastaaPoista
  11. Mulla on lähes poikkeuksetta ollu sama fiilis kun oon kävässy kampaajalla. Yleensä sen takia annan vaan kavereiden tehä muutoksia tukkaani ja en koskaa oo ollu tyytymätön. Suurin osa kavereistani ei ees oo käyny mitää kouluja, ovat vaa leikkineet omilla ja muitten hiuksilla saadakseen tuntumaa asiaan.
    Ehkä sit siinä tuntemattomalla kampaajalla käymisestä puuttuu se yhteys. Joskus on ainakin sovittu yhtä ja lopputulos on toista. Voi olla myöskin, että huonon palautteen/tms pelossa ei sitten uskalleta tehdä mitä asiakas pyytää. Tiedä sitten.

    VastaaPoista
  12. Olen ehkä kummallinen, mutta en ole ikinä olettanut että kampaajakäynnin jälkeen pitäisi olla jotenkin erityisen ihana olo. Se nyt vaan on juttu, joka kauneudenhoidon eteen on tehtävä ja sinällään aika arkista. Enhän minä kaupassakäynnistäkään vaadi jokapäiväistä elämysmatkaa. Jos menen kampaajalle leikkauttamaan huonot latvat pois, en toimenpide on ihan peruskauraa enkä vaadi että mun tukka ois nyt jotenkin erityisen upea. Kahden sentin hiustenmenetyksestä harvoin tulee mitään "extraordinary". Oletan kuitenkin, että poistun kampaajalta tyytyväisenä työn laatuun: leikkaus on haluamani ja ostamani palvelu on täten hintansa väärti. Ainoastaan kerran kampaamokäynti on mennyt täysin pieleen ja jouduin kasvattamaan hiuksiani takaisin liiaksi saksitun kuontalon takia. Tämä silti, vaikka aina menen kampaajalle tyylillä "öö tota, mä en nyt oikein tarkkaan tiedä mitä haluan". Ehkä mulle on vaan sattuneet ne ammattitaitoiset kampaajat jotka ovat tehneet tarvekartoituksen oikein? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta juttu piileekin siinä, että huonot latvat on helppo karsia pois itsekin. Miksi siis maksaa 30 e 3kk:n välein (vai mitä ne nykyään pyytävätkään?) vain siitä, minkä voi kotona tehdä ilmaiseksi? Lisäksi usein kampaaja ottaa senttejä kutreistano enemmän kuin haluaisin. Ei ole todellakaan mikään pakko käydä kampaajalla, jotta olisi kaunis tms. ! Itsekin maksaisin mielummin "elämyshetkestä" kerran vuodessa, jos tietäisin myös kampaajan toteuttavan täysin oman toiveeni eikä vain omia näkemyksiään.

      En ymmärrä yleensäkään, miten Suomessa parturiyrityksiä on niin paljon- tai miten nämä pysyvät pystyssä. Tottakai on kiva, että niillä kampaamopalveluita käyttävillä on varaa valita. Mutta kauhutarinoiden määrästä päätellen joko ihan normileikkauksesta on maksettava ylihintaa tai sitten kampaus on aivan hirveä. Puhumattakaan siitä, että parturikampaajat eivät tietääkseni edes saa kovin kummoisia tuloja nykyisillä katteillaan. :/

      Poista
    2. Voi apua, en mä vaan mil-lään osaisi kotona leikata huonoja latvoja pois! :O En uskaltaisi yrittääkään, en näin paksulla ja vaikealla luonnonkiharalla tukalla. Mulla lisäksi myös ohennetaan hieman ja tehdään yksinkertainen hieman kerrostettu leikkaus, jotta omavärinen tukka näyttäisi vähän laitetummalta. Koen siis, että laitan sen 32e täysin hyvään tarkoitukseen :) Ja jos miettii, että mun hiuksissa menee tunti ja tuosta kolmestakympistä otetaan paitsi työntekijälle palkka, myös tilavuokra, markkinointikustannuksia, tuotekustannuksia ja muita piilokuluja... Hinta on mielestäni kohtuullinen.

      En tarkoittanut, että ollakseen kaunis pitäisi käydä kampaajalla :) Minulla se vain kuuluu itsestä huolehtimisen rutiineihini, ja mulle se on osa kauneudenhoitoani; samoin kuin kulmien nyppiminen, meikkaaminen ja vastaavat.

      Poista
  13. Kohtalotoveri:) Mä olen ehkä alkanut vähän uskoa, että vika on mun hiuksissa ja niistä ei voikaan saada niin hienon näköisiä kuin kavereiden hiukset ovat juuri kampaajalta tulleina.

    Toisaalta yksi kampaaja on tässä ollut poikkeus, valitettavasti löysin hänet juuri kun olin muuttamassa paikkakunnalta toiselle.

    Että nykyään olen tyytynyt vain mutisemaan kampaajalle jotain kerroksista ja siitä, että mitä lyhyempiä hiuket eivät ainakaan saa olla - sama tulos sieltä aina kuitenkin tulee, vaikka ennen yritin tehdä ehdotuksia kuvien ym. kanssakin.

    (Ja siis arvostan toki kampaajia ja kuten sanottua, suurin osa kavereista tuntuu aina saavan hienon lopputuloksen jota ihailen suuresti, omalla kohdalla tämä ei vain toteudu.)

    VastaaPoista
  14. Useimmiten olen pettynyt ja turhautunut kuin edes kohtalaisen tyytyväinen, niin ökykalliiden ja lähiökampaajien jälkeen! Viimeisen kampaaja kerran jälkeen olin kuitenkin onnellinen lopputulokseen! Toivottavasti ois näi myös ens kerral!

    -i

    VastaaPoista
  15. Itsellänikin nuo vau-kokemukset ovat kampaajalta lähdettäessä varsin harvinaisia. Minulla on ollut aina pitkät hiukset aina viime kevääseen asti, jolloin kaljuunnuin sytostaattihoitojen takia. Nyt on jälleen tukaa ja ensimmäinen kampaajakäynti lyhyttukaisenakin takana.
    Lapsena isäni saksi sekä minun että siskojen latvat niiden päästessä huonoon kuntoon joten kävin ensimmäisen kerran kampaajalla joskus yläasteella. Tuolloin hain jotain dramaattista muutosta ja lähdin kampaajalta tukka värjättynä (ekaa kertaa ikinä) ja hartiamittaisena. Tuolloin kampaajalta lähtiessä oli upea tunne, mutta kotona tarkastelin tulosta hieman kriittisemmin ja se oli enää ok. Pituus oli vähän liian lyhyt, kun hiukset eivät enää kaikki yltäneetkään ponnarille, ja väri vähän turhan harmahtava. Siirryin taas isän ja kavereiden saksien armoille ja olin paljon tyytyväisempi.
    Nyt aikuisiällä olen käynyt kampaajalla kun en itsekään pidä jyrkästä hiuslatvasta. Kävin halvalla lähikampaajalla leikkauttamassa latvat lyhyemmiksi kevyellä kerrostuksella ja olin täydellisen tyytyväinen joka käynnin jälkeen. Olo ei ollut kuin filmitähdellä, mutta enpä ole ikinä odottanut latvojen lyhentämisen mitenkään hirvittävästi lisäävän hehkuani :)
    Eka kampaajakäynti lyhyellä tukalla oli taasen erittäin kiva, kun hiuksiin sai pitkästä aikaa muotoa ja tyyliä. Tukka ei enää näyttänyt siltä kuin sen olisi antanut kasvaa siilistä vaan siltä kuin olisin vain leikkauttanut tukkani lyhyeksi. Mutta en edelleenkään odota mitään "vau, upea tukka" kommentteja ellen sitten yhtäkkiä värjää kuontaloani radikaalisti tai tee muuta vastaavaa radikaalia muutosta.

    VastaaPoista
  16. Musta kampaajalla käynti on kivaa. Kun tukka on hyvin leikattu nii se ennen kaikkea näyttää taas paremmalta ja terveemmältä ja sitä on helpompi laittaa :) pariin semmoiseen oon törmännyt, jotka eivät yhtään ymmärtäneet / kuulleet mitä sanoin, mutta useimmiten olen ihan tyytyväisenä lähtenyt. Etenkin kun olen opetellut tosiaan avaamaan suuni siinä vaiheessa ku kysytään että haluanko vielä ohennusta tai kerrostusta jonnekin päin :D vino otsikseni on myös monelle aika pain in the ass ku on melkoinen pyörylä tossa eessä joka kyllä tuotteilla taittuu, pariin kertaan niitä nousevia hiuksia on leikattu liikaa jolloin tuloksena on ollut rako otsatukassa :D mun mielestä asiakkaasta tulee loistava mitä enemmän käy kampaajalla ja mitä enemmän puhuu, todennäköisemmin saa haluamansa tukan :) "latvat pois" voi tarkoittaa toiselle senttiä ja toiselle seitsemää, voi vaikka laittaa etusormen ja peukun vastakkain ja näyttää paljonko saa ottaa :D

    VastaaPoista
  17. Käyn itse myös todella harvoin kampaajalla, sillä itsellänikin on on kasvatusprosessi, joka onkin tosin jo hyvällä mallilla :) Kesän alussa leikkasin sivukaljun, jonka takia on nyt tullut käytyä useammin kampaajalla. (Kasvaa nimittäin melkoista vauhtia siili aina umpeen..) Ensimmäisellä siilityskerralla en ollut yhtään tyytyväinen, ja suorastaan kadutti koko operaatio. Mutta päivien kuluttua totuin uuteen lookkiin, ja uskoisin että hiuksetkin kasvoivat hieman "parempaan" mittaansa :D Viimeisemmän kerran sivukaljun ja latvojen tasauksen hoiti parturikampaajakaverini, ja olin tyytyväinen kyllä. Mutta mitään OO-LA-LAA -oloa en ole koskaan saanut, kun olen parturiliikkeestä lähtenyt. Möh.

    VastaaPoista
  18. Aivan sama juttu täällä ! Aina parturin jälkeen pakko päästä käplimään tukkaa itse (: en nyt kyllä muista yhtään kertaa kun olisin ollut täysin tyytyväinen . Nyt olisi edessä taas parturikerta ja kieltämättä hieman jännittää ;)

    VastaaPoista
  19. Todellakin kuljen leijaillen! Viime syksynä saavutin huippukokemuksen: Olin niin pökerryksissä omasta peilikuvastani, että _lauloin_ melkein koko matkan kotiin - keskellä Turkua. :D Mutta ei minunkaan historiani tämän suhteen tahraton ole, joten siksi pidänkin kynsin hampain kiinni vakikampaajastani.

    Ja vikakysymykseesi sanoisin, että vika ei ole teissä kummassakaan, vaan siinä, että väliltänne vain puuttuu joku yhteys, mahdollisesti sekä tyylillinen että kielellinen. Vaikka varmasti onkin olemassa sekä hyviä että huonoja kampaajia, niin tyylillisillä seikoilla on toki väliä. Tämä on nyt vähän ontuva vertaus, mutta kyllähän kaksi tatuoijaakin tekisi samasta kuvasta eri version. :)

    - Kalypso

    VastaaPoista
  20. Mä en ole kanssa koskaan löytänyt kampaajaa, joka oikeasti tekisi sellaiset hiukset mistä pitäisin. Yleensä leikkaan latvat itse poikki saksilla (hiuksien leikkaamiseen tarkoitetuilla) ja yritän kasvattaa. En muista koska viimeksi olisin ollut positiivisesti yllättynyt kampaajareissun jälkeen. Ihan ok niistä on tullut, mutta ei ihanat.

    VastaaPoista
  21. Mulla on aina silleen, että kampaajan jälkeen noin viikko menee siinä tunteessa, että eipä olis pitänyt mennä ja että tuonne kampaajalle en kyllä enää koskaan mene! Mutta sitten huomaankin yhtäkkiä rakastavani hiuksiani!!

    VastaaPoista
  22. Itse en kyllä lähde kampaajalta suoraan mihinkään juhliin. Jos jokin on pielessä niin ainakin föönaus ja muoto. Kerran näytin mielestäni Beatlesin jäseniltä. Eikä minullakaan tule mitään VAU efectiä. Nykyään kaverini leikkaa ja värjää hiukset joten olen lähestulkoon aina tyytyväinen. Pieniä harmitteluja tullut esim edelliskerran ehkä hieman turhan tumma punainen. En tiedä mistä johtuu. Olettaisin että kaverini ostaisi aina saman sävyistä ainetta. Niinkauan kuin asun lähekkäin kaverini kanssa, niin hän saa leikata ja värjätä. Muualle kampaajalle menen vain pakosta.

    VastaaPoista
  23. en uskalla ikinä tehdä mitään radikaalia hiuksilleni, tai noh, aina muutaman vuoden välein kasvatan otsurin pois ja leikkautan sen sitten takaisin.... En ainakaan itse uskalla luottaa partureihin, sillä pienenä eräs tapaus leikkasi hiukseni hulmuavan pitkistä juuri ja juuri olkapäihin ulottuviksi........

    VastaaPoista
  24. Mulla on kans KERRAN ollut semmoinen täydellinen kampaajakokemus, mutta muuten aivan onnettomia reissuja tai sitten niitä okei-tapauksia. Siispä opettelin jossain vaiheessa itse leikkaamaan hiukset, ja olen saanut useamman kerran just semmoisen leikkauksen mitä olen halunnut.

    Samalta kampaajalta saattaa saada liian pitkät hiukset kun haluaa ihan lyhyttä tai kun sanoo kasvattavansa niin leikkaa liikaa. Jotenkin tuntuvat jumittavan tiettyyn pituuteen josta ei saa poiketa.

    VastaaPoista
  25. Mulla on sun kanssa samanlaisia kokemuksia kun sulla. Sen takia en kauheasti nauti kampaajalla käynti. Mä luulen, että Suomessa ja varmaan muuallakin ongelmana on se, että harvoilla on tällaista määrää hiuksia päässä ja jotenkin eivät osaa hallita tällaisia paksuja reuhkoja.

    VastaaPoista
  26. Oon aina lähteny kampaajalta hyvillä mielin ja vaan kerran oon kotona myöhemmin huomannut hiuksissa jotain vikaa.
    Nyt kuitenkin kasvatan kans hiuksia ja oon kauhuissani ajatuksesta, että pitäis mennä kampaajalle :D Pelkään, että vaikka kuinka sanoisin "VAAN pari senttiä" lähtisin hiukset huomattavasti lyhentyneinä

    VastaaPoista
  27. Täysin sama juttu täällä! Yleensä mäkin pyydän vaan pienen lyhennyksen ja lisää kerroksia ohuisiin ja erittäin lättäniin hiuksiini - ja aina lopputulos on sellainen jonka just ja just itse huomaa mutta kukaan muu ei ikinä! :D Kerran sit repäisin ja leikkautin otsatukan, ja sehän meni ihan päin...mäntyä, joten luulen että pysyttelen tässä tylsän varmassa tyylissä vielä tovin. Pitäis varmaan itsekin satsata tollaseen superkampaajaan ;) ehdottomasti sit ennen-jälkeen kuvia tänne siitä operaatiosta!

    VastaaPoista
  28. Mulla on ihan samat fiilikset, eikä Lontoossa kampaajalla käyminen ole tehnyt mitään kummempaa säväystä muuhun kuin lompakkoon. Hassua kyllä, paras leikkaus, paria suomalaista kampaajaa lukuunottamatta, oli viime kesänä Hanoissa.

    Valitettavasti "nämä pari suomalaista kampaajaa" asuvat niin kaukana, ettei ole mitään mieltä lähteä sinne saakka hiuksiaan laitattamaan.

    VastaaPoista
  29. Joo mulla on niin samallainen fiilis aina kampaajan jälkeen! Luulin jo että olen ainut... Harmittaa kun oon käyny niiiiin monella eri kampaajalla ja kukaan ei oo koskaan osannu tehdä sitä mitä pyydän vaikka on kuvat mukana ja kunnon selitykset. Ja kampaaja myöskin vakuuttaa ymmärtävänsä mitä haen :(

    VastaaPoista
  30. Aivan samoja kokemuksia! En oo ikinä, siis ikinä, lähtenyt kampaajalta hymyillen. Tai no sen kerran, kun vaatimalla vaadin kampaajaa leikkaamaan tiukan lyhyen polkan ja suoran otsiksen, mikä ei muka sovi mun hiuksille ja mun kasvoille ja mun matalaan otsaan ja ja ja... Sen kerran olin tyytyväinen lopputulokseen, kiitos kampaajalle vieläkin siitä. Olen itsekin alkanut ajatella, että josko se on vika mussa... Olisin valmis maksamaan enemmänkin kampaajasta, jos tietäisin olevani tyytyväinen tulokseen.

    VastaaPoista
  31. Voihan syynä olla sekin, että itse olettaa kampaajalta tultuaan näyttävän joltain huippumallilta tasokkaan lehden kannessa :) Suomalainen hiuslaatu rajoittaa tätä hieman, koska hius on lasimaista ja sitä on vaikeampi muotoilla kuin jonkun muun maalaista tukkaa.

    Tässä vaiheessa muistelen naureskellen sitä, kun vietnamilainen kampaaja ihmetteli lapaluihin saakka pönähtäneen tukkani "ohuutta". Tosiasiassa minulla on suhteellisen karhea ja todella paksu tukka. Mietin itsekseni, että jos hän olisi todella nähnyt ohuthiuksisen ihmisen, hänen olisi hyvä nähdä eräs suomalainen ystävättäreni, jolla on hyvin vähäisen näköinen, vaalea tukka. Ihan normaali suomalainen tukka siis, vaikkakin kuulemma vaaleilla noita karvoja kasvaa juuri eniten.

    Hyvät muotoilutuotteet ovat kuitenkin kullanarvoisia minunkin raskaalle tukalleni. Tällä hetkellä mm. Tigin Sugar Dust on ihan voittamatonta tavaraa. Olen laittamassa omaan blogiini lähitulevaisuudessa katsausta muotoilutuotteista, joten tervetuloa sinne lukemaan lisää.

    Tässä Saara Sarvaksen arvio tuosta tuotteesta:

    http://www.lily.fi/juttu/tuotevinkit-hiusten-muotoiluun

    VastaaPoista
  32. Minä rakastan kampaajakäyntejä. Minulla tosin on jo vuosia ollut se yksi ja sama vakiokampaaja, jolle voin sanoa "tee mitä parhaaksi näet".

    Minulla on suorat, hyvin liukkaat ja lähes vyötärölle ulottuva paksu hiuspehko, jonka käsittelyä en kyllä uskalla kenellekään muulle antaa ainakaan tässä kaupungissa. En ole kertaakaan lähtenyt tyytymättömänä tältä kampaajalta. Viimeksi uuden värin kohdalla värjättiin tyvi punertavan ruskeaksi, joka liukuu platinablondiin - ja tämä näyttää erinomaisen hyvältä! Kirjoitettuna harvinaisen kamala, mutta pirun hyvännäköinen päässä. Kiitos kaunis Jylhis, löysit loistavan sävyn kun kuvailu oli "joku mistä ei juurikasvu loistaisi ihan näin pitkälle kuin tästä blondista" :)

    VastaaPoista
  33. Ensiksikin, otan lähes aina kampaajalle pipon, koska käytän sitä niin paljon muutenkin :D Omistin pitkään (n.4 vuotta) lyhyet hiukset ja kampaajalla sai ravata jatkuvasti. Välillä ei tullut mitään fiistä, joskus olin todella tyytyväinen, aina saa silti vähän jännittää mitä tukalleen antaa tehdä...

    VastaaPoista
  34. Viitisen vuotta sitten leikkuutin jotakuinkin vyötärölle asti ulottuvat hiukset paaljon lyhyemmiksi. Halusin samanlaisen letin, kuin The Ark-yhtyeen Ola Salolla (älkää kysykö :D). Lopputulos oli ihana, vaikka muutos vähän jännittikin.. Sitä seuraavat kampaamökäynnit eri kampaajilla olivat sitten juuri tuota luokkaa "ihan kiva", ja kerran "IHAN HIRVEÄ".

    Ihan hirveä tuli siitä, että halusin leikkuuttaa vielä vähän lyhyemmäksi niin, että niskassa olisi lyhintä ja edessä sivuilta taas pidempää, juunou. Noh, tämä kampaaja leikkasi jostain kumman syystä hirveän keskiaikaismunkkiletin, ilman päälakikaljua tosin.. En tajua miten voi mokata niin pahasti, vaikka minulla oli kuva mukana (about tällainen: http://www.hairstyleagain.com/wp-content/uploads/2012/01/11/bob-hairstyle-with-short-back.jpg) ja lopputulos oli ikäänkuin väärinpäin käännetty.. niskasta pitkä ja edestä lyhyt, *kylmät väreet*. Toki olisi pitänyt itse leikkauksen aikana jo huomauttaa, mutta siinä luulin istuvani ansiokkaan parturi-kampaajan tuolissa ja uppouduin johonkin naistenlehteen...

    Sittemin yläasteaikainen kaverini alkoi opiskella asuinpaikkakunnallani pakaksi, ja kävin hänellä muutamaankin otteeseen mallivärjättävänä/leikattavana. Ja en taas muista, milloin olisin ollut yhtä tyytyväinen. Nyt kaveri on jo valmistunut, ja hänellä olen yhä käynyt.

    Itsellänikin on nyt kasvatusoperaatio ollut pari-kolme vuotta käynnissä. Pituutta on jo ihan kivasti, mutta menin tuhoamaan hiukseni tekemällä kotona pari värinpoistoa perättäin.. Nyt sitten mennään haperohampuilla :P

    VastaaPoista
  35. Heh, sattuipa sopivasti että juuri eilen kävin itse kampaajalla reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Jännitin sinne menoa ihan älyttömästi ja mainitsin siitä varmaan 10 kertaa kampaajalle :D mutta onneksi oltiin tällä kertaa samalla aaltopituudella ja kävelin kotiin tyytyväisenä hieman uudistuneen tukan kanssa. Liian monta kertaa olen ollut kanssasi samoilla fiiliksillä, että onko tää nyt hyvä vai ihan kökkö;) Toivottavasti pääset hyviin hoiteisiin kunseuraavan kerran tuolin istahdat! Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  36. Itse olen luullut löytäneeni "sen oikean" kampaajan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla kampaajani muutti toiselle paikkakunnalle, toisen kampaajan suhteen järjettömät jonot ja hyvin pitkät kampauskäynnit alkoivat ärsyttää. Kolmannella kampaajalla kävin muutaman vuoden, kunnes totesin, että jos maksan itseni kipeäksi kyseisestä käynnistä, en halua kuunnella kampaajan hyvin henkilökohtaisia ongelmia hiustenleikkuun ohessa.

    Ihaillessani uuden ystäväni kampausta, hän ohjasi minut omalle kampaajalleen. Ensimmäinen mieskampaajani on kalliimpi, kuin mitkään muut, mutta myös sen arvoinen. Hän on asiantunteva, kysyy tarkkaan mitä haluan, mutta tarvittaessa hänellä on myös aina oma pettämätön visio. Lähden kampaajalta nykyään (hieman köyhtyneenä) joka kerta erittäin tyytyväisenä ja rentoutuneena ja joka kerta ystäväpiiri todellakin huomaa, että olen käynyt kampaajalla.

    VastaaPoista
  37. I seriously love your site.. Very nice colors & theme.
    Did you develop this website yourself? Please reply back as I'm attempting to create my own personal website and would love to know where you got this from or what the theme is named. Thank you!
    Also see my website :: http://stillup.ca/AntonioDam

    VastaaPoista
  38. Itse olen käynyt säännöllisesti kahdella eri kampaajalla ja olen ollut aina todella tyytyväinen lopputulokseen! =) Aina oikein odotan, että pääsen kampaajalle! Lisäksi molemmista on myös tullut minulle erittäin tärkeitä ihmisinä, mikä on mukavaa =) Joskus penskana muistan, kun kävin eräällä vanhemmalla kampaajalla leikkuuttamassa pitkiä hiuksiani, että latvat olivat vähän miten sattuun :D Mutta näin aikuisiällä täytyy sanoa, että pettymyksiä ei ole tullut!

    VastaaPoista
  39. Useimmiten lähden myös pettyneenä plis. Kasvatusprojekti myös käynnissä ja kerroin sen kampaajalle. Hän kysyi että saako vähän kerrostaa ja sanoin että no saa vähän. Lopputulos aivan kauhea nyrhitty epäsiisti pehko, taakse jätti pituutta mutta on sitten sen kerrostuksen takia ohut piiska niskassa! Että harmittaa kun joudun aloittamaan monen kuukauden kasvatuksen uudelleen! Pyhästi vannon etten mene kampaajalle seuraaviin viiteen vuoteen ettei kukaan pääse tyrimään enää hiuksiani näin pahasti!

    VastaaPoista
  40. Mä en kans käy "ikinä" kampaajalla, kun ei sieltä ikinä lähde tyytyväisenä...

    VastaaPoista
  41. Aika usein lähden iloisena, mut viimeksi väri ei sittenkään ollut toivomani. Tokihan valitsin sen itse, mutta...

    Sissi

    VastaaPoista
  42. Olen käynyt kampaajalla muistaakseni ylä-asteella. Lähdin kampaajalta aina itkua pidätellen enkä ole sen jälkeen uskaltanut mennä. Minulla on vaalet pitkät hiukset ja kampaajani oli ilmeisesti sokea kun lähdin aina aivan keltaisen tukan kanssa pois. Kerran kävin laittamassa kampauksen samalla kampaajalla ja kun tulin kotiin niin siskoni nauroi hiuksilleni. Nykyään siskoni on ainut joka saa koskea hiuksiini. Ei tarvitse edes sanoa mitä haluan kun aina lopputulos on "Wau!"
    -Sanna L.

    VastaaPoista
  43. Tuttu juttu siihen asti, että ajauduin nykyisen kampaajani asiakkaaksi. Hän on mies, joka hallitsee sekä trendit, että hiusten leikkauksen todelliset realiteetit. Hänen luonaan käynti maksaa enemmän kuin niissä 'liukuhihnakampaamoissa', joita täälläkin riittää, mutta tulos on aina siedettävä, joskus jopa upea :)

    Trendikäs mieskampaaja ei silti automatically takaa tyytyväisyyttä - lopputulos voi olla niin moderni ja trendikäs, että siitä ei enää tunnista itseään... nimekkäät suuret taiteilijat eivät välttämättä kuuntele asiakkaan mieltymyksiä, vaan leikkaavat oman inspiraationsa mukaan.

    VastaaPoista
  44. Hei, jos ei ole tyytyväinen kampaajan luomaan luomukseen, on sulla kaksi viikkoa aikaa valittaa, ettet ole tyytyväinen "tuotteeseen". Kampaajan pitäis varata uusi aika "tuotteen" korjaamiseen. =)

    T. Parturi-kampaajaopiskelija

    VastaaPoista
  45. Tämä kommentti ei liity jutun aiheeseen nyt mitenkään, mutta halusin tänne jonnekin väliin laittaa ylettömät kehuskelut tästä blogista. En ole aikaisemmin blogeja lueskellut, mutta tähän ja pariin muuhun olen tykästynyt ihan todella.
    Olen jo yli 30 vuotias eli meikki- ja kosmetiikkahistoriaa on taustalla jo aika monta vuotta. Näppyihin, arpiin ja kaikenlaisiin muihinkin iho-ongelmiin taipuvaisena minulle on tosi tärkeää löytää hyvät tuotteet. Tämän blogin avulla niitä onkin löytynyt useita. Kiitos siitä=) Lisäksi luin vanhempia tekstejä ja opin myös sen, miten puuteri kannattaa levittää eli nyt mars samettivippaostoksille=)

    VastaaPoista
  46. Mä petyn aina, jos haluan jotain uutta. Jos haluan shokkipunaista niskahiuksiin, kampaaja saa parilla blondauksella ja punaisella värillä aikaan ruokakaupan punaista. Kotona saan aikaan shokkipunaista. Ilmeisesti kampaajat eivät uskalla laittaa haperoon tukkaani niin stydiä blondausainetta kuin se tarvitsee.

    Vaikka en haluaisi mitään erikoista, otan vaan juurikasvuun mustaa, petyn silti hiusten föönaukseen. Miksi helkutissa lähes kaikki kampaajat luulevat, että haluan pörrötukkaani lisää volyymiä, kun pyydän suoraa ja sileää? Näytän joltain sarjakuvahahmolta tai peruukkipäiseltä kampaajalta tullessa.

    VastaaPoista
  47. Miksi te pettyneet lähdette kampaajalta itkua pidätellen? Miksette sano, että ei näytä kivalta ja pyydä kampaajaa korjaamaan virheensä? Esim. väärä väri pitäisi pystyä korjaamaan. Liikaa leikattua ei.

    Mä olen joskus vakkarikampaajaa etsiessäni saanut vähemmän hyvää tulosta, mutta siitä on vuosia. Nykyään mulla on aina kuva tai kuvia mukana tai selitän tosi tarkkaan kampaajalle, mitä haluan. Lisäksi mun kampaaja ohentaa esim. niskaa (mulla on lyhyt polkka) ensin varovasti ja kysyy sitten, että otetaanko lisää.

    Toisaalta mä en kyllä suhtaudu tukkaan mitenkään kamalan intohimoisesti. Tai musta on kyllä tosi kivaa laittaa sitä ja sen pitää aina olla hyvin, mutta multa ei ole koskaan leikattu "liikaa". Ei edes silloin, kun tukkani oli pitkä. Mä olen aikamoinen kokeilija tukan kanssa ja suhtaudun siihen enemmänkin uusiutuvana luonnonvarana kuin vaalittavana kansallisaarteena. Siksi mulle ei ole ongelma antaa mun luottokampaajalleni edes vapaita käsiä. Yleensä mulla on kyllä itselläni visio, mutta kerran ei ollut - ja ihan hauska muttei mikään liian radikaali muutos tuli.

    VastaaPoista
  48. Minulla oli niin kauan (n.35 vuotiaaksi) sama ongelma, mutta poistui oikealla kampaajalla. Uskomaton tunne, kun voi poistua liikkeestä wau ololla. Ja hinnalla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Just mulle oikealla ihmisellä vain.

    VastaaPoista
  49. Suomessa olen aina ollut tyytyväinen kampaamokäynnin jälkeen. Mutta englannin kampaamoreissut on asia erikseen.

    Englannissa asuessani kävin kaksi kertaa kampaamossa jota oli minulle suositeltu. Molemmilla kerroilla oli hyvä että en tullut itkien ulos. Ensimmäisellä kerralla leikkaus oli juuri sellainen kuin pitikin, mutta väri oli ihan jotain muuta mitä piti. Juurikasvu jäi paljon vaaleammaksi mitä latvat. Toisella kerralla oli mukanani tupsu lisäkkeistä jonka mukaan halusin värin. Noh, väri oli lähellä mutta ihan oranssi vaikka piti olla suklaanruskea... ja leikkaus.. Vinoa otsatukkaani piti vain lyhentää mutta sain sellaiset etuhiukset, jotka olivat oikealta puolelta otsan puolessa välissä, eli liian lyhyet, vasemmalta puolelta roikkui silmän päällä, eli liian pitkät. Sain saksia kynsisaksilla kun kotiin pääsin, vaikkeivat ne enää olleet pelastettavissa. Kaverini myönsi kuukausia jälkeen päin että etuhiukseni olivat olleet ihan hirveät vielä omankin leikkaamiseni jälkeen. Tämän jälkeen olen miettinyt tarkkaan kenellä leikkautan hiukseni

    VastaaPoista
  50. Leikkaan itse tai käyn kampaajalla, niin mun luonnonkihara tukka näyttää aina samalta. Viimeksi leikkasin youtube-videon ohjeilla, meni aikaa ehkä minuutti ja eikä kampaajan leikkaama malli muuttunut juurikaan muuta kuin huonojen latvojen osalta. :D

    http://www.youtube.com/watch?v=7dQ9fySG95k&feature=player_embedded

    VastaaPoista
  51. Mulla oli yksi vakikampaaja, jolle pystyin antamaan täysin vapaat kädet ja lopputulos oli aina upea ja olo oli vähintäänkin "vau". Valitettavasti kampaaja vaihtoi putiikkia enkä oo hänen luonaan sen koommin käynyt kun tämä uus kampaamo on niin kallis.

    Nyt oon sitten kokeillut useampaakin kampaamoa/kampaajaa. Koskaan ei oo ollut "vau" olo, joskaan mitään ihan kamalaakaan ei ole tapahtunut. Toisaalta hiukset on minusta uudistuva luonnonvara enkä ota niitä niin vakavasti kuin suurin osa tähän postaukseen vastanneista tuntuu ottavan. Eli jos menee vähän sinne päin enkä tykkää lopputuloksesta niin hiuksethan kasvaa takaisin. Toki kasvattelu vie aikaa, mutta aikaahan mulla vajaa kolmekymppisellä on vuosikymmeniä vielä edessä ;)

    VastaaPoista
  52. Tuohon kuvan mukanatuomiseen liittyy kuitenkin useampien kampaajien taholta usein kuultu palaute, että he eivät ole niihin asiakkaiden mallikuviin ihastuneita. Hiuslaatu kun voi olla aivan erilainen, samoin olemus... Joten asiakkaalle voi tulla aika tyhmä olo, jos kampaaja tokaisee alkuun 'No ei sinusta Jennifer Lopezia saa kuitenkaan'. (liioiteltu esimerkki...)
    Tuskin kukaan kuvitteleekaan julkkikseksi muuttuvansa, mutta kampaajien asenne voi joskus olla hyvin ylimielinen ja asiakasta vähättelevä - ihan kuin se kuvan tuominen jotenkin merkitsisi pakkomielteistä halua muuttua jonkun kuuluisuuden kopioksi...
    Oma kampaajani on sen verran fiksu, että hän ei ainakaan suoraan tyrmäisi kuvan esittelyä, mutta onneksi hän on tarpeeksi taitava ja ymmärtää visioni ilman rautalankaakin..

    VastaaPoista
  53. Väri on muuten sellainen alue, jota Suomessa ei todennäköisesti yleisesti osata. Yleistän tässäkin, mutta tuttavapiirin ja netin kommenttien perusteella on muovautunut kuva ammattitaidottomista värjääjistä. Amerikassa on erikseen värjäykseen erikoistunut henkilökunta, jonka kontolla on keskittyä kampaamoissa siihen, että asiakas saa juuri oikean sävyn. Siellä se blondauskin osataan kaikin vivahtein!

    Yksi syy voi olla suomalaiskampaamoiden värikartan pienuus verrattuna suureen maailmaan.. meillä ei tuhkanvaaleaa löydy juuri lainkaan, koska suomalaisten pigmentti on punavoittoista= kampaamot satsaavat punapohjaisiin sävyihin. Kertoi 'guruni', joka tietää alasta yhtä ja toista..

    VastaaPoista
  54. Palveluiden osto ei todellakaan ole helppoa :) Työkseni tätä n. 10 vuotta tehtyäni, ja kymmeniä miljoonia euroja vuodessa siinä hommassa pyörittäneenä, voin vain sanoa, että siinä mittakaavassakin se on hankalaa. Olen itse sitä mieltä, että kommunikaatio ja varmuus siitä, mitä todella haluaa, ovat todella ensiarvoisen ntärkeitä.

    Jos sanon sanan kahvipöytä (ja ajattelen samalla vaikkapa omaani), kenelläkään teistä ei synny ihan samaa mielikuvaa omassa mielessänne ;) Lähelle voidaan päästä, jos selitän hiukan. Valokuvasta vielä lähemmäksi, mutta siitäkään ei näy pieniä yksityiskohtia.

    Tämä vaan vertauksena.

    VastaaPoista
  55. Fiilis riippuu vähän. Yleensä on erittäin hyvä fiilis, koska suhtaudun hiuksiin uusiutuvana luonnonvarana ;) + tämän hetkinen luotto-kampaajani ymmärtää mitä haluan ja osaa muutenkin asiansa. Hän on erittäin hyvä värjäämään, saa aikaiseksi juuri sellaisen värin kuin pitääkin ja uskaltaa kokeilla ja ottaa riskejä (esimerkkinä tästä: oman värin kasvatus projektiin liittyen pyysin että hän värjäisi vain 10cm tyvestä alaspäin, eli ei värjäisi mun juurikasvua vaan yrittäisi saada muut hiukset saman värisiksi kuin mun oma väri, sitä mietittiin ja suunniteltiin jokunen hetki, ongelma oli myös se että hius tummui latvaa kohden koska siinä oli aiempia värikertymiä ja jossain taas paistoi läpi blodit-raidat.. riskillä kokeiltiin josko onnistuis ja onnistuihan se! vaati muutaman käsittelyn ja hyvä tuli!) ja koska olen käynyt samaisen tyypin käsittelyssä useamman kerran, me tunnemme jo aika hyvin toisemme ja hän tietää minkälaista minä haluan ja minä tiedän mitä kaikkea se tyyppi pystyy tekemään. Eli jos värjään niin tää tyyppi on varma valinta.

    Joskus olen tehnyt syrjähyppyjä ja kokeillut toista kampaajaa, aina se lopputulos ei ihan miellytä, yleensä varsinkaan sillon jos on kampaajalla itsellään kovin erilainen hiustyyppi, esim. kampaajista kaikki miehet ei oo osanneet muotoilla yhtä hyvin tukkaa kuin naiskampaajat yleensä, valitsen useimmiten siksi aina naisen ja sellaisen jolla pitkät hiukset ja suunnilleen saman verran paksut kuin itellä.

    Leikkauksen suhteen ei paljon oo eroa, ehkä paras leikkaaja on ollutkin mies, luulen että johtuu siitä että he leikkaavat enemmän miesten hiuksia ja sitä kautta ehkä enemmän vaativampia malleja leikata koska yleensä lyhyet hiukset.

    Huonoin värjäys oli pienessä taajamassa aika hiljainen paikka jossa nuoren oloinen tyttö leikkasi ja värjäsi. Pesupaikalla oli kiva kuulla "oho, ei hätää, värjätään tästä kohtaa äkkiä uudestaan.." kotona oli vähän valju lopputulos ja isä nauroi mun hiuksille :D

    Tosiaan riippuu se lopputulos varmasti omasta itsestään myös, pitää osata tarpeeksi tarkasti kuvailla mitä haluaa, selittää käsillään, näyttää kuvasta ja kommentoida myös kesken työskentelyn. Pitää uskaltaa sanoa jos näyttää siltä ettei se nyt mene niinkuin ajatteli! myös kotoolta voi soittaa ja kertoa ongelman jos sitä ei liikkeessä vielä tajunnut katsoa, silloin varataan uusi aika kampaaja korjaa tilanteen tai hyvittää sen jos se ei ole korjattavissa.

    Fiilis riippuu kyllä eniten omasta itsestään. Oma asenne hiuksiin ratkaisee yllättävän paljon. Niinkuin tässä aiemmin joku sanoikin, jos omat hiukset ovat kuin kansallis aarre, ei varmaan riemusta hihkuen leijuta liikkeestä ulos, mutta jos kampaajan tuoliin istuu avoimin mielin, osaa ja uskaltaa sanoa mitä haluaa niin kyllä sen OOHLALAAA-elämyksen helposti saa :)

    VastaaPoista
  56. Mulla on kyllä aina ollut tosi onnistuneita kampaamokäyntejä. Joka kerran jälkeen oon lähtenyt kampaajalta hymy huulella ja peilin edessä viihtyisi tovinkin.. Tosin usein annan aika vapaat kädet kampaajalle. Toisekseen tämä parturi tietää tasan mitä haluan. Joten mun ei paljon ole tarvinnut stressata.

    Usein istun tuolille ja sanon, etten tiedä mitä haluan ja että olisiko jotain ehdotuksia. Yhdessä mietitty uusi malli ja sitten menoksi. Harvoin osaan itste edes sanoa, että mitä väriä haluan päähän tai mikä on järkevä joten siinäkin on kampaaja osannut auttaa. Oon tuola käynyt ehkä kolmisen kertaa vuodessa aina, mutta silti luotto on pysynyt.

    Yhdellä kertaa mun yli hartioiden ulottuneet hiukset leikattiin ihan poikamalliksi. Ja siitä kun on nyt kasvatettu, niin en oo edes oikein osannut sanoa mallia. Tai toki usein on jotain suuntaa-antavia juttuja mielessä.. Ehkä se on omasta asenteesta kiiinni, en tiedä. Itse haluan tosi usein vaihtelua ja en paljon välitä hiuksista. Tai aina kun on ollut niin onnistut leikkaus. Ja harvoin lopulta mitäään tosi radikaalia tapahtuu. Paitsi tuo kerta kun päätin, että nyt lähtee lyhyeksi.

    Näiden onnistuneiden 6 vuoden aikana en osaisi edes kuvitella että nyt vaihtaisin kampaajaa. Ja en jotenkin sillä ymmärräkkään sitä, kun porukka vaihtelee omaa kampaajaansa joka kerran jälkeen. Eihän silloin voikaan olla tyytyväinen. Kampaaja ei vielä tiedä asiakkaansa tyyliä ja tapaa ja asiakas ei tiedä kuka niitä hiuksia oikein sielä leikkaa..

    VastaaPoista
  57. Kun oikein mietin, niin omalla tavallaan aika hassua ihmisten olettaa, että kampaamokäynti muuttaisi yht'äkkiä koko olemuksen ihan wau:ksi. Tulee niin vain mieleen sellaiset, jotka kävelee kampaajalle Alessandra Ambrosion valokuva mukanaan ja kertoo haluavansa samanlaiset hiukset, ja sitten nuristen pettyy siihen, ettei tullutkaan samannäköistä - kuin Alessandrasta kaiken kaikkiaan. Enkä nyt tarkoita että kaikki juoksevat kampaajalla kuvien kanssa, mutta onko silti aina alitajunnassa joku oletus, että hiusten muutos (vaikka toki paljon koko lookissa tekeekin) muuttaa yht'äkkiä ihan koko olemuksen. Ja sitten tulee pettymys kun onkin same old me, vain uudennäköisillä hiuksilla. Ihan pelkästään hyvällä tätä pohdin, ja mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
  58. Minäkin päätin taas vaihteeksi siirtyä pelkkiin sävyttäviin naamioihin ja kasvattaa tukan pidemmäksi.

    Tasan yksi kampaaja on ikinä leikannut ja laittanut hiukseni niin että olin tyytyväinen. Epäilen, että syynä oli se että hänellä itsellään oli samanlainen ohut ja liukas luiru kuin mulla. Yleensä kampaajat laittavat hentoon hiukseni niin paljon eri tököttejä (helposti on 5-7 ainetta) että tukka klähmääntyy ja näyttää samealta ja rasvaiselta n. 30min kampaamokäynnin jälkeen. Jostain syystä kampaajat haluavat myös saada luiruni näyttämään entistä luirummalta tekemällä latvoihin kookkaita laineita. Ei toimi ohuessa tukassa vaan näyttää entistä ohuemmalta ja likaiselta. Eri asia jos kiharrettaisiin tukka tyvestä lähtien mutta kun pituudet makaavat suorana ja vahalla läästittyinä pitkin päänahkaa ja latvat ovat laineilla, on näky aika puistattava.

    Sitä paitsi luvattoman usein 150eur kampaamokäynnin jälkeen olen havainnut otsatukkani epätasaisesti leikatuksi tms selviä virheitä ja itse tylsillä fiskarsseilla nyrhimällä joutunut siistimään.

    VastaaPoista
  59. Siis jos menet kampaajalle leikkauttamaan latvat pois niin ei varmaan olekaan mikää erityinen olo? Pientä yksinkertaisuutta havaittavissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toinen yksinkertainen! ;)
      Totesin, että TÄLLÄ kertaa kasvatan ja tahdoin vain latvoihin tasoitusta ja hapsutetumpaa lookkia olematta tyytyväinen. Yleinen toteamus oli, ettei minulla ole lähes koskaan ollut sellainen wow-olo, menin sitten tekemään mitä tahansa. :)

      Poista

Sanottavaa tai kysyttävää? Mietittävää tai kommentoitavaa? Pohdittavaa tai ajatettelun aihetta?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...